Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko takaisin rakastamasi ihmisen jos hän olisi ollut välissä vuosia toisen kanssa?
Kommentit (55)
En ottaisi. En pystyisi pääsemään yli hylkäämisestä enkä enää luottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtynyt perinteisiä parisuhteita ja omistuksenhalua. Mitä sanotte siitä että olen ollut ihmisen kanssa kivan merkeissä kolmella eri vuosikymmenellä emmekä ole seurustelleet lainkaan?
Ottaisin. Rakastan. Tein elämäni virheen kun päästin hänet pois.
En kyllä kadu mitään. Ilman tätä ei olisi lapsiani. Rakastan heitäkin.
Mutta ottaisin takaisin heti, jos hän tulisi. Koska rakastan ja arvostan häntä.
Minäkin ottaisin tietyn. Meidän suhteemme ei päättynyt kenenkään toisen syystä. Luulen että jos olisi lähtenyt suhteesta suoraan jonkun matkaan, en vuosien jälkeen alkaisi enää miettimään, voiko luottamusta palauttaa.
En. Jos suhde on mennyt poikki mutta rakkaus säilynyt, siihen eroon on ollut joku syy. Jos toinen on vielä ehtinyt seurustella pidempään jonkun muun kanssa siinä välissä (vrt. Ollut itsekseen ja pohtinut niitä syitä ja kokenut jonkun valaistumisen), en keksi mitään skenaariota, jossa kuvittelisen suhteen vielä uudemman yrityksen jälkeen toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. En pystyisi pääsemään yli hylkäämisestä enkä enää luottamaan.
Mistä keksit tuon hylkäämisen?
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän tilanteesta. Miksi ollut välissä jonkun toisen kanssa?
Niinpä. Jos on olosuhteet jostain syystä olleet vastaan ja elämä vienyt eri teille, vaikkapa nuoruuden rakkauden kanssa, mutta myöhemmin kohdataan sopivammassa tilanteessa niin miksikäs ei. Mutta toki myös sellaisia skenaarioita on, joissa en ottaisi enää toista takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanpa täällä (enimmäkseen) epäromanttisia.
Aito rakkaus ei sammu. Aina voi aloittaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaanpa täällä (enimmäkseen) epäromanttisia.
Aito rakkaus ei sammu. Aina voi aloittaa uudelleen.
Kunnes joku toinen alkaa taas kiinnostaa ja sama uusiksi
En varmasti, jos olisi käynyt saastuttamassa itseään jonkun kamalan toisen naisen syntionkalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä, mutta riippuu kanssa siitä, millaisen ihmisen kanssa se on ollut yhdessä. Jos on ollut jonkun huonomoraalisen tai hävettävän valehtelijan kanssa, niin tavat ovat taatusti tarttuneet, joten ei kiitos.
Mun aivot pikkuisen nyrjähti just
Ehkä ekan lauseen vuoksi? Tarkoitin, että ehkä ottaisin mutta en silloin, jos ihminen olisi vajonnut alaspäin siitä, mitä oli silloin, kun häneen tutustuin ja rakastuin. Eli ryhtynyt rikolliseksi tai kiusaajaaksi lähinnä vaimonsa vaikutuksesta ja vajonnut samalla syvemmälle huume- ja alamaailman piireihin tms.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanpa täällä (enimmäkseen) epäromanttisia.
Aito rakkaus ei sammu. Aina voi aloittaa uudelleen.
Romanttisuus on liian usein hyväuskoisuutta. Pitää olla sen verran realisti, että tunnistaa pettäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei aseta ehtoja. Miksi sinä siis asetat, jos oikeasti rakastaisit.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään jämäpala. En todellakaan enää koskisi moiseen. Hiukan itsekunnioitusta nyt peliin.
Jos pitää valita, haluanko osoittaa niin sanottua itsekunnioitusta eli loukattua ylpeyttä kieltäytymällä, vai elää onnellisen elämän rakastamani ihmisen kanssa, niin eipä ole vaikea valinta minullakaan.
Ottaisin nuoruuden rakkauteni heti. Erosimme koska meillä oli silloin elämät eri vaiheissa. Nyt lähes viiskymppisinä pieni ikäero ei enää haittaa ja molemmilla sama elämänvaihe, lapset kummallakin jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei aseta ehtoja. Miksi sinä siis asetat, jos oikeasti rakastaisit.
Rakkaus ei ehkä aseta, mutta terve järki voi asettaa.
Rakkauden puutteesta on toisella osapuolella niin paljon näyttöä, ettei kannata siitä näpäyttää toista osapuolta ainakaan tässä keississä. Vaimo onnistui myrkyttämään kaiken miehensä ympäriltä jo ajat sitten. Eikä lapatossusta ole muuhun kuin tottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin nuoruuden rakkauteni heti. Erosimme koska meillä oli silloin elämät eri vaiheissa. Nyt lähes viiskymppisinä pieni ikäero ei enää haittaa ja molemmilla sama elämänvaihe, lapset kummallakin jo isoja.
Tämä on just se tilanne jossa hyvinkin voisi palata yhteen exän kanssa. Tosin, eihän se välttämättä ole sama tyyppi ollenkaan enää, hyvässä tai pahassa.
Mun aivot pikkuisen nyrjähti just