Mikä psykologinen ilmiö tämä on: kaikki vaikeat asiat kielletään ja niistä ei puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on kahdenlaisia. Draamahaukkoja ja -korppikotkia, jotka kulkevat läpi elämän mustat lasit silmillään. He jakelevat diagnooseja, lukevat niistä, ja keksivät niitä sinne, missä niitä ei ole. Heille kaikkialla ja kaikessa on joku ongelma, ja ongelmia kaivetaan ja kehitetään, jos niitä ei ole

Sitten on niitä, jotka nauttivat siitä mitä on ja ovat kiitollisia saamastaan. Jumalan lapsia. Jos alkoholi on parasta, mitä elämä tuolle yhdelle tarjoilee, niin vittuako se draamahaukalle kuuluu

Komppaan

Varmaan se sama millä koko maailma teeskentelee ettei naisissa ole mitään vialla, ikinä, vaan kaikki on vain ja ainoastaan miesten syytä,.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kenelle perhe asian kieltää? Kuka siitä kyselee?

On eri asia juoda alkoholia kuin olla alkoholisti.

Toiseksi mikä muuttuisi, jos puhuttaisiin yhden sairaudesta? Serkkuni isä oli alkoholisti, perhe puhui asiasta avoimesti, se oli kaikkien tiedossa, mutta silti serkun isä edelleen joi. Asiaa ei vaiettu eikä perhe esittänyt mitään, mutta ei toisaalta kauhistellut ja säälinyt itseään. Toisaalta eivät he hyvänpäiväntuttujen kanssa ryhtyneet juttelemaan siitä, että isä on katkolla. Olisiko pitänyt, jotta ap olisi tyytyväinen?

Itse toivon, että vanhempani perheessä joku olisi puhunut edes siitä, ettei isän alkoholismi ollut lasten vika eikä lasten vastuulla. Toki oikeasti heidät olisi kaikki pitänyt ottaa huostaan hakkaavan juoppohullun kynsistä.

Jaa, tai sitten taata lasten äidin talous ja turvallisuus kaukana hakkaavasta juoppuhullusta. Ihme ajattelua tämä, että hakkaava juoppohullu siittäjä tarkoittaisi sitä, että nainenkin olisi kelvoton ihminen ja äiti. Syvää naisvihaa

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on kahdenlaisia. Draamahaukkoja ja -korppikotkia, jotka kulkevat läpi elämän mustat lasit silmillään. He jakelevat diagnooseja, lukevat niistä, ja keksivät niitä sinne, missä niitä ei ole. Heille kaikkialla ja kaikessa on joku ongelma, ja ongelmia kaivetaan ja kehitetään, jos niitä ei ole

Sitten on niitä, jotka nauttivat siitä mitä on ja ovat kiitollisia saamastaan. Jumalan lapsia. Jos alkoholi on parasta, mitä elämä tuolle yhdelle tarjoilee, niin vittuako se draamahaukalle kuuluu

Ei se muuten kuuluisikaan, mutta jos asioilla ei ole nimiä ja tämä draamahaukka joutuu sitä kieltämisen arkipäivää jakamaan alkoholistin kanssa niin lykkyä vaan. Elämä rajoittuu jatkuvasti tämän partnerin edesottamuksista. Mutta tuollainen itsekkyys tietty kuuluu esim alkoholismiin.

Lue Hellstenin Virtahepo olohuoneessa. Hellstenin virtahepo olohuoneessa tarkoittaa kodissa vallinnutta häpeällistä asiaintilaa, esimerkiksi alkoholismia, josta ei ole saanut puhua ja jonka olemassaolokin on näin kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä haluaa puhua vain vaikeista asioista, vain ongelmista, vain epämukavista aiheista. Hänestä on ihana kuulla, että joku on lapseton ja suree sitä, miniä suorastaan hekumoi ajatuksella, mitä sanoa, koska hänhän vain auttaisi ja tukisi!

Sulla vaikuttaa olevan häikkää päässä. Mitä jos menisit juttelemaan lääkärille, vihainen ja katkera ihminen?

Kyllä se on näillä draamahaukoilla häikkä päässä, kun kehittävät ja pesivät toisten ongelmissa. Pesisivät edes omissaan: varmasti heillekin löytyy diagnoosi, lääkiys ja joku mitä silpoa ja paheksua, kun menevät vähäksi aikaa peilin eteen "auttelemaan"

Minkä ikäinen olet? Tuli mieleen, että voimmeko olla eri sukupolvea. Minusta me elämme uhriutumisen kulttuurissa. Viime aikoina kaikki paikat ovat olleet täynnä täysin kritiikittömiä omaelämäkertoja. 

On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.

Kyllä varmasti monet tietävät ja aistivat ongelman, mutta pelkäävät siitä ääneen puhumista muiden eriävien mielipiteiden vuoksi. Eli pelätään sitä, että sitten jäisi yksin oman mielipiteensä kanssa ja häntä alettaisiin syrjimään asian esiintulon vuoksi. Pelätään sitä keskustelua ja sitä mahdollista draamaa mitä siitä ääneen sanomisesta tulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kenelle perhe asian kieltää? Kuka siitä kyselee?

On eri asia juoda alkoholia kuin olla alkoholisti.

Toiseksi mikä muuttuisi, jos puhuttaisiin yhden sairaudesta? Serkkuni isä oli alkoholisti, perhe puhui asiasta avoimesti, se oli kaikkien tiedossa, mutta silti serkun isä edelleen joi. Asiaa ei vaiettu eikä perhe esittänyt mitään, mutta ei toisaalta kauhistellut ja säälinyt itseään. Toisaalta eivät he hyvänpäiväntuttujen kanssa ryhtyneet juttelemaan siitä, että isä on katkolla. Olisiko pitänyt, jotta ap olisi tyytyväinen?

Itse toivon, että vanhempani perheessä joku olisi puhunut edes siitä, ettei isän alkoholismi ollut lasten vika eikä lasten vastuulla. Toki oikeasti heidät olisi kaikki pitänyt ottaa huostaan hakkaavan juoppohullun kynsistä.

Jaa, tai sitten taata lasten äidin talous ja turvallisuus kaukana hakkaavasta juoppuhullusta. Ihme ajattelua tämä, että hakkaava juoppohullu siittäjä tarkoittaisi sitä, että nainenkin olisi kelvoton ihminen ja äiti. Syvää naisvihaa

No toki, jos se lasten äiti on edelleen kuvioissa mukana, valmis myöntämään ongelman ja lähtemään.

Ihan perus virtahepo olohuoneessa ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Suvun tapa.

Meillä oli suvussa paljon itsemurhia, mutta niistä oltiin hiljaa.

Meillä myös,mutta mummo uskalsi puhua.

Joten loppu suku hylkäsi.

Mikä oli lopulta hyvä koska mummon elämänilo palasi.

Itse mustalammas muista syistä niin löysimme toisemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihmisillä ei ole keinoja tai tapoja tehdä mitään asian korjaamiseksi, yrittävät vain selviytyä päivästä toiseen. Tarvitsisivat jonkun ulkopuolisen ammattilaisen apua? 

Pitäisi haluta ja valita se ulkopuolinen apu ja kestää sielläkin niitä vaikeita asioita. Oma läheinen lopetti terapian kertaheitolla, kun pintaan alkoi nousta kysymykset, miksi sietää huonoa kohtelua puolisoltaan ja kannattaisiko elämässä tehdä ihan konkreettisia muutoksia.

Tuo juuri on sitä kieltämisdefenssiä. Kuvitellaan että ongelma katoaa kun siitä ei puhuta ja leikitään ettei sitänole. Syytetään mieluummin vaikka "anoppia" tai  "miniää", vaikka ongelma on miehen/apen krolnisesti paheneva ryyppääminen. 

Mä tein toisin: myönsin puolisoni olevan alkoholisti ja lopetin suhteemme. Enpähän ainakaan enää mahdollista juomista enkä kärsi siitä itse.

Vierailija kirjoitti:

No se on juuri se mitä sanoit, psykologinen ilmiö, jossa kielletään tosiasiat oman psyykeen suojaamiseksi. 

Sekä yhteisön hataran kulissin pystyssä pysymisen vuoksi. Jos perheen ihmiset alkaisivat avoimesti oireilla kukin omaa traumaansa, olisi mielenterveystoimistossa tunkua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä siitä pitäisi puhua? Tehdä facebook-jakoja? Soittaa iltapäivälehtiin? Työpaikan kahvipöydässä? Järjestää keskustelu-tilaisuus? Eduskunnan kyselytunnilla? 

Ihan niissä ihmissuhteissa, joihin nämä vaikeat asiat ja niistä vaikeneminen kielteisesti vaikuttaa.

Toisaalta. Turha siitä on puhua, koska heillä ei ole kykyä keskustella asiasta eivätkä ole omia ongelmiaan aikeissa hoitaa. Eli parasta on, että ongelman tiedostanut ja siihen apua hakeva etsii muualta ne ihmiset, joiden kanssa hoitaa ongelman. Eri asia sitten, jos siellä perheessä alkaa useampikin saada herätyksen ja työstää ongelmiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun tapa.

Meillä oli suvussa paljon itsemurhia, mutta niistä oltiin hiljaa.

Meillä myös,mutta mummo uskalsi puhua.

Joten loppu suku hylkäsi.

Mikä oli lopulta hyvä koska mummon elämänilo palasi.

Itse mustalammas muista syistä niin löysimme toisemme. 

Hyvä te! Minä olen myös tätini kanssa irti muusta hässäkästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä haluaa puhua vain vaikeista asioista, vain ongelmista, vain epämukavista aiheista. Hänestä on ihana kuulla, että joku on lapseton ja suree sitä, miniä suorastaan hekumoi ajatuksella, mitä sanoa, koska hänhän vain auttaisi ja tukisi!

Sulla vaikuttaa olevan häikkää päässä. Mitä jos menisit juttelemaan lääkärille, vihainen ja katkera ihminen?

Kyllä se on näillä draamahaukoilla häikkä päässä, kun kehittävät ja pesivät toisten ongelmissa. Pesisivät edes omissaan: varmasti heillekin löytyy diagnoosi, lääkiys ja joku mitä silpoa ja paheksua, kun menevät vähäksi aikaa peilin eteen "auttelemaan"

Tietenkään ei ole hyväksyttävää, jos joku haukka leikkii jeesusta ja moralisoi muita, tai ohjaa huomion muihin unohtaen sopivasti omat virheensä. Mutta hankalia ovat silti nämä, jotka välttelevät kaikkia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairauksista on aina vaiettu. Ja ehkä hyvä niin, sillä myötähäpeää ne aiheuttavat.

Eivät halua kertoa näistä, tämä on totta.

"...Alkkis ei tosin toimi jumalaa vastaan ja yritä alistaa toista ihmistä auttamisr aiskaukseen, vaan elelee itselleen. Väkisin "auttaminen" on lähtöisin saatanasta, pahuutta..."

Alkoholismi voidaan sisällyttää kuudenteen kuolemansyntiin: ylensyöntiin. Eli voidaan sanoa Jumalanvaistaiseksi toimeksi. Tästä hieman ohi aiheen.

Te, joille läheisen ryyppääminen/narkkaaminen on ongelma, käykääpä lähimmän al-anonin kokouksessa. Itse kävin kahdesti ja tein ratkaisuni.

En todellakaan halua olla kuten se, joka on käynyt noissa kokouksissa 30 vuotta ja on edelleen jumissa suhteessa, jossa toinen juo itseään hengiltä.

Rakkaus ei juoppoa pelasta vaan vetää tuhoon senkin,  joka ei juo.

Juominen ei ole yksityisasia, vaan se on ongelma ja taakka keskimäärin kymmenelle muullekin ihmiselle: puoliso, lapset, vanhemmat, naapurit, ystävät ja työkaverit. Viime kädessä sote-sektorin ja poliisinkin riesa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on juuri se mitä sanoit, psykologinen ilmiö, jossa kielletään tosiasiat oman psyykeen suojaamiseksi. 

Sekä yhteisön hataran kulissin pystyssä pysymisen vuoksi. Jos perheen ihmiset alkaisivat avoimesti oireilla kukin omaa traumaansa, olisi mielenterveystoimistossa tunkua. 

Voi kuule, suurin osa mielenterveysongelmista johtuu nimenomaan salailusta, häpeästä, tosiasioiden kieltämisestä, teeskentelystä.

Avoimmuus hälventää ne ja parantaa.