Mikä psykologinen ilmiö tämä on: kaikki vaikeat asiat kielletään ja niistä ei puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on juuri se mitä sanoit, psykologinen ilmiö, jossa kielletään tosiasiat oman psyykeen suojaamiseksi. 

Sekä yhteisön hataran kulissin pystyssä pysymisen vuoksi. Jos perheen ihmiset alkaisivat avoimesti oireilla kukin omaa traumaansa, olisi mielenterveystoimistossa tunkua. 

Voi kuule, suurin osa mielenterveysongelmista johtuu nimenomaan salailusta, häpeästä, tosiasioiden kieltämisestä, teeskentelystä.

Avoimmuus hälventää ne ja parantaa. 

Kyllä. Mutta resurssit riittävät hädin tuskin niiden hoitamiseen, jotka itse aktiivisesti haluavat hoitoa. Osa itselääkitsee itseään vaikkapa alkoholilla ja osa taas vaan on traumansa "ystävä" ja jatkaa vaikkapa läheisriippuvaisena kynnysmattona. 

Vierailija kirjoitti:

kenelle perhe asian kieltää? Kuka siitä kyselee?

On eri asia juoda alkoholia kuin olla alkoholisti.

Toiseksi mikä muuttuisi, jos puhuttaisiin yhden sairaudesta? Serkkuni isä oli alkoholisti, perhe puhui asiasta avoimesti, se oli kaikkien tiedossa, mutta silti serkun isä edelleen joi. Asiaa ei vaiettu eikä perhe esittänyt mitään, mutta ei toisaalta kauhistellut ja säälinyt itseään. Toisaalta eivät he hyvänpäiväntuttujen kanssa ryhtyneet juttelemaan siitä, että isä on katkolla. Olisiko pitänyt, jotta ap olisi tyytyväinen?

Mikä kolahti noin pahasti?

Kummallinen ajatus joillain,  että häpeässä hiljaa muhiminen ja katkeroituminen olisi merkki mielenterveydestä. Sehän on täsmälleen päinvastoin: äärimmäisen sairasta.

Ja sitten se katkeruus vielä sälytetään seuraavalle sukupolvelle, ei helvetti.

Opetelkaa armoa, ihmiset. Suomalaisten pahin synti on tuppisuinen jurotus, jota viinalla voidellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on kahdenlaisia. Draamahaukkoja ja -korppikotkia, jotka kulkevat läpi elämän mustat lasit silmillään. He jakelevat diagnooseja, lukevat niistä, ja keksivät niitä sinne, missä niitä ei ole. Heille kaikkialla ja kaikessa on joku ongelma, ja ongelmia kaivetaan ja kehitetään, jos niitä ei ole

Sitten on niitä, jotka nauttivat siitä mitä on ja ovat kiitollisia saamastaan. Jumalan lapsia. Jos alkoholi on parasta, mitä elämä tuolle yhdelle tarjoilee, niin vittuako se draamahaukalle kuuluu

Joopa joo, harvassa on ne alkoholistit, joiden mielestä alkoholi on parasta mitä elämä heille tarjoilee. Pääosin juuri päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Te, joille läheisen ryyppääminen/narkkaaminen on ongelma, käykääpä lähimmän al-anonin kokouksessa. Itse kävin kahdesti ja tein ratkaisuni.

En todellakaan halua olla kuten se, joka on käynyt noissa kokouksissa 30 vuotta ja on edelleen jumissa suhteessa, jossa toinen juo itseään hengiltä.

Rakkaus ei juoppoa pelasta vaan vetää tuhoon senkin,  joka ei juo.

Juominen ei ole yksityisasia, vaan se on ongelma ja taakka keskimäärin kymmenelle muullekin ihmiselle: puoliso, lapset, vanhemmat, naapurit, ystävät ja työkaverit. Viime kädessä sote-sektorin ja poliisinkin riesa.

Useinhan se alkoholistin rinnalle jäävä puoliso on itsekin ongelmainen. Tuntee itsensä tarpeelliseksi. Kun juoppo kuolee, niin etsii, ehkä tiedostamattaan, itselleen uuden hoivattavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joille läheisen ryyppääminen/narkkaaminen on ongelma, käykääpä lähimmän al-anonin kokouksessa. Itse kävin kahdesti ja tein ratkaisuni.

En todellakaan halua olla kuten se, joka on käynyt noissa kokouksissa 30 vuotta ja on edelleen jumissa suhteessa, jossa toinen juo itseään hengiltä.

Rakkaus ei juoppoa pelasta vaan vetää tuhoon senkin,  joka ei juo.

Juominen ei ole yksityisasia, vaan se on ongelma ja taakka keskimäärin kymmenelle muullekin ihmiselle: puoliso, lapset, vanhemmat, naapurit, ystävät ja työkaverit. Viime kädessä sote-sektorin ja poliisinkin riesa.

Useinhan se alkoholistin rinnalle jäävä puoliso on itsekin ongelmainen. Tuntee itsensä tarpeelliseksi. Kun juoppo kuolee, niin etsii, ehkä tiedostamattaan, itselleen uuden hoivattavan.

Ja kun juoppo raitistuu, joutuu kohtaamaan omat ongelmansa, kun ei olekaan enää ketään, jota voisi rakstaa ehjäksi ja löytää elämälleen tarkoituksen siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on kahdenlaisia. Draamahaukkoja ja -korppikotkia, jotka kulkevat läpi elämän mustat lasit silmillään. He jakelevat diagnooseja, lukevat niistä, ja keksivät niitä sinne, missä niitä ei ole. Heille kaikkialla ja kaikessa on joku ongelma, ja ongelmia kaivetaan ja kehitetään, jos niitä ei ole

Sitten on niitä, jotka nauttivat siitä mitä on ja ovat kiitollisia saamastaan. Jumalan lapsia. Jos alkoholi on parasta, mitä elämä tuolle yhdelle tarjoilee, niin vittuako se draamahaukalle kuuluu

Joopa joo, harvassa on ne alkoholistit, joiden mielestä alkoholi on parasta mitä elämä heille tarjoilee. Pääosin juuri päinvastoin.

Niinpä, itse olen päihdepuolen hoitaja ja usein on toipuvien kanssa tehty listaa siitä, mitä hyvää alkoholi tuo elämään ja toisaalta, mitä se vie. Harvalla, jos kellään, lista jää plussan puolelle.

Kenen pitäisi puhua ja kenelle? Mistä asiasta? Kahvihuonejutustelua ja juoruilua?

Esim. kahvitunnilla näin: "Kyllä se meidän nuorin tytär pilasi kaikkien elämän, koko perheen. Se on nyt 26-vuotias sekakäyttäjä, jolla tavoitteena on joku työkyvyttömyyseläke. Mitään itsensä eteen se ei edes yritä tehdä. Sisaruksensa ja me ollaan jo 6 vuotta ryntäilty tarkistamaan onko se hengissä, kun se yöllä laittaa viestin, että tappaa itsensä. Varmaan 17000 on mennyt sen sotkujen selvittelyyn, silläkin rahalla olis voinut auttaa kahta muuta tai lyhentää asuntolainaa. Että sori, jos oon vähän uupunut".

Vierailija kirjoitti:

Kenen pitäisi puhua ja kenelle? Mistä asiasta? Kahvihuonejutustelua ja juoruilua?

Esim. kahvitunnilla näin: "Kyllä se meidän nuorin tytär pilasi kaikkien elämän, koko perheen. Se on nyt 26-vuotias sekakäyttäjä, jolla tavoitteena on joku työkyvyttömyyseläke. Mitään itsensä eteen se ei edes yritä tehdä. Sisaruksensa ja me ollaan jo 6 vuotta ryntäilty tarkistamaan onko se hengissä, kun se yöllä laittaa viestin, että tappaa itsensä. Varmaan 17000 on mennyt sen sotkujen selvittelyyn, silläkin rahalla olis voinut auttaa kahta muuta tai lyhentää asuntolainaa. Että sori, jos oon vähän uupunut".

Varmaankin tarkoitettiin sitä, että asianosaiset keskenään nostaisivat kissan pöydälle.