Kuinka joku kehtaa?

Rajat ne on äidilläkin, jos on koko päivän (tai viikon tms.) kiukuteltu, niin se raja tulee jossain vastaan. Vaikka sitten julkisella paikalla.



Vahingollisempaa minusta on se, että ihmisten ilmoilla hymistellään ja silitellään päätä ja kotona sitten pahoinpidellään.

Minulle lapsen kasvattaminen on huomattavasti tärkeämpää kuin se, olemmeko kotona vai julkisella paikalla. Malttinsakin saa välillä menettää kun on aihetta. Silloin lapsi ymmärtää itsekin, että on tehnyt väärin. Rumasti huutaminen (haukkuminen tai muu on asia erikseen), mutta tästä saa kuvan ettei julkisella paikalla saisi menettää malttiaan? Peruste tähän?



Miten lapset pitäisi kasvattaa julkisella paikalla? Antaa karkki, errä hiljenee?

Rajat ne on tosiaan vanhemmillakin ja kun pinna loppuu, niin se ei aina katso sitä ollaanko julkisella paikalla vai kotona.

Tämä on paljon myös luonnekysymys.

Sama esim. koiranpennuilla, toruminen tapahduttava heti.



JA kyllä mä ihan hyvällä omalla tunnolla komennan ihan missä vaan, rajat on rakkautta. Mutta se mistä räjähtää/suuttuu on vanhemman omassa harkinnassa

se äidin kielenkäyttö oli jotain kamalaa: Jos sä et nyt saatanan idiootti tuki tota turpaas.. pidä pääs nyt jo kiinni jne.

Se ei ole fiksua julkisesti eikä kotona.



Eikö tässä kysymyksessä ollut nimenomaan kyse julkisesta maltinmenetyksestä?

Liian nöyryyttävää toisten läsnäollessa.

koska lapsi siitä nöyryyntyy??



Eiköhän häntä juuri siinä pidäkkin torua

Eikö tuo nyt ole enennkaikkea kamalinta lapsen kannalta jos kielenkäyttö on tuollaista, ei niinkään ympäristön?

kahden kesken vai kahvihuoneessa kaikkien kuullessa? Mieti nyt itsekin.