Lue keskustelun säännöt.
Kysyin alkoholistia sairastavalta vanhemmaltani, miksi ei ole koskaan hakenut apua. Olinko kamala?
12.12.2024 |
Koko ikäni olen katsellut juomista. Siitä ei ole saanut puhua mutta päätin nyt rohkaistua. Ajattelin, että kestän reaktion mitä voi tulla. Tavallaan ajattelin, että tämä on kai tietynlaista välittämistäkin ettei tarvitse jatkaa läpi sormien katsomista vaan olisi aika nostaa kissa niin sanotusti pöydälle.
Kysyin,, että miksi et ole koskaan hakenut apua alkoholiongelmaasi? Välitön reaktio oli kiukku ja sanoi, ettei vain ole. Heti perään huusi miksi minä en ole hakenut itselleni apua!? ja vastasin, että ei käännetä tällä kertaa keskustelua minuun.
Kysyin, johtuuko se häpeästä ja vastasi, että ei johdu ja huusi taas, että nyt kun isänne on kuollut niin minuako tässä aletaan sitten kiusaamaan. Vastasin että ei, vaan en ole koskaan kysynyt asiaa, joten haluaisin, että voisimme avoimesti keskustella vihdoin asioista.
Huusi taas, että hänellähän on aina ollut niin helppoa, että kaikki mitä on tullut niin on tullut tuosta noin vain ja valmiina, hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään ja kaiken on vain saanut itse yrittämättä mitään.
Rauhoittelin ja jatkoin, että ymmärrän, ettei hänellä ole ollut helppoa mutta kyllähän asiat voivat vielä muuttua. Että ymmärtääkö, että juominen on paljon aiheuttanut kärsimystä läheisillekin.
Ja huusi taas jotain joo, joo,joo, joo, koskas sulla on ollut terapiakäynti viimeksi!?
Ja vastasin, että pari viikkoa sitten. Jatkoin vielä, että hän on kyllä rakas minulle ja joiltakin osin kyllä yrittänyt parhaansa mutta juominen on ollut ilmeisesti lääkitystä omaan tuskaan?
Rauhoittui eikä jaksanut enää huutaa. Sanoin, että halusin vain tietää koska emme ole koskaan asiasta keskustelleet, että jos nyt voisimme alkaa avautumaan enemmän.
Myötäili vain ja pitkä hiljaisuus. Keskustelu vaihtui toisiin asioihin.
Menikö penkin alle? En odota muutosta vaikka niin toivoisin. Päätin vain käydä tämän keskustelun vaikka välimme tulehtuisi entisestään.
Minua on syyllistetty niin paljon olemassaoloni aikana, että en enää halunnut antaa periksi. Halusin kerrankin olla aktiivinen enkä passivoitua alentumiseen.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit rohkea, kun otit asian esille <3 Minusta olet tehnyt tietyllä tavalla oman osuutesi, se miten vanhempi reagoi on hänen asiansa. Tilanne voi parhaassa tapauksessa parantua ja vanhempi hakea apua itselleen, mutta kannattaa henkisesti varautua siihenkin, ettei näin käy. Kaikilla ei ole ikävä kyllä kykyä ja edellytyksiä kasvaa ihmisenä, toisin kuin sinulla, ap.
Olen kyllä huojentunut. Olen kolmekymppinen ja vihdoin uskalsin tämän asian tuoda puoleltani esiin. Outo helpotus tuli. Sellainen fiilis, että onneksi puhuin.
Kun joskus elämässä on sellaisia asioita jotka vain hiljaa lymyävät sisällä ja vointi on koko ajan huono. Sellainen selittämätön huono olo. Niin nyt tämä oli jo paljon.
Toivottavasti minä kasvan ihmisenä, paljon on tekemistä kyllä ja jaksaminen usein vaakalaudalla, aikamoinen solmu sisällä mutta ehkä se pikkuhiljaa
Jaahas tämä lässyttäjä taas, oishan se pitänyt arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just samanlainen kuin oma äitini. Pitää jotenkin sitä terapiaa niin naurettavana asiana, ivaa oikein. Oikein viimeisen päälle marttyyri. Minä kyllä sanon suorempaan kuin sinä, ei hän siitä rikki mene
Sinulla tuossa tilanteessa olisi syytä olla vihainen, kun olet joutunut seuraamaan alkoholistin elämää sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Just samanlainen kuin oma äitini. Pitää jotenkin sitä terapiaa niin naurettavana asiana, ivaa oikein. Oikein viimeisen päälle marttyyri. Minä kyllä sanon suorempaan kuin sinä, ei hän siitä rikki mene
Ei niin, hänhän on jo valmiiksi rikki.
kellaripsykologi vastaus. pitää antaa muhia ja otat asian taas esille ellei itse ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, oikeasti. Vaikka tuo olisi totta, että rankkaa on ollut, sekin on totta, että rankkaa sitä on seurata vierestäkin! Ei ole ehkä valmis raitistumaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, oikeasti. Vaikka tuo olisi totta, että rankkaa on ollut, sekin on totta, että rankkaa sitä on seurata vierestäkin! Ei ole ehkä valmis raitistumaan vielä.
Vielä? Missä satumaailmassa elät? Alkoholistit harvoin raitistuvat. Yleensä kuolevat siihen viinaan lopulta.
Kuulostaa ihan tavalliselta keskustelulta alkoholistin kanssa. Opit vielä, ettei puhuminen auta, se joka muuta väittää ei ole elänyt elämäänsä lähiomaisen alkoholismin varjossa.
Kannattaa keskittyä omaan elämään. Se ihminen on valintansa tehnyt ja sitä ei mikään muuta, ellei yksilö itse. Se ihme harvoin tapahtuu.