Kaksi lasta tai kaksoset, mitä eroja?

Tulipa paha mieli ikävän sävyisestä kommentoinnistasi Harjaneilikka.



Aloituksellani en halunnut muuta kuin kuulla mielipiteitä kahden lapsen ja kaksosten äideiltä, miten kahden kanssa pärjää ja onko se jotenkin erilaista kaksosten kanssa. En tiedä mitä erityisongelmia kaksosten kanssa voi olla ja siksi kysyin. Tarkoitukseni ei ole kilpailla aiheella kenellä on rankempaa tai että kuka saa tai ei saa olla väsynyt. Yritän vain ymmärtää tätä ystäväni tilannetta, en missään tapauksessa halua jyrätä hänen tunteitaan ja mielipiteitään.



Olen aidosti huolissani ystävästäni, joka asuu toisella puolella maata. Käytännön auttaminen on siksi hyvin vaikeaa. Yritänkin lähinnä olla henkisenä tukena ja antaa uusia ideoita ja ajatuksia. Voi hänellä olla masennustakin, mutta sitäkään en missään tapauksessa yritä selittää yhtään miksikään.



Missään vaiheessa en ole väittänyt saavani toista lasta pienellä ikäerolla vaan olevani kohta kahden lapsen äiti. Pienestä ikäerosta mainitsin käsittääkseni vain yleisellä tasolla.



No, palautuipahan taas mieleen miksi en ole kovin ahkerasti tänne kirjoitellut. Vaikka miten asiansa esittää niin aina se jonkun pitää vääntää outoon valoon. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että tämä ei ole mitenkään yksiselitteinen asia koska vanhemmat ja lapset ovat erilaisia. Ainahan asioista voi kuitenkin keskustella ja vertailla kokemuksia. Taidanpa jatkossa tehdä sen ihan omassa tuttavapiirissäni, jossa minua ei haluta ehdointahdoin ymmärtää väärin vaan minut tunnetaan auttavaisena ja muista välittävänä ihmisenä.



Kiitos kuitenkin vielä chowlle ystävällisistä vastauksistasi!



taustalle keskusteluja seuraamaan nyt pysyvästi siirtyvä

Airi-Inkeri

Halusit kokemuksia kaksosista ja käytin aika paljon aikaa ja ajatustyötä yrittääkseni selittää sinulle mitä kaksosvanhemmuus on. Motiivejasi en teilannut, kysyin vain, koska olit niin valmis yhden kirjoittajan mielipiteen mukaan päättelemään, että tuttavasi on turhaan jämähtänyt vauva-aikojen... johonkin, en muista mihin. Ehkä se kilpailu oli turha heitto, mutta miksi toisaalta tuon yhden kirjittajan mielipiteestä päättelit saaneesi uskonvahvistusta siihen, että kaksi vauvaa on helpompi hanskata kuin kaksi eri ikäistä. Mitä sillä on merkitystä, mikä on helpompaa? Siitä se kilpailutunne. Muuta ikävää en myönnä kirjoittaneeni. Moni tässä ketjussa kertoi ihan ystävällisesti kokemuksistaan ja mielipiteistään, mutta kiitokset sai vain chow (joka vahvisti oman mielipiteesi).

Sitten tuo ikäeroasia. Sanoit olevasi kohta kahden _pienen_ lapsen äiti. Toisessa kirjoituksessasi mainitsit reilun vuoden ikäeron. Oletin (okei, ei saisi olettaa) sinun olevan huolissasi, miten itse jaksat vauvan ja yksivuotiaan kanssa, kun tuttavasi on väsynyt kaksosäiti.

Airi-Inkeri:

Aihe kiinnostaa, koska olen kohta kahden pienen lapsen äiti ja seuraan sivusta hyvin väsyneen kaksosten äidin elämää.

Airi-Inkeri

Halusit myös tietää, onko joku kaksosuudessa erityisen hankalaa vauva-ajan jälkeen. Niitäkin yritin selittää, mahdoitko huomata? Otetaan nyt vielä esimerkiksi vaikka univaikeudet. Jos teillä alle kolmevuotiaan 4kk nukahtamisongelmat saivat vanhempien välit kiristymään, niin kerro se ongelma kahdella. Kuvittele, että sinulla on tuplat, jotka eivät nukahda millään ilveellä ja vielä provosoivat toisiansa hullutuksiin. Siinä tarvitaan kaksi aikuista nukuttamaan. Tee sama juttu kaikkien muiden ongelmien kanssa, jos teillä on niitä ollut. Tosin ilonaiheetkin tulevat tuplana.

Suurin osa tekstistäni on ihan asiatekstiä ilman mitään ikävää sävyä. Jos unohdat omat tunteesi ja luet ajatuksen kanssa ja ikävät kommentit suodattaen, löydät aika paljon vastauksia sinua askarruttaviin asioihin. Kenties niistä on apua tuttavasi suhteen. Kaukaa on vaikea antaa mitään konkreettista apua. Vaikka kertoisit, että puolen vuoden päästä helpottaa, ei siitä ole hyötyä, kun seuraavat kaksi päivääkin saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Ja olihan se äiti siinä oikeassa, että et tiedä kaksosarjesta mitään. Kohta vasta tiedät, millaista ylipäätään on kahden lapsen kanssa. Ehkä paras tapa auttaa, on vain kuunnella. Eikä ainakaan saa mitätöidä toisen tunteita ja ajatuksia.

Älä suotta lähde ovet paukkuen keskustelupalstoilta! Täällä on vain olemassa se riski, että saa myös omasta kannasta eroavia vastauksia. Kuten itse sanoit: ainahan asioista voi kuitenkin keskustella ja vertailla kokemuksia. Ja usko tai älä, minuakin pidetään auttavaisena ja muista välittävänä ihmisenä :) Kaksosten äiti saa vain kuulla niin paljon niin monenlaisia kommentteja kauhistuneesta " voi kamala" (raskausuutinen) hiukan ylimieliseen " siinä kaksi menee kuin yksikin" , että tilaisuuden tullen tulee tarve kertoa jotain todellisuudesta. Meillä ollaan kuitenkin jo voiton puolella ja pidän noita muksuja tässä vaiheessa jo etuoikeutettuina, kun heillä on toisensa.

Harjaneilikalle ja muille kaksosarkeen vastanneille kiitos, vaikken ap olekaan. Miulla on lapset syntyneet pienillä ikäeroilla ja oon näitä saioita joskun miettinyt.



Mie kanssa ihmettelin, että chow:n kommentin jälkeen ap kirjoitti saaneensa omalle ajatukselleen vahvistuksen ja kylmästi ohitti kaikki muut kommentit. Lopuksi vielä kiitokseksi Harjaneilikan syväluotaavasta ajatustyöstä sekä panoksesta antoi haukut ja lähti ovet paukkuen. Miun on pakko sanoa, että saattaa tulla hankalaa kasvattaa kahta lasta, jos on vielä omakin kasvu kesken.

Mä koen, että jos olis ollut vain esikoinen ja yksi vauva, olis ollut aika paljon helpompaa, vaikka toisaalta meillä on ollut tosi " helpot" lapset kaiken kaikkiaan. Mutta en kyllä koe, että se vauva-aika olis ollut raskainta: raskaampaa on ollut, kun lapset ovat lähteneet liikkeelle ja tekevät kaikenlaisia pahojaan, juoksevat eri suuntaan jne. Esikoisesta taas on ollut suunnattomasti apua, joten jos olisi ollut vain yksi vauva ja esikoinen hänen syntyessään siis 2,5v, niin olishan se tietty helpompaa ollut.



En silti ymmärrä tota ajatusta, että vanhempi ei pärjäisi yksi kaksosten kanssa?? Eihän se nyt NIIIN vaikeaa ole, vaikka toki toisella voi ollakin vaikeampaa kuin toisella... Mutta kukin tekee parhaansa jaksaakseen; kaikilla ei vain tunnu olevan oikein keinoja oman jaksamisensa eteen. Siihen minä satsaisin, kaikissa tapauksissa.



T: Piia