Miksi lasten kokemaa väkivaltaa vähätellään ja mitätöidään?

Ilmiannettu rasistisena.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu sitä vähättelee ja suorastaan yllyttää siihen kuin nämä piiskapersut, joiden mielestä kasvattaminen on yhtä kuin remmillä hakkaaminen, luunapit, tukistaminen ja muu fyysinen kurittaminen?

Vihervasujen mielestä kasvattaminen on yhtä kuin tunteiden sanoitus.

Tässä lie taas persujen whataboutismikoneisto käynnissä. Mitäs naisen hakkaamisesta kadulla, koska pienet lapset. Ja näistä asettui ylimmäiseksi uhrilampaaksi Mestariluuseri.

Jonka mielestä väkivalta on aliarvostettu ongelmanratkasukeino jne.

(Scripta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu sitä vähättelee ja suorastaan yllyttää siihen kuin nämä piiskapersut, joiden mielestä kasvattaminen on yhtä kuin remmillä hakkaaminen, luunapit, tukistaminen ja muu fyysinen kurittaminen?

Vihervasujen mielestä kasvattaminen on yhtä kuin tunteiden sanoitus.

Sun kasvatus on pahasti pielessä, jos et osaa omia tunteitasi käsitellä muuten kuin syyttelemällä muita.

Sellainen järjestelmä kuin lasten yhdenvertainen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen on todellakin sosialidemokraattinen keksintö. Ensimmäisen päiväkodin työläisnaisten lapsille perusti Helsinkiin Hanna Rothman 1890. 

Itse puhuin lapsuudessa kokemastani väkivallasta sosiaalityöntekijälle, hänen reaktionsa asiaan oli kyseenalaistaa kokemani väkivalta lauseella "No miksi siitä ei ole mitään merkintöjä?" No miksiköhän? Olisikohan nämä nyt niitä asioita, mitkä pysyy aikalailla perheen keskeisinä juttuina suljettujen ovien takana. Olin kieltämättä aika järkyttynyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin lapsuudessa kokemastani väkivallasta sosiaalityöntekijälle, hänen reaktionsa asiaan oli kyseenalaistaa kokemani väkivalta lauseella "No miksi siitä ei ole mitään merkintöjä?" No miksiköhän? Olisikohan nämä nyt niitä asioita, mitkä pysyy aikalailla perheen keskeisinä juttuina suljettujen ovien takana. Olin kieltämättä aika järkyttynyt.

Entisaikaan suhtautuminen oli eri. Esim. jokaisesta lasten tappelusta ei vielä tehty lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä usemmat vanhemmat ovat todella huolestuneita jos joku on vaikka lyönyt lapiolla heidän lastaan päiväkodin hiekkalaatikolla. Lapset itse eivät muista tapahtuneesta enää mitään, mutta vanhemmat taas vaativat moniammatillisen kriisipalaverin järjestämistä tapahtuneen johdosta.

Joka paikassa toitotetaan että väkivalta on äärimmäisen vakava asia mutta onko se sitä oikeasti? Ruma sana satuttaa usein paljon pahemmin kuin pieni lyönti.

Henkistä pahoinpitelyä kohdistetaan paljon puolustuskyvyttömiin lapsiin, se on totta.

Paljon enemmän ne lapset kohdistavat henkistä väkivaltaa puolustuskyvyttömiin aikuisiin. Aikuinen voi vain katsoa sivusta, kun lapsi vetää raivaria, haukkuu ja haistattelee.

Outoa. MIksei tämä aikuinen vain mene pois ja lakkaa katsomasta?

Mä tein noin kun esikoinen sai elämänsä ekan ja vikan kilarin ja se tapahtui Klaukkalan Alkossa. Jätin kolmivuotiaan sinne lattialle rääkymään, pahoittelin kassalle ja kuiskasin, että tää on kasvatustilanne, poistun vähän matkaa tuohon suuntaan. Lapsi tuli kohta kiltisti perässä, otti minua kädestä ja sitten jatkettiin matkaa. Hän on nyt 28.

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin lapsuudessa kokemastani väkivallasta sosiaalityöntekijälle, hänen reaktionsa asiaan oli kyseenalaistaa kokemani väkivalta lauseella "No miksi siitä ei ole mitään merkintöjä?" No miksiköhän? Olisikohan nämä nyt niitä asioita, mitkä pysyy aikalailla perheen keskeisinä juttuina suljettujen ovien takana. Olin kieltämättä aika järkyttynyt.

Taisi olettaa, että sulla olisi ollut fyysisiä vammoja, jotka olisi huomattu, vaan kun ei ollut niin mitä on enää tai mitä olisi ollut tuolloin tehtävissä?

Älä nyt ihmeessä syytä ketään muuta kuin väkivallan tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä usemmat vanhemmat ovat todella huolestuneita jos joku on vaikka lyönyt lapiolla heidän lastaan päiväkodin hiekkalaatikolla. Lapset itse eivät muista tapahtuneesta enää mitään, mutta vanhemmat taas vaativat moniammatillisen kriisipalaverin järjestämistä tapahtuneen johdosta.

Joka paikassa toitotetaan että väkivalta on äärimmäisen vakava asia mutta onko se sitä oikeasti? Ruma sana satuttaa usein paljon pahemmin kuin pieni lyönti.

Henkistä pahoinpitelyä kohdistetaan paljon puolustuskyvyttömiin lapsiin, se on totta.

Paljon enemmän ne lapset kohdistavat henkistä väkivaltaa puolustuskyvyttömiin aikuisiin. Aikuinen voi vain katsoa sivusta, kun lapsi vetää raivaria, haukkuu ja haistattelee.

Outoa. MIksei tämä aikuinen vain mene pois ja lakkaa katsomasta?

Mä tein noin kun esikoinen sai elämänsä ekan ja vikan kilarin ja se tapahtui Klaukkalan Alkossa. Jätin kolmivuotiaan sinne lattialle rääkymään, pahoittelin kassalle ja kuiskasin, että tää on kasvatustilanne, poistun vähän matkaa tuohon suuntaan. Lapsi tuli kohta kiltisti perässä, otti minua kädestä ja sitten jatkettiin matkaa. Hän on nyt 28.

Nykyään sitä pidetään hylkäämiskokemuksen tuottamisena jos vaikeassa tunnetilassa oleva lapsi jätetään itsekseen. Ammattikasvattajalle voi sellaisesta tulla jopa syyte.

Vierailija kirjoitti:

Yhä usemmat vanhemmat ovat todella huolestuneita jos joku on vaikka lyönyt lapiolla heidän lastaan päiväkodin hiekkalaatikolla. Lapset itse eivät muista tapahtuneesta enää mitään, mutta vanhemmat taas vaativat moniammatillisen kriisipalaverin järjestämistä tapahtuneen johdosta.

Tämä! Jos ruskea lapsi vaikkapa puree tai lyö toista lasta niin pottunokkavanhemmat vaativat päätä vadille ja lasta vankilaan vaikka 100% tapauksissa pottunokkapentu on provosoinut ja itse syyllinen tapahtuneelle kun asian selvittää oikein. Tähän tietysti päälle rikosilmoituksella uhkailu kun päiväkoti ei yksinkertaisesti ehdi raportoida jokaista mitätöntä haavaa ja pottunokan huomioitkua jne jne. Tarkoituksellista haitantekoa ja minäminä-kulttuuria, joka on vuosien aikana vain pahentunut.

Ihmiset eivät lue ajatuksia, eivätkä näe näkymättömiä. 

Whataboutismi ei poista tekijän eikä yllyttäjän vastuuta.

Lapsia pitää joskus suojella omilta vanhemmiltaan, olivat nämä mitä sukupuolta tahansa.

Rakastava vanhempi ei hylkää lastaan, kiukutti se toinen vanhempi häntä miten paljon tahansa, vaan on läsnä lapsen elämässä ja pitää yllä avointa keskustelua ja sitoutuu lapseensa kuolemaansa asti.

Sekä pitää aikuisten väliset kiistat aikuisten välisinä eikä solvaa toista vanhempaa lapsille.

Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta. Tee sinä sama lapsellesi. Ole lapsesi arvoinen äläkä vingu mitään vanhemman oikeuksista, koska niitä ei ole. On vain lapsen oikeus hyviin vanhempiin ja turvalliseen elämään.

Olen asian käsitellyt, lähinnä tuo sosiaalityöntekijän asenne oli se, mitä oli vaikea käsittää. Ei ihme, että täällä on Vilja-Eerikan ja Milon kohtaloita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen asian käsitellyt, lähinnä tuo sosiaalityöntekijän asenne oli se, mitä oli vaikea käsittää. Ei ihme, että täällä on Vilja-Eerikan ja Milon kohtaloita. 

Mikä vaivaa ihmistä joka rinnastaa jonkun pienen läpsyn henkirikokseen? Toki molemmat niistä ovat väkivaltaa, eli sitä pahinta ja kamalinta, mutta silti...

Nykyään sitä pidetään hylkäämiskokemuksen tuottamisena jos vaikeassa tunnetilassa oleva lapsi jätetään itsekseen. Ammattikasvattajalle voi sellaisesta tulla jopa syyte.

Höpö höpö. Lapsi tiesi, että lähden ja näki, etten mennyt kauas. Hän oppi, että huonolla käytöksellä on seurauksia ja ettei kiukuttelu toimi. Asetin hänelle rajan. Hän rauhoittui ja koki olonsa turvalliseksi. Muistatko: rajat ja rakkaus. Ilman näitä kasvaa narsistiksi ja siitä on hitokseen esimerkkejä tässä ketjussa. 

Haasta oikeuteen hyvästä vanhemmuudesta :DDD