Lue keskustelun säännöt.
Miehen(sten)? kyvyttömyys empatiaan
15.12.2024 |
Mikähän siinä on, joidenkin miesten kohdalla; vaikeus osoittaa huolta ja välittämistä.
Alkusanoina tähän: mies on kyllä erittäin osallistuva perheen arkiasioissa, talon kunnostamisessa ja lahjoilla huomioimisessa, mutta parin viime vuoden aikana on itseäni alkanut vaivaamaan yksi merkittävä asia: hän ei osaa olla empaattinen. Sairastin syövän yksin; kertaakaan hän ei kysynyt, miten voin. Hän on omin silmin todistanut, kun oksennan sänkypotilaana menemään koko päivän, ja ainoa mitä hän kykeni sanomaan oli, että pitäiskö sun mennä vessaan oksentamaan. Ei yhtäkään kysymystä, että olenko saanut juotua tai syötyä milloin viimeksi.
Onko tämä jotenkin sukupuolinen kysymys, vai onko muilla tällaisia tunnelukkoisia miehiä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän itsestäni. Johon kuhun sattuu, vaikkapa lapseeni, niin ensin tulee mieleeni, että mitä se taas tunaroi siellä. Vaikka lapsi itkee, niin ei vaan päähän tule sellaista voi voi raukkaa tunnetilaa. Joskus sitten esitän tällaista vaimon tai muiden ihmisten edessä vaikka leikkikentällä, etten näyttäisi miltään ihmishirviöltä.
Koetko/ymmärrätkö silti rakastavasi, vai teeskenteletkö senkin mekaanisesti?
Kyllä lasteni onnellisuus on kuitenkin minulle se tärkein asia oman ja vaimon hyvinvoinnin lisäksi. Haluan että he tuntevat että välitän heistä ja he saavat hyvää ruokaa ja leluja riittää ja pääsevät ulos leikkimään. Ovathan he tulleet minun balleistani, joten sehän on melkein kuin
Sinulla meni pointti kokonaan ohitse. Kerroin että huolehdin heistä erittäin hyvin, koska he ovat tulleet sisältäni. Toteutan tässä sanontaa, että kohtele muita niin kuin haluaisit muiden itseäsi kohdeltavan. Ja vanhempanahan se on minun tehtävä kasvattaa heistä hyvin käyttäytyviä, itseensä tyytyväisiä yhteiskunnan jäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies! Älä edes luule, että kelpaat tuollaisena. Sinä olet vain vajavainen nainen. Jos opettelisit käyttäytymään kuin nainen, voisit viimein nousta tuosta selkärangattomasta surkeudestasi. Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan ja itkemään.
Kyllä empatia on normaali ihmisen tunne, joka pois löytyä kaikilta.
Jokainen tietää, että kun ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia.
Eivät naiset edes halua miehistä itkeviä ja tunteista jankkaavia aikuisvauvoja. Nainen haluaa nähdä miehen polvillaan vain, jos tällä on sormus.
Oikeasti empatia on sitä, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö, kun joku puhuu, sitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän itsestäni. Johon kuhun sattuu, vaikkapa lapseeni, niin ensin tulee mieleeni, että mitä se taas tunaroi siellä. Vaikka lapsi itkee, niin ei vaan päähän tule sellaista voi voi raukkaa tunnetilaa. Joskus sitten esitän tällaista vaimon tai muiden ihmisten edessä vaikka leikkikentällä, etten näyttäisi miltään ihmishirviöltä.
Sama juttu. En edes ymmärrä, miten jotkut muka voivat olla empaattisia. Eihän toisen kipu tai kärsimys minuun satu. Toki voin häntä lohduttaa tai kuunnella, mutta että spontaanisti pillahtaisin esim. itkuun toisen puolesta? Kummallista.
Empatiassa sä samaistut sen toisen ihmisen tunteisiin. Tulee spontaani tarvee lohduttaa, varsinkin jos on lapsi kyseessä.
Samastun juuri sen verran, että ymmärrän olevan lohduttamisen paikka. Ja tiedän, että jos minulla olisi kova päänsärky, luu murtunut tai elämänkumppani pettänyt, tuntuisi yhtä pahalta kuin tuo toinen väittää nyt tuntuvan. Mutta en koe, että toisen ihmisen kärsimys juurikaan sinänsä koskettaisi minua, ja sitä vähemmän se koskettaa, mitä tuntemattomampi hän on minulle. Empatiani on siis ikään kuin järkivälitteistä.
Kuitenkin itken läheisteni kuolemaa kuin kuka tahansa. Olen äärimmäisen eläinrakas enkä koskaan voisi myöskään satuttaa ihmistä jos hän ei ole tehnyt minulle mitään pahaa. Tarvittaessa voisin kyllä olla hyvinkin julma jos siihen ilmaantuisi aihetta, esim. kostaa ilman omantunnontuskaa itseni tai läheiseni kokeman vääryyden.
Vierailija kirjoitti:
Ap tyypilliseen naistyyliin yleistää oman miehensä toiminnan kaikkiin miehiin. 😄😄😄😉
Mutta sinä et onneksi tyypitellyt etkä yleistänyt lainkaan. Olethan sentään ylempi olento.
No ehkäpä saa nyt vähän itseään syyttää kun tuollaisen ukon valinnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa valikoida läheisensä paremmin. Minä tunnen paljon ihania, empaattisia ja huolehtivaisia miehiä. Niiden muiden kanssa en jaksa olla erityisesti tekemisissä. Puolisonsakin saa ihminen itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen mies = homo tai trans ja woke.
Tosimies ei ole empaattinen eikä näytä tunteitaan.
Mies joka ei kykene empatiaan ja tunteiden näyttämiseen, on pelkuri ja ressukka joka vahvistaa itselleen omaa mieskuvaansa sanomalla olevansa tosimies. Todellisuudessa heikko itsetunto ja heikko itsetuntemus.
M45
Homohan se siellä huutelee. Tuliko viime yönä isäsi peppuusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tämän itsestäni. Johon kuhun sattuu, vaikkapa lapseeni, niin ensin tulee mieleeni, että mitä se taas tunaroi siellä. Vaikka lapsi itkee, niin ei vaan päähän tule sellaista voi voi raukkaa tunnetilaa. Joskus sitten esitän tällaista vaimon tai muiden ihmisten edessä vaikka leikkikentällä, etten näyttäisi miltään ihmishirviöltä.
Sama juttu. En edes ymmärrä, miten jotkut muka voivat olla empaattisia. Eihän toisen kipu tai kärsimys minuun satu. Toki voin häntä lohduttaa tai kuunnella, mutta että spontaanisti pillahtaisin esim. itkuun toisen puolesta? Kummallista.
Jos on toimivat peilisolut, toisen kipu on omaakin kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on just samanlainen mies kuin ap:lla.
Kun se näkee että itken, se ei kysy mikä mulla on. Ei lohduta, ei halaa. Menee pois, kun ei muuta osaa. En oo kyllä pyytänytkään että jää viereen. Kun sairastan monta päivää putkeen, se kysyy tarviiko jotain kaupasta mutta ei kysy miten mä voin. Kun sain kuulla työkaverin yllättävästä kuolemasta, menin ihan sekaisin. Mies poistuu paikalta, kun ei osaa reagoida mun suruun.
Hänellä tämä johtuu lapsuudesta, hän on kasvanut perheessä jossa tunteita ei näytetty eikä niistä puhuttu. Hän on nyt 50v ja osoittaa rakkautensa mm. lämmittämällä saunan kun pyydän.
Lapsi ja talo ja tottumus pitää mut tässä, ja toisaalta sekin että en halua olla yksin, enkä jaksa enää aloittaa alusta jonkun uuden kanssa. Vaikka aika yksinäiseksi tässä toisinaan itsensä tuntee, vaikka ollaan oltu yhdessä yli 15v.
Varmaan on kaikennäköisiä, mutta mulla se menee ainakin niin, että jos oon kipeä niin haluan vaan olla rauhassa, en kaipaa mitään lässytystä, huomiota tai palvelemista, en odota, että vaimo hoitaa kodin jos olen kipeä vaan vedän sen pillerin niin että kuume laskee sen verran että voin oman osani hoitaa jos nyt on jotain niin akuuttia joka ei voi odottaa. Jos vaimo on kipeenä niin voin kysyä että haluaako että teen jotain tai hän jotain, annan hänen sairastaa rauhassa enkä vaadi yhtään mitään, mutta en myöskään lässytä ja silittele päätä. Aina on vähän tullut noottia kun en ole kokoajan paapimassa, mutta vaikka oon välillä yrittänyt esittää että jotenkin muka myötä elän hänen sairasteluaan niin ei ensinnäkään ikinä riittä ja toisekseen tuntuu ihan älyttömän teennäiseltä mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on just samanlainen mies kuin ap:lla.
Kun se näkee että itken, se ei kysy mikä mulla on. Ei lohduta, ei halaa. Menee pois, kun ei muuta osaa. En oo kyllä pyytänytkään että jää viereen. Kun sairastan monta päivää putkeen, se kysyy tarviiko jotain kaupasta mutta ei kysy miten mä voin. Kun sain kuulla työkaverin yllättävästä kuolemasta, menin ihan sekaisin. Mies poistuu paikalta, kun ei osaa reagoida mun suruun.
Hänellä tämä johtuu lapsuudesta, hän on kasvanut perheessä jossa tunteita ei näytetty eikä niistä puhuttu. Hän on nyt 50v ja osoittaa rakkautensa mm. lämmittämällä saunan kun pyydän.
Lapsi ja talo ja tottumus pitää mut tässä, ja toisaalta sekin että en halua olla yksin, enkä jaksa enää aloittaa alusta jonkun uuden kanssa. Vaikka aika yksinäiseksi tässä toisinaan itsensä tuntee, vaikka ollaan oltu yhdessä yli 15v.
Läheisriippa. Teidän suhteessa on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuu kipeästi yhteen.
Olin kuumeessa ja pyörryin kotona lattialle. Mies tulee kysymään oonko ok ja kun en satuttanut irseäni niin hän ei ees auta mua ylös vaan menee takaisin katsomaan telkkaria.
Mies sai lähteä. Mitä sellaisella puolisolla tekee joka ei auta kun apua tarvitaan? Ei mitään.
Myöhemmin hän sanoi, ettei tehnyt sitä tahallaan vaan ei ymmärtänyt että tarviin apua. Hyvä on, mutta en tarvitse myöskään tyhmää puolisoa, joka ei tajua ettei kuumeessa kaatunuttta ihmistä jätetä yksin selviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen mies = homo tai trans ja woke.
Tosimies ei ole empaattinen eikä näytä tunteitaan.
Mies joka ei kykene empatiaan ja tunteiden näyttämiseen, on pelkuri ja ressukka joka vahvistaa itselleen omaa mieskuvaansa sanomalla olevansa tosimies. Todellisuudessa heikko itsetunto ja heikko itsetuntemus.
M45
Homohan se siellä huutelee. Tuliko viime yönä isäsi peppuusi?
Tuolla tyylillä et naisia saa ja luonnollisesti syytät siitä naisia, eikö niin? Minusta naiset sen sijaan pitävät. Mistäköhän johtuisi?
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tyypilliseen naistyyliin yleistää oman miehensä toiminnan kaikkiin miehiin. 😄😄😄😉
Mutta sinä et onneksi tyypitellyt etkä yleistänyt lainkaan. Olethan sentään ylempi olento.
Et sitten huomannut tuota viimeistä emojia? *wink wink*
Näin miehenä voin sanoa, että empaattisuus kuulostaa suurimmalta osalta teennäiseltä. Kykenisin siihen, mutta tuntisin itseni valehtelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin sanoa, että empaattisuus kuulostaa suurimmalta osalta teennäiseltä. Kykenisin siihen, mutta tuntisin itseni valehtelijaksi.
Sehän siinä onkin, että ollakseen aitoa empatian pitäisi lähteä sydämestä. Jos näin ei ole, se on teennäistä näyttelemistä. Itselläni on sama ongelma kuin sinulla, ja olen nainen eli ei tämä ole sukupuoliasia. Kykenen aitoon empatiaan ainoastaan satunnaisesti joten tiedän kyllä mitä se on sen ansiosta.
Miehet on rehellisemmin empaattisia, ei mitään naisten tunnehommilla itselleen huomion hakua ja valekyyneleitä, että kaikki tajuavat kohdistaa huomioon sinuun, eikä siihen, joka on oikeasti satuttanut tai ongelmissa.
Autistit on tuollaisia, ei osaa tuntea mitään positiivisia tunteita.
Käyttäytymisessä perimä selittää noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa, ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.