Olenko ihan outo, tykkään olla yksin
Olen eronnut vuosi sitten, lapset muuttaneet jo omilleen. Vuosi on ollut raskas, mutta silt on ollut ihana tulla aina kotiin turvalliseen, kauniiseen kotiin. Nyt olen ollut influenssassa yli viikon ja kun pahin olo on taittunut, olen vain nauttinut levätä sohvalla ja katsoa sarjoja ja ohjelmia. Mietin, että voisin olla tyytyväinen tähän vaikka loppuelämän. En kaipaa ketään käymään. Pitääkö olla huolissaan.
Kommentit (39)
Mää vihaan nykyään kaikki muita ihmisiä. Jopa omia vanhempiani. EN halua edes rappukäytävässä nähdä naapureita. Tai kaupassa muita ihmisiä. Jopa kassahenkilötkin ahdistavat. Ihan kaikki.
No outoa on miettiä onko outo jos viihtyy omassa kodissaan yksin.
Ihan normaalia, yksin on parasta 😎
Ihan normaali olet. Nauti vaan jos kerta elämä hyvin
Onnittelut olotilastasi. Nauti elämästä. Et ole outo vaan vasta vaiheessa missä ihmettelet ettei tarvitse haikailla menneisyyden perään. Ja kyllä, meitä yksineläjiä on ja jopa sillä tavalla, että on löydetty tasapaino. Itse viihdyn erinomaisesti yksin ja pääsen alle parissa tunnissa tapaamaan lapsia ja lastenlapsia.
Mä koen samalla tavalla. Yksin on paras
Se on sallittua, että viihdyt yksin.
Itse muutin keskelle ei-mitään. 2 kk kuluttua muutosta havahduin siihen, että kukaan sukulaiseni ei ole edes kysynyt, voisiko tulla käymään/katsomaan uutta kotiani. Se tuntui sekä hyvältä että pahalta. Mutta kun aikaa on kulunut, ja sukulaisia käy 1-2 kertaa vuodessa, se on minulle sopiva. Puolison sukulaisia kävi aluksi "jatkuvasti", eli jopa 4 kertaa ensimmäisen vuoden aikana. Mutta onneksi ovat sittemmin harventaneet vierailujaan.
Meillä on iso talo, joten yksinolopaikka löytyy kyllä, vaikka täällä muitakin asuu.
Miksi ihmeessä täällä on palstaäksyjä. Mitä täällä kyselet 😅. Pienesti pipo tiukalla.
Normaalia. Ehkä sulla on liikaa koko ajan kontakteja tai menoja. Riittäisi harvemmin ja ei söhellystä.
Mulla ei käy kukaan. Toisaalta en kaipaakaan, mutta jotenkin nolottaa, kun se tiedetään. Osa ystävistäni ei kestä edes yhtä päivää, kun mies on pois. Silloin pitää pyytää ystäviä kylään.
Olen ollut jo 26 vuotta leski ja viihdyn aivan erinomaisesti yksin. En vihaa ketään ja naapuritkin ovat ihan symppiksiä, joskus kahvitelaan yhdessä. Mutta oma rauha on minulle tärkeää. On paljon tekemistä harrastusteni kanssa kotona ja illat ovat parhaita kun tietää, ettei kukaan ole tulossa talooni. Joskus ehkä häiritsee, kun kysytään, että vietätkö Joulua kenen kanssa. Monta Joulua olen yksin viettänyt ja tykkään edelleenkin olevan näin. Ei huvita käydä kylässä kuin pari kertaa vuodessa kun joutuisi istumaan ja istumaan enkä jaksa istua tuntia kauempaa höpisemässä kaikenlaisista asioista.
ei tarvi olla huolissaan, meitä on paljon
Voisin elää ihan hyvin näkemättä enää ketään. Katsoisin vain telkkua ja olisin onnellinen, kunhan olisin terveenä. Toki liikuntaa päivittäin lenkkeilyn muodossa.
Oikea yksinäisyys on melko ikävää. Eli ei ole ketään kenelle soittaa tai muuta. En toki tiedä mikä on sun tilanne.
Rakastan aikoja, kun tiedän, ketään ei ole tulossa kylään eikä soita
Hyvä ap. 👍 Olet löytänyt onnen omasta itsestäsi. Olet onnen tyttö. 😊
Minäkin nautin yksinolosta kun puoliso lähtee lomareisuille kalastelemaan ja minua ei taas sellaiset korpimökkeilyt kiinnosta. Haluan ennemmin olla kotona kaikilla mukavuuksilla.
Keksin puuhasteltavaa, ompelua, leivontaa, katselen ajankohtaisohjelmia ja leffoja.
Tasapainoinen ihminen ei kaipaa koko ajan seuraa, ei tuossa ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Oikea yksinäisyys on melko ikävää. Eli ei ole ketään kenelle soittaa tai muuta. En toki tiedä mikä on sun tilanne.
Ei minulla ole ketään, kuka oikeasti minusta välittäisi. Joskus se hetken surettaakin. Eniten kärsin siitä, kun pidän ulkona syömisestä, mutta yksin se on sen verran ankeaa, ettei voi lähteä. Sitä kyllä kaipaan. Konsertteihin voi mennä yksin.
No miksi edes kyselet kun kerran tiedät ja sinulla on kaikki hyvin.