Olisiko nuorella ihmisellä pyörillä vedettävä ostoslaukku nolo?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
PuoliOT. Mun mies käyttää monesti kaupassa sitä perässä, lattialla vedettävää ostoskoria. Mun mielestä se on typerin keksintö ikinä, tosin olenkin fyysisesti ongelmainen. Mutta jos mennään kauppaan ja mies tuota käyttää niin joko heitän ostokset sinne lattiakoriin tai annan miehelle laitettavaksi. Enkä kassalla niitä sieltä nostele.
Eilen mies lähti hakemaan kauempaa jotain ja lykkäsi korin kahvan mulle, että kuskaa sä tuota. Ei onnistunut 😄 Jätin korin niille sijoilleen, mies haki sen sitten myöhemmin.
Meidän lähimarketissa ei ennen ollut vaihtoehtoina kuin jättimäinen kärry tai vetokori. Silloin käytin usein vetokoria, koska siellä on niin ahtaita välejä, että kärryn kanssa joutui aina seilaamaan ees taas etsien sopivaa väliä mistä mahtuu. Nykyään siellä on myös pienempiä, muovisia, kärryjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täytyn 40, huomasin jossain vaiheessa, että suurin muutos oli etten jaksa enää pätkääkään kiinnostua mitä joku muu ajattelee. Teen ja näytän juuri siltä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos jotain muuta huvittaa, siinähän huvittuu. Kuljen sateessa saappailla tai vedenpitävillä kengillä, koska en halua kastua. Käytän kypärää, vaikka hiukset menevät lyttyyn ja hikiseksi. Lähden ilman meikkiä jos en jaksa meikata. Lähden läskeineni päivineni rannalle ja uimahalliin, siinähän toljottavat näkyä. Lähden kauppaan suoraan kasvimaalta rähnävaatteissa jos tarvetta on. Ja aivan tasan varmasti hankkisin vetokärryn jos pitäisi kauppakasseja pidempään kantaa. Mitä siitä pahimmillaan seuraa? Joku katsoo pitkään? Haittaako se? Ei.
Kyllä. Nyt nelikymppisenä tulee usein mietittyä, miten ihan oikeasti sitä on joskus jaksanut välittää, mitä joku ajattelee jostain pikkuas
Asuin ennen HOASin opiskelijoiden talon naapurissa ja ne otti usein koko kärryn ja toivat sillä ostokset kotiin. Siellä oli aina rappujen edessä lähikauppojen kärryjä. Niillä oli pokkaa mennä kadulla kärryä työntäen 😅
Vierailija kirjoitti:
PuoliOT. Mun mies käyttää monesti kaupassa sitä perässä, lattialla vedettävää ostoskoria. Mun mielestä se on typerin keksintö ikinä, tosin olenkin fyysisesti ongelmainen. Mutta jos mennään kauppaan ja mies tuota käyttää niin joko heitän ostokset sinne lattiakoriin tai annan miehelle laitettavaksi. Enkä kassalla niitä sieltä nostele.
Eilen mies lähti hakemaan kauempaa jotain ja lykkäsi korin kahvan mulle, että kuskaa sä tuota. Ei onnistunut 😄 Jätin korin niille sijoilleen, mies haki sen sitten myöhemmin.
Siis mikä siinä niin risoo?
Mahdottoman kätevä vehje jos on painavia ostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Olen jälkeenpäin miettinyt että olisi pitänyt hankkia sellainen kun asuin ensimmäisessä omassa kodissani. Isoon kauppaan oli 1.5 km matkaa, ja olisin saanut ostokset raahattua kotiin paljon näppärämmin vetokassilla.
EI ollu sitte polkupyörää?
Oli, mutta en minä sillä saa mitään ostoksia kotiin asti. Pl. ne jotka mahtuvat reppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täytyn 40, huomasin jossain vaiheessa, että suurin muutos oli etten jaksa enää pätkääkään kiinnostua mitä joku muu ajattelee. Teen ja näytän juuri siltä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos jotain muuta huvittaa, siinähän huvittuu. Kuljen sateessa saappailla tai vedenpitävillä kengillä, koska en halua kastua. Käytän kypärää, vaikka hiukset menevät lyttyyn ja hikiseksi. Lähden ilman meikkiä jos en jaksa meikata. Lähden läskeineni päivineni rannalle ja uimahalliin, siinähän toljottavat näkyä. Lähden kauppaan suoraan kasvimaalta rähnävaatteissa jos tarvetta on. Ja aivan tasan varmasti hankkisin vetokärryn jos pitäisi kauppakasseja pidempään kantaa. Mitä siitä pahimmillaan seuraa? Joku katsoo pitkään? Haittaako se? Ei.
Kyllä. Nyt nelikymppisenä tulee usein mietittyä, miten ihan oikeasti sitä on joskus jaksanut välittää, mitä joku ajattelee jostain pikkuas
Sama, en kerta kaikkiaan jaksa enää miettiä, onko jonkun asian tekeminen noloa. Ihmettelen miten paljon olen joskus käyttänyt energiaa jonkun pikkuasian pohtimiseen. Koska ketään ei oikeasti kiinnosta ja jos jotain kiinnostaa niin entäs sitten, siinähän ihmettelee. Nykyisin tuntuu lähinnä kivalta järkyttää ja ravistella ihmisiä, että miten kehtaankin tehdä asioita.
Ei minusta. Lontoossa käydessä näin niitä nuorilla naisilla.
AP. Onko mielessäsi vedettävä matkalaukku nolo, tai vedettävä käsimatkatavara?
Ei vedettävä ostoskassi ole yhtään sen nolompi kuin matkalaukkukaan.
Vedettävä ostoskassi on vain järkevä. Mutta kannattaa ostaa sellainen jossa on isot renkaat, ettei se tökkää jokaiseen pieneen kiveen.
Ei nolo mutta tosi typerän näköistä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PuoliOT. Mun mies käyttää monesti kaupassa sitä perässä, lattialla vedettävää ostoskoria. Mun mielestä se on typerin keksintö ikinä, tosin olenkin fyysisesti ongelmainen. Mutta jos mennään kauppaan ja mies tuota käyttää niin joko heitän ostokset sinne lattiakoriin tai annan miehelle laitettavaksi. Enkä kassalla niitä sieltä nostele.
Eilen mies lähti hakemaan kauempaa jotain ja lykkäsi korin kahvan mulle, että kuskaa sä tuota. Ei onnistunut 😄 Jätin korin niille sijoilleen, mies haki sen sitten myöhemmin.
Siis mikä siinä niin risoo?
Mahdottoman kätevä vehje jos on painavia ostoksia.
Jos on fyysisistä ongelmaa, niin voi olla vaikeaa tai mahdotonta laittaa ostoksia niin alas, ja kassalle nostaa niitä hihnalle.
Koristelet sen hienosti niin upeus voittaa nolouden. Kannatan, täyttä törinää!
Vierailija kirjoitti:
Toinen ääni isolle repulle.
Kaikki pyörillä liikkuva kulkee huonosti räntäpaakkuisella ja hiekotetulla kävelytiellä.
Riippuu ainoastaan renkaiden koosta
Se on tyhmää pyöritellä päässään ajatusta että mitähän muut tästä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on, enkä oo ikinä välittänyt ajatteleeko siitä joku jotain. Mitä väliä?
Näin on. Pahan ajan tullessa, tuttavat ja sukulaiset jättävät. Joten mitä väliä mitä tuntemattomat tai puolitutut ajattelevat. Ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kun täytyn 40, huomasin jossain vaiheessa, että suurin muutos oli etten jaksa enää pätkääkään kiinnostua mitä joku muu ajattelee. Teen ja näytän juuri siltä, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos jotain muuta huvittaa, siinähän huvittuu. Kuljen sateessa saappailla tai vedenpitävillä kengillä, koska en halua kastua. Käytän kypärää, vaikka hiukset menevät lyttyyn ja hikiseksi. Lähden ilman meikkiä jos en jaksa meikata. Lähden läskeineni päivineni rannalle ja uimahalliin, siinähän toljottavat näkyä. Lähden kauppaan suoraan kasvimaalta rähnävaatteissa jos tarvetta on. Ja aivan tasan varmasti hankkisin vetokärryn jos pitäisi kauppakasseja pidempään kantaa. Mitä siitä pahimmillaan seuraa? Joku katsoo pitkään? Haittaako se? Ei.
Mahtava asenne :D
Nuorena sitä kuvitteli, että on maailman napa ja juuri minun tekemiseni ja olemukseni kiinnittää kaikkien huomion ja kiinnostaa muita. Vanhemmiten ymmärtää, ettei ketään kiinnosta.
Maailman suurkaupungeissa ihan tavallinen näky kaiken ikäisillä. Paljon näppärämpi vetäistä sellainen metroon kuin raahata paria kassia tai kantaa isoa reppua selkä vääränä.
Iso koiran ruokapussi painaa aika paljon ja ennen toin ne juuri tällä vedettävällä ostoskärryllä. Helpotti paljon aikanaan ja jos suurempia ostoksia, niin on hyvä laite siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PuoliOT. Mun mies käyttää monesti kaupassa sitä perässä, lattialla vedettävää ostoskoria. Mun mielestä se on typerin keksintö ikinä, tosin olenkin fyysisesti ongelmainen. Mutta jos mennään kauppaan ja mies tuota käyttää niin joko heitän ostokset sinne lattiakoriin tai annan miehelle laitettavaksi. Enkä kassalla niitä sieltä nostele.
Eilen mies lähti hakemaan kauempaa jotain ja lykkäsi korin kahvan mulle, että kuskaa sä tuota. Ei onnistunut 😄 Jätin korin niille sijoilleen, mies haki sen sitten myöhemmin.
Siis mikä siinä niin risoo?
Mahdottoman kätevä vehje jos on painavia ostoksia.
Ei sille, jolla on esim. selkävaivaa, polvivaivaa tai lonkkavaivaa.
Ihan sama, kanavoi sisäistä mummoasi jos sinulla sellainen on
Kyllä. Nyt nelikymppisenä tulee usein mietittyä, miten ihan oikeasti sitä on joskus jaksanut välittää, mitä joku ajattelee jostain pikkuasiasta.