Lue keskustelun säännöt.
Kysyin alkoholistia sairastavalta vanhemmaltani, miksi ei ole koskaan hakenut apua. Olinko kamala?
12.12.2024 |
Koko ikäni olen katsellut juomista. Siitä ei ole saanut puhua mutta päätin nyt rohkaistua. Ajattelin, että kestän reaktion mitä voi tulla. Tavallaan ajattelin, että tämä on kai tietynlaista välittämistäkin ettei tarvitse jatkaa läpi sormien katsomista vaan olisi aika nostaa kissa niin sanotusti pöydälle.
Kysyin,, että miksi et ole koskaan hakenut apua alkoholiongelmaasi? Välitön reaktio oli kiukku ja sanoi, ettei vain ole. Heti perään huusi miksi minä en ole hakenut itselleni apua!? ja vastasin, että ei käännetä tällä kertaa keskustelua minuun.
Kysyin, johtuuko se häpeästä ja vastasi, että ei johdu ja huusi taas, että nyt kun isänne on kuollut niin minuako tässä aletaan sitten kiusaamaan. Vastasin että ei, vaan en ole koskaan kysynyt asiaa, joten haluaisin, että voisimme avoimesti keskustella vihdoin asioista.
Huusi taas, että hänellähän on aina ollut niin helppoa, että kaikki mitä on tullut niin on tullut tuosta noin vain ja valmiina, hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään ja kaiken on vain saanut itse yrittämättä mitään.
Rauhoittelin ja jatkoin, että ymmärrän, ettei hänellä ole ollut helppoa mutta kyllähän asiat voivat vielä muuttua. Että ymmärtääkö, että juominen on paljon aiheuttanut kärsimystä läheisillekin.
Ja huusi taas jotain joo, joo,joo, joo, koskas sulla on ollut terapiakäynti viimeksi!?
Ja vastasin, että pari viikkoa sitten. Jatkoin vielä, että hän on kyllä rakas minulle ja joiltakin osin kyllä yrittänyt parhaansa mutta juominen on ollut ilmeisesti lääkitystä omaan tuskaan?
Rauhoittui eikä jaksanut enää huutaa. Sanoin, että halusin vain tietää koska emme ole koskaan asiasta keskustelleet, että jos nyt voisimme alkaa avautumaan enemmän.
Myötäili vain ja pitkä hiljaisuus. Keskustelu vaihtui toisiin asioihin.
Menikö penkin alle? En odota muutosta vaikka niin toivoisin. Päätin vain käydä tämän keskustelun vaikka välimme tulehtuisi entisestään.
Minua on syyllistetty niin paljon olemassaoloni aikana, että en enää halunnut antaa periksi. Halusin kerrankin olla aktiivinen enkä passivoitua alentumiseen.
Kommentit (48)
Kuntien apu ei ole hyvää välttämättä. Ehkä yksityisellä olisi ollut jotain, jos osuu oikeat ohjeet ja muut. Huono apu ei auta tai jos ongelman omaavan tunteita ei huomioida, tai miten haluaa elää. Siinä voi olla enemmän takana asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh. Miksi roikut hänessä? Aiotko pelastaa hänet? Mitä odotat häneltä? Uskotko jos hän muuttui??
itse en ainakaan mene siihen vipuun enää että narsistinen vanhempani muuttuisi. Olen näin joskus luullut ja jopa uskonut vähän. Huonostihan siinä kävi. Mutta nyt saa juonitella muiden kanssa.
Meillä on yksi elämä ja alkoholistit juovat elämänsä. Katso elokuva Leaving Las Vegas. Ehkä silmäsi avautuvat.
Itsellä narsistinen vanhempi ja helpotti kun katkaisin välit. Ei se helppoa ollut.
Olit rohkea, kun otit asian esille <3 Minusta olet tehnyt tietyllä tavalla oman osuutesi, se miten vanhempi reagoi on hänen asiansa. Tilanne voi parhaassa tapauksessa parantua ja vanhempi hakea apua itselleen, mutta kannattaa henkisesti varautua siihenkin, ettei näin käy. Kaikilla ei ole ikävä kyllä kykyä ja edellytyksiä kasvaa ihmisenä, toisin kuin sinulla, ap.
Hyvä kun rohkaistuit ja otit asian puheeksi. Kymmenen pistettä siitä.
Alkoholismiin paras ja ratkaisevin apu, on alkoholistin oma aloite asian suhteen. Oma päätös on se ihan ratkaiseva. Ilman sitä, ei mikään ulkopuolelta tuleva vaikuta yhtään mitään. Mutta jos ihminen itse haluaa eroon juomisesta, niin tukitoimet auttaa siinä. Jos taas ei halua, niin alkoholisti löytää aina syyn ja keinot jatkaa juomista.
Läheisen aktiivisuus juomisen lopettamiseksi voi usein kääntää alkoholistin sinua vastaan. Olet vihollinen, kun yrität tulla alkoholistin ja viinan väliin. Niin kävi itselleni. Varaudu siihen.
Hyvä ap!
Hienoa et nostit kissan pöydälle.
Alkoholistit ovat yleensä tosi vaikeita tyyppejä ja kovia syyllistämään muita.
Heille pitää laittaa rajat.
Yhenkään juopon vänkytystä en kuuntele koskaan enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh. Miksi roikut hänessä? Aiotko pelastaa hänet? Mitä odotat häneltä? Uskotko jos hän muuttui??
itse en ainakaan mene siihen vipuun enää että narsistinen vanhempani muuttuisi. Olen näin joskus luullut ja jopa uskonut vähän. Huonostihan siinä kävi. Mutta nyt saa juonitella muiden kanssa.
Meillä on yksi elämä ja alkoholistit juovat elämänsä. Katso elokuva Leaving Las Vegas. Ehkä silmäsi avautuvat.
Itsellä narsistinen vanhempi ja helpotti kun katkaisin välit. Ei se helppoa ollut.
Koska olen ollut mahdollistaja sitä kautta etten ole puhunut ja katsonut läpi sormien vaikka valtavaa taakkaa kantanut tuosta. Halusin kerrankin keskustella ja avata tämän vaikean aiheen.
Ei se ehkä auta mitään mutta minua tämä keskustelu auttoi jo sen vuoksi että uskalsin puhua. Enkä pyydellyt anteeksi enkä alistunut syyllisyyteen. Niin olen aiemmin toiminut että jos ollaan edes vähän raotettu aihetta niin suora reaktio on syyllistäminen ja keskustelun kääntö itseeni. Nyt en halunnut antaa periksi. Ajattelen myös, että ehkä hän ymmärtää että välitän kyllä.
-ap
Eihän meillä olisi alkoholisteja jos lapset, läheiset ja ystävät näin haluaisivat. Kaikki haluaa ettei jeppe juo.
Juopon ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa yrittää, mutta en valitettavasti usko tuolla asenteella olevan muuttuvan. Käsiteltäviä asioita on kenties liikaa tai sitten on narsistisuutta.
Oman läheiseni lapsi jo kymmenvuotiaana alkoi sanoa äidilleen, että lopettaisi juomisen ja sekoilun. Menisi hoitoon jne. Mutta juomisen ja sekoilun laittoi etusijalle ja laittaa edelleen. Itse en enää jaksanut sitä katsoa eli olen katkaissut välit jo yli 10 vuotta sitten. Kyseisen äidin lapset ovat muuttaneet kauas, ulkomaille asti, ehkä pakoon äitiään?
Miten kauan aiot hoitaa äitisi ongelmia ja toivoa muutosta? Vuoden, kaksi vai kymmenen vuotta? Hän ei pysty muuttumaan, joten jos kerran on pahansisuinen, niin mieti myös tapoja ottaa etäisyyttä. Juomista ei voi kukaan lopettaa, jos siihen omaa halua ei ole. Eikä läheinen silloinkaan ole paras apu, vaan ammattilainen.
Ikävä kyllä suurin osa päihdeongelmaisista menehtyy tuohon sairauteen. Itse tunnen suvusta kolme eli joivat itsensä hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Olit rohkea, kun otit asian esille <3 Minusta olet tehnyt tietyllä tavalla oman osuutesi, se miten vanhempi reagoi on hänen asiansa. Tilanne voi parhaassa tapauksessa parantua ja vanhempi hakea apua itselleen, mutta kannattaa henkisesti varautua siihenkin, ettei näin käy. Kaikilla ei ole ikävä kyllä kykyä ja edellytyksiä kasvaa ihmisenä, toisin kuin sinulla, ap.
Olen kyllä huojentunut. Olen kolmekymppinen ja vihdoin uskalsin tämän asian tuoda puoleltani esiin. Outo helpotus tuli. Sellainen fiilis, että onneksi puhuin.
Kun joskus elämässä on sellaisia asioita jotka vain hiljaa lymyävät sisällä ja vointi on koko ajan huono. Sellainen selittämätön huono olo. Niin nyt tämä oli jo paljon.
Toivottavasti minä kasvan ihmisenä, paljon on tekemistä kyllä ja jaksaminen usein vaakalaudalla, aikamoinen solmu sisällä mutta ehkä se pikkuhiljaa alkaa tästä korjaantumaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistia sairastavalta :D. Anteeksi vain oletko vähän hölmö, kun puhut tuollaista vauvakieltä? Alkoholismia sairastava se on.
Hupsista. En huomannut virhettä. Hyvä, että korjasit. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa yrittää, mutta en valitettavasti usko tuolla asenteella olevan muuttuvan. Käsiteltäviä asioita on kenties liikaa tai sitten on narsistisuutta.
Oman läheiseni lapsi jo kymmenvuotiaana alkoi sanoa äidilleen, että lopettaisi juomisen ja sekoilun. Menisi hoitoon jne. Mutta juomisen ja sekoilun laittoi etusijalle ja laittaa edelleen. Itse en enää jaksanut sitä katsoa eli olen katkaissut välit jo yli 10 vuotta sitten. Kyseisen äidin lapset ovat muuttaneet kauas, ulkomaille asti, ehkä pakoon äitiään?
Miten kauan aiot hoitaa äitisi ongelmia ja toivoa muutosta? Vuoden, kaksi vai kymmenen vuotta? Hän ei pysty muuttumaan, joten jos kerran on pahansisuinen, niin mieti myös tapoja ottaa etäisyyttä. Juomista ei voi kukaan lopettaa, jos siihen omaa halua ei ole. Eikä läheinen silloinkaan ole paras apu, vaan ammattilainen.
Ikävä kyllä suurin osa päihdeongelmaisista menehtyy tuohon sairauteen. Itse tunnen suvusta kolme eli joiv
Kysymys ei ole siitä, että hänen odottaisin muuttuvan nyt. En odota, että pystyn häntä pelastamaan.
Tämä lähti siitä oikeastaan koko homma, että joka aamu kun herään niin tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Se on aivan alituinen tunne minussa ja se tekee minut todella ahdistuneeksi. Syytän itseäni kaikesta ja tiedän mistä se johtuu.
Päätin että nyt käyn tämän läpi ja siirrän sitä taakkaa takaisin sinne minne se kuuluu. Kyse oli itsestäni vaikka tottakai jokin pieni toivo siellä taustalla aina on, että jokin muuttuisi vaikka niin ei varmaan koskaan käy.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olit rohkea ja teit oikein, kun otit asian esille. Säilytit myös hermosi hyvin vaikeassa tilanteessa ja toimit johdonmukaisesti etkä lähtenyt tunteiden vietäväksi. Tämä voi olla alku syvemmälle keskustelulle ja omalle pohdinnalle myös vanhemmillesi tai sitten ei. Mutta ainakin omasta puolestasi olet nyt tehnyt aloitteen!
Miksi et vain anna ihmisen juoda ja menet sorkkimaan muiden asioita. Annan juopon juoda, se nauttii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein osannut päättää ylä/ vai alapeukutanko. Hienoa että otit asian puheeksi, mut sit taas toisaalta mitäs vi..kettua se sulle kuuluis?
Vanhempasi on aikuinen ihminen, vaikka hänen valintansa ei sinua onnelliseksi tee, se on hänen asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistia sairastavalta :D. Anteeksi vain oletko vähän hölmö, kun puhut tuollaista vauvakieltä? Alkoholismia sairastava se on.
Hupsista. En huomannut virhettä. Hyvä, että korjasit. :)
-ap
Ei ole hyvä, että sinulle ilkeiltiin ihan suotta. Otat otsikonkin mukaan liikaa syytä itsellesi, vaikka sinun kuuluisi olla äitiäsi kohtaan vihainen, koska hänen alkoholisminsa on vahingoittanut sinua pysyvästi. Sen sijaan mietit olitko sinä kauhea?
Olet vielä siinä vaiheessa, että kuvittelet voivasi parantaa äitisi, joka loukkaa ja talloo sinua vain lisää. Sisälläsi on paljon vihaa, joka on kääntynyt turhaksi syyllisyydeksi sinua kohtaan, siis itseäsi kohtaan. Sellainen aiheuttaa myös masennusta.
Kannattaa lukea kirjoja siitä miten alkoholismi vaikuttaa perheessä, jos et ole jo sitä tehnyt. Kaikkea hyvää sinulle polullasi, toivottavasti pystyt asettamaan rajat äidillesi, mutta ensin tarvittaisiin sen käymistä läpi kenen tässä pitäisi olla vihainen ja loukkaantunut. Ei äitisi vaan sinun. Kun löydät vihasi, löydät rajasi ja paraneminen voi alkaa. Kokemusta on. Vasta sen jälkeen suhde voi parantua, ehkä, mutta ei välttämättä silloinkaan. Kuitenkin saat elämäsi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap!
Hienoa et nostit kissan pöydälle.
Alkoholistit ovat yleensä tosi vaikeita tyyppejä ja kovia syyllistämään muita.
Heille pitää laittaa rajat.
Yhenkään juopon vänkytystä en kuuntele koskaan enään.
Olipa hyvä viesti lyhyesti. Erityisesti tuo viimeinen eli minkään en enää kuuntele yhdenkään juopon vänkytystä ja syyllistämistä.
Eihän me läheiset voida alkoholistin juomista lopettaa. Kun itsekin olen sen ottanut puheeksi, on suututtu, alettu kaivella vanhoja minua koskevia asioita, syytelty tms. Alkoholistilla ei ole omasta mielestään ongelmaa. En jaksa enää edes yrittää puuttua, koska lopputulos on yhtä tyhjän kanssa. Jos haluaa juoda itsensä hengiltä, siitä sitten vaan.
Olen kyllä todella vihainen. Etenkin itselleni ollut, itsetuhoisuuteen saakka. Olen ollut pettynyt itseeni ja syyttänyt ja hävennyt olemassaoloani. Se on ollut todella kuluttavaa.
Halusin vain puolustaa itseäni ja nostaa asian pöydälle. On minulla tekemistä ja tiedän että tämä tilanne voi tulehtua eikä minua haittaa vaikka välit menisi poikki mutta tämä oli vain tehtävä. Halusin vain siirtää sitä vastuuntuntoa hänelle päin vaikka se ei mitään muuttaisi. Minua tämä kuitenkin auttoi, jo nyt on helpompi hengittää ja olen ylpeä itsestäni että pystyin tätä tuomaan esiin. -ap
13. Alkoholismi on vakavampi sairaus kuin syöpä, koska se muuttaa persoonan narsistiseksi ja tuhoaa kaikki ihmissuhteet. Koeta ajatella, ettet voi syövälle mitään, mutta toisin kuin syöpä, alkoholismi tarttuu. Eli olet tekemisissä tarttuvan sairauden kanssa, jolta pitää suojautua.
Äitisi osaa kyllä syyllistää sinut ja saada olosi kehnoksi. Siksi olisi parasta rajoittaa kanssakäymistä ja kovettaa itsensä turhalta syyllisyydeltä. Jokainen alkoholistin läheinen käy nämä asiat läpi, kovapäisemmät jatkavat yli nelikymppisiksi kuten minä.
Sitten tuli viimeinen pisara ja katkaisin välit. Oma elämä on itseä varten eikä muiden sekoilujen selvittämistä, josta saa haukut palkakseen. Äitisi tietää kyllä, että apua on saatavana. Lue nämä karmeat läheisten kommentit ajatuksella ja mieti, että he ihan oikeasti ovat oikeassa. Juoppo kyllä jaksaa syyllistää muita ja juoda, mutta sinä et jaksa loputtomiin olla kohteena.
Minä kyllä nyt vähän jo varaudun, että hän haluaa kostaa ja miettii miten iskee minun kipukohtiin seuraavalla kerralla. Yritän olla silloin avoin keskustelulle ja myös itseäni avata, niin, etten syytä ketään vaan otan vastuun omista tunteistani. Jos saataisiin luotua turvallinen ja avoin tila.
Voi olla kyllä, että alkaa nyt juomaan vielä enemmän ja syyttää siitä minua tai jos hänen vointinsa huononee niin voi olla että katsoo minua. Se kyllä sattuu mutta yritän pitää panssarin koska en jaksa enää alituiseen kantaa syyllisyyttä. -ap