Karseaa kun pienten lasten vanhemmat eroavat

Ihmisten kannattaa ennen lapsia hommata joku lemmikki niin näkee, hoitaako molemmat sitä vastavuoroisesti. Tai muuten vaan laittaa esim vuoden ajaksi herätyksen 5 kertaa yössä ja valvoa ainakin vartti joka kerta, pitää seksistä täystaukoa 4 kuukautta, laittaa omat menot minimiin jne. Sitten vasta lapsia jos kumpikaan ei ole lähtenyt tuosta vieraisiin tms. 

Keitä nämä oikein ovat , kun parisuhdeongelmista lukiessaan kysyvät "No miksi menit sitten yhteen hänen kanssaan?" Tai miksi sitten hankit lapsia hänen kanssaan?" 

Ovat nämä kyselijät joitain parikymppisiä, jotka eivät ymmärrä, että pitkässä parisuhteessa ihmiset, tilanteet ja maailma muuttuu??

Meillä on parisuhteessa menossa vaikeampi vaihe. Yhdessä edelleen 20 vuoden jälkeen, lapset ovat yli 15 v. Luottamusongelmia , kommunikaatiovaikeuksia jne . Erokeskustelua on käyty, mutta toistaiseksi valittu yhdessä pysyminen. En tuomitse heitä, jotka valitsevat ratkaisuksi eron. Ymmärrän myös heitä, joilla eroaminen on erittäin vaikeaa eri syiden takia. Toisen on mahdotonta tietää, mikä on kullekin se paras ratkaisu.

Yleisesti ottaen kovin mustavalkoisesti asioista ajattelevat ovat raskasta seuraa ja melko näköalattomia syystä tai toisesta. 

Otetaan epäsopiva ihminen lasten vanhemmaksi tai edes parisuhteeseen. Sitä ei haluta myöntää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneet vanhemmat täällä väkisin keksivät näitä kauhutarinoita joiden takia erotaan. :D

Höpö höpö, eroihin on usein syynä ihan vaan erimielisyydet arjessa tai että joku muu houkuttelee. Harvemmin väkivalta tai alkoholi kai kuitenkaan. 

Uskon että tutuin tarina on se, että lapsi syntyy, vanhemmat väsyvät, oma aika on kortilla, vaimo keskittyy lapsiin enemmän kuin mieheen, mies ei saa pimpsaa ja turhautuu, turhautunut mies alkaa olla passiivis-agressiivinen, vaimo ei jaksa miestään ja miehen kiukuttelua, molemmat pakoilevat töihin tai muuhun, lapset oireilevat ja lopulta homma kaatuu. 

Ratkaisu tähän on vanhempien yhteinen aika ja huolenpito toisesta. Mies saa pimpsaa ja arvostusta, nainen ei kärsi miehen kiukuttelusta ja mies jaksaa kantaa vastuuta perheestään, molemmat voivat hyvin. 

Tuossa sun ratkaisussa näkyy outo juttu: Nainen ei

Nainen pitää perheensä ja puolisonsa. Sitähän varten nainen on luotu, lasten äidiksi. Oletko lukenut koskaan maskuliinisesta ja feminiinisestä energiasta? Nainen tukee miestä ja mies tuo resurssit. Naisen on hyvä olla hieman alistuvampi osapuoli, jotta mies toimii kuten miehen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Keitä nämä oikein ovat , kun parisuhdeongelmista lukiessaan kysyvät "No miksi menit sitten yhteen hänen kanssaan?" Tai miksi sitten hankit lapsia hänen kanssaan?" 

Ovat nämä kyselijät joitain parikymppisiä, jotka eivät ymmärrä, että pitkässä parisuhteessa ihmiset, tilanteet ja maailma muuttuu??

Meillä on parisuhteessa menossa vaikeampi vaihe. Yhdessä edelleen 20 vuoden jälkeen, lapset ovat yli 15 v. Luottamusongelmia , kommunikaatiovaikeuksia jne . Erokeskustelua on käyty, mutta toistaiseksi valittu yhdessä pysyminen. En tuomitse heitä, jotka valitsevat ratkaisuksi eron. Ymmärrän myös heitä, joilla eroaminen on erittäin vaikeaa eri syiden takia. Toisen on mahdotonta tietää, mikä on kullekin se paras ratkaisu.

Yleisesti ottaen kovin mustavalkoisesti asioista ajattelevat ovat raskasta seuraa ja melko näköalattomia syystä tai toisesta. 

Pienten lasten vanhemmat ovat asia erikseen. Pitkässä suhteessa saattaakin jo tulla kisaväsymys ja muuta mutkaa matkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten erotaan puolisosta, mutta vastuu lapsista säilyy. Lapsille koti, jossa vanhemmat riitelevät, on pahin mahdollinen koti.

Myös ns. kylmä koti, jossa vanhemmat elävät kulissiliitossa ja hädin tuskin puhuvat toisilleen - mitään mukavaa ei koskaan tehdä yhdessä perheenä, koska vanhemmat eivät oikeasti pidä toisistaan, vaan ovat yhdessä koska se on muka jotenkin parempi yhteiskunnan silmissä, on aika karmea kohtalo lapsille.

Moni on toivonut, että vanhempansa olisivat vain eronneet, ja aikuisena ovat onnellisia vihdoin eronneiden vanhempiensa puolesta, jotka saattavat vihdoin olla saaneet mahdollisuuden rakkaudelliseen suhteeseen jonkun toisen kanssa. Olisivat itsekin eläneet paljon lämpimämmän ja rakkaudellisemman lapsuuden, jos vanhemmat olisi eronneet, ja olisi ollut kaksi kotia, joissa kummassakin vanhemmallaan hyvä suhde isä- ja äitipuolen kanssa.

Olimme yhdessä 4 v ennen avioliittoa ja sen jälkeen vielä kolme vuotta ennen lasten hankintaa. Rahasta ei tarvinnut riidellä. Opinnot suoritettu, hyvä työpaikka ja asunto hankittu. Arvomme ja taustamme ovat hyvin samankaltaiset. Tokihan pitkässä liitossa tulee erimielisyyksiä, mutta ne voidaan selvittää. Lapsi ei ole heittopussi. 

Tää on näitä, että miten et tajunnut miehen siististä opiskelija yksiöstä, että siisteys katoaa kymmenessä yhteisessä vuodessa ja kahdessa lapsessa. Kyllä sun olisi pitänyt nähdä vaara ja olla tekemättä lapsia tän kanssa. Niinpä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten parempi olla paskassa liitossa ja näyttää sellaista parisuhteen mallia lapsille?

Taas näitä, joille kaikki joka ei ole siis niin ihquuuuu on paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota kuin jäädä huonoon suhteeseen. Lapset ymmärtää kyllä jos kotona ei ole kaikki hyvin.

Tutkimuksen mukaan lapset voi paremmin riitaisassa kodissa kuin erokodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Olimme yhdessä 4 v ennen avioliittoa ja sen jälkeen vielä kolme vuotta ennen lasten hankintaa. Rahasta ei tarvinnut riidellä. Opinnot suoritettu, hyvä työpaikka ja asunto hankittu. Arvomme ja taustamme ovat hyvin samankaltaiset. Tokihan pitkässä liitossa tulee erimielisyyksiä, mutta ne voidaan selvittää. Lapsi ei ole heittopussi. 

Ei se mitään takaa, että on ollut pitkään yhdessä. Mekin olimme, mutta lasten tulo kuvioon rikkoi suhteen silti. Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsille oli todella hyvä juttu, että erosimme. Vanhempi lapsi muistaa ne riidat. Nyt exälläni on uusi nainen, joka on lasten mielestä kiva, ja minullakin on uusi mies, jonka kanssa olen etäsuhteessa, että lapsille hän on aika etäinen ainakin toistaiseksi (mutta tulevat kyllä toimeen). Rahasta ei ole pulaa meilläkään eron jälkeenkään, kun olemme molemmat hyvätuloisia.

Lasten saaminen saattaa paljastaa parisuhteesta sellaisia puolia, jotka eivät pitkälläkään aikavälillä tule esiin. Esim. minä olen aina ollut aika itsenäinen nainen, enkä ennen lapsia koskaan tarvinut mieheltä oikeastaan mitään, mitä varten miehen olisi tarvinut jotenkin venyä tai tehdä jotain, mitä ei olisi huvittanut. Lapsiarki ei muuta olekaan, kuin omista huvittamisistaan luopumista, ja venymistä yöunien, työajan jne. suhteen. Ei onnistunutkaan mieheltä. Ei tuollaiseen vain ollut tarvetta ennen lapsia, eli ei käynyt ilmi vuosien varrella ennen lapsia. Kun miehen itsekkyys kävi ilmi, en voinut enää arvostaa häntä ihmisenä, ja siitä on sitten rakastavan parisuhteen elementtejä löytää.

Nomuttakun se Teemu oli niin ihana, ettei siinä mukuloita ehtiny ajatella...

Vierailija kirjoitti:

Tää on näitä, että miten et tajunnut miehen siististä opiskelija yksiöstä, että siisteys katoaa kymmenessä yhteisessä vuodessa ja kahdessa lapsessa. Kyllä sun olisi pitänyt nähdä vaara ja olla tekemättä lapsia tän kanssa. Niinpä niin. 

Ratkaisu: palkatkaa siivooja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten parempi olla paskassa liitossa ja näyttää sellaista parisuhteen mallia lapsille?

Taas näitä, joille kaikki joka ei ole siis niin ihquuuuu on paskaa.

Taas näitä, jotka haluaa perseillä avioliitossa miten huvittaa, ja syyllistää muut ongelmista.

Pitäisi ottaa vakavasti lupaukset tai jättää ne tekemättä kokonaan. Lupausten rikkominen tuo huonoa karmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on näitä, että miten et tajunnut miehen siististä opiskelija yksiöstä, että siisteys katoaa kymmenessä yhteisessä vuodessa ja kahdessa lapsessa. Kyllä sun olisi pitänyt nähdä vaara ja olla tekemättä lapsia tän kanssa. Niinpä niin. 

Jep. Jos pitäisi ottaa aivan varman päälle, ettei tule ikäviä yllätyksiä, niin ei kukaan uskaltaisi lapsia hankkia. Päätös tehdäänsen hetken parhaan tiedon mukaan ja sen jälkeen pidetään peukkuja, ettei tullut hutia. Ja vaikka lasten saamisesta parisuhde vielä selviäisi, niin elämä voi heittää muitakin kriisejä eteen, joista ei sitten enää päästäkään yli. 

Mutta varmaan siltikin joku taas kysyy " Mtäs menit naimisiin miehen kanssa , joka joutui 10 vuotta myöhemmin työttömäksi/ sairastui vakavasti / teki konkurssin / muuttui kylmäksi"  Tällaiset kysymykset kertovat kyselijästä kaiken oleellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi erota kuin jäädä huonoon suhteeseen. Lapset ymmärtää kyllä jos kotona ei ole kaikki hyvin.

Tutkimuksen mukaan lapset voi paremmin riitaisassa kodissa kuin erokodissa. 

Linkkaatko tutkimuksen.

"Pienten lasten vanhemmat ovat asia erikseen. Pitkässä suhteessa saattaakin jo tulla kisaväsymys ja muuta mutkaa matkaan"

Kyllä pienten lastenkin vanhemmat ovat voineet olla yhdessä vaikka 10 vuotta ennen lasten hankintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eronneet vanhemmat täällä väkisin keksivät näitä kauhutarinoita joiden takia erotaan. :D

Höpö höpö, eroihin on usein syynä ihan vaan erimielisyydet arjessa tai että joku muu houkuttelee. Harvemmin väkivalta tai alkoholi kai kuitenkaan. 

Uskon että tutuin tarina on se, että lapsi syntyy, vanhemmat väsyvät, oma aika on kortilla, vaimo keskittyy lapsiin enemmän kuin mieheen, mies ei saa pimpsaa ja turhautuu, turhautunut mies alkaa olla passiivis-agressiivinen, vaimo ei jaksa miestään ja miehen kiukuttelua, molemmat pakoilevat töihin tai muuhun, lapset oireilevat ja lopulta homma kaatuu. 

Ratkaisu tähän on vanhempien yhteinen aika ja huolenpito toisesta. Mies saa pimpsaa ja arvostusta, nainen ei kärsi miehen kiukuttelusta ja mies jaksaa kantaa vastuuta perheestään, molemmat voivat hyvin. 

Niin? Ja mitä tehdä, kun se mies ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin asian vuoksi vuosikausiin, vaan mieluummin jatkaa kotona samalla linjalla ja hankkii pimpsansa muualta? 

 

Minä ainakin odotin sitä muutosta kauan, yritin puhua, tein kotona ja toisen eteen aina vaan enemmän ja enemmän, että asiat ja välit meidän välillä korjaantuisi. Mutta kun eihän ne siitä korjaannu, jos vaan toinen yksin on motivoitunut sen työn suhteen ja perheen eteen tekemään.

 

Onneksi lähdin lopulta. Multa alkoi mennä jo oma mielenterveys, niin arvottomaksi itseni tunsin siinä avioliitossa. Ja tottakai se vaikutti myös lapsiin, vaikka kuinka koitin larpata hyvää perhettä kotona ja  seinien ulkopuolella. Ydinperheen hajoaminen on aina kriisi, mutta ainakaan mun lapset ei joudu kasvamaan vinoon pahoinvoivassa kodissa, jossa aito onni ei enää pitkään aikaan asunut.  

Vierailija kirjoitti:

"Pienten lasten vanhemmat ovat asia erikseen. Pitkässä suhteessa saattaakin jo tulla kisaväsymys ja muuta mutkaa matkaan"

Kyllä pienten lastenkin vanhemmat ovat voineet olla yhdessä vaikka 10 vuotta ennen lasten hankintaa. 

Me oltiin yhdessä 16 vuotta ennen ekaa lasta. Muutos oli iso ja haasteita oli.