HS: Nuorten mielenterveyspalveluihin laitetaan aivan liikaa rahaa

Tuossa artikkelissa ei mainita rahasta mitään

Ei minunkaan nuoruudessani ollut tälläistä hysteriaa mielenterveysasioista mutta oli hieman normaalimpaa elämää kaikin puolin koko Suomessa. Tunteet tunnettiin ja elettiin kuin ihmiset. 

Kun minä olin lapsi, niin isä löi siskoa, jos se alkoi poraamaan. Siis teini-iässä, ei varhaislapsuudessa. Tunteet kuuluu lapsuuteen, aikuiset elää aikuisten elämää.

Nykyään ihmisen kaikki ominaisuudet on mielisairauksia.

Lyhyt ja ytimekäs kirjoitus. Hyvin sanottu ja uskon, että pitää paikkaansa. En tiedä kuka on halunnut tämmöisen yhteiskunnan, jossa lapsilla, joilla ei ole vastuuta, on valta.

Höpönlöpön. Nuoriin pitäisi panostaa enemmän, aikuisten pitäisi pärjätä omillaan.

Nyt oli aloittajalla sangen villi tulkinta lehtijutusta.

Sinänsä asiaa kirjoittaa "psykologi". Lapset ja nuoret tarvitsevat rajoja. Siinä on vain se ongelma,  että toimivat rajoituskeinot ovat väkivaltaa. Fyysinen kuritus on kauan ollut kiellettyä. Psykologin avaus jää tyngäksi, sillä hän ei ehdota keinoja, joilla kaiken aikaa huononeva käyttäytyminen saataisiin rajoitettua pois. 

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön. Nuoriin pitäisi panostaa enemmän, aikuisten pitäisi pärjätä omillaan.

Miksi kommentoit kun et edes lukenut tuota mielipidettä`?

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli aloittajalla sangen villi tulkinta lehtijutusta.

Sinänsä asiaa kirjoittaa "psykologi". Lapset ja nuoret tarvitsevat rajoja. Siinä on vain se ongelma,  että toimivat rajoituskeinot ovat väkivaltaa. Fyysinen kuritus on kauan ollut kiellettyä. Psykologin avaus jää tyngäksi, sillä hän ei ehdota keinoja, joilla kaiken aikaa huononeva käyttäytyminen saataisiin rajoitettua pois. 

Sanoohan se siinä lyhyesti. IHmisten sisälukutaito on tosiaan heikentynyt.

Ihmeen herkästi nuoria ollaan työntämässä yksityisiin terapioihin ja jopa yksityisiin lastenkoteihin. Korruptioo ei kuitenkaan meillä ole.

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön. Nuoriin pitäisi panostaa enemmän, aikuisten pitäisi pärjätä omillaan.

Aikuistenkin pärjääminen alkaa olla ongelma.  Missä kohtaa nuori muuttuu aikuiseksi? Jos täysi-ikäisyyteen asti paapotaan, miten nuoret oppisivat yhdessä yössä olemaan vastuullisia aikuisia?

Tämä ongelma näkyy jo siinä, miten nuoret uupuvat lukiossa ja yliopistossa, työelämästä puhumattakaan. Kaikesta pitäisi keskustella ja aivan tavalliset asiat kuormittavat nykyisiä nuoria aikuisia. Monet haluavat tehdä vain kivaa työtä. 

Rajoja ei tosiaan aseteta. Karjaistakaan ei saa. Se on tämä lässyttämisen kulttuuri. Vienyt rajat.

Ihania nämä vauvan aloitukset. Keksitään päästä juttu ja linkataan siihen jokin kirjoitus, joka jotenkin on sinnepäin. Mutta ei sisällä apeen kirjoittamia asiaa ollenkaan.

Rajat on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt oli aloittajalla sangen villi tulkinta lehtijutusta.

Sinänsä asiaa kirjoittaa "psykologi". Lapset ja nuoret tarvitsevat rajoja. Siinä on vain se ongelma,  että toimivat rajoituskeinot ovat väkivaltaa. Fyysinen kuritus on kauan ollut kiellettyä. Psykologin avaus jää tyngäksi, sillä hän ei ehdota keinoja, joilla kaiken aikaa huononeva käyttäytyminen saataisiin rajoitettua pois. 

Ainoa toimiva keino on väkivalta? Ei minulla vain ole ollut mutta kaikki terveet avaimet löytyvät, palstallakin on näitä jaettu mutta eiväy ole saaneet kannatusta. 

Aikuisen tulisi käyttäytyä aikuisen tavoin ja otraa kasvatusvastuuta. Lapsi tarvitsee rajoja ja kuria, ei kaverivanhempaa vaan seuraa ikäisistään.

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ei tosiaan aseteta. Karjaistakaan ei saa. Se on tämä lässyttämisen kulttuuri. Vienyt rajat.

Ihania nämä vauvan aloitukset. Keksitään päästä juttu ja linkataan siihen jokin kirjoitus, joka jotenkin on sinnepäin. Mutta ei sisällä apeen kirjoittamia asiaa ollenkaan.

Rajat on rakkautta.

Kyllähän siinä rahaa palaa, kun palkataan kallispalkkaisia psykologeja ja kuraattoreita kouluihin. Luokissa on muutenkin kohta enemmän henkilökuntaa kun oppilaita, kun jokaisella on oma päähäntaputtelija.

Eikä noita nuoria voisi laittaa vaikka vankilaan, pois kadulta syljeskelemästä? 

Minun aikuisella lapsellani on pahoja mt-ongelmia. Ne olivat näkyvissä jo ihan pienenä lapsena. Mutta ei hän väkivaltainen ollut. Yritti kyllä, mutta ei annettu olla. 

 

Ei me rajat hänen mt-ongelmiaan poistanut. Pikemminkin toisin päin: ongelmat saivat rauhassa kasvaa ja kehittyä jättimäisiksi, eikä ketään kiinnostanut. Koska hän ei ollut väkivaltainen eikä aiheuttanut muille ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Minun aikuisella lapsellani on pahoja mt-ongelmia. Ne olivat näkyvissä jo ihan pienenä lapsena. Mutta ei hän väkivaltainen ollut. Yritti kyllä, mutta ei annettu olla. 

 

Ei me rajat hänen mt-ongelmiaan poistanut. Pikemminkin toisin päin: ongelmat saivat rauhassa kasvaa ja kehittyä jättimäisiksi, eikä ketään kiinnostanut. Koska hän ei ollut väkivaltainen eikä aiheuttanut muille ongelmia. 

Minä olen vierestä seurannut vähän vastaavaa tapausta sillä erotuksella, että tarjottiin kaikki maailman apu maasta taivaaseen. Tulos plus miinus nolla - aivan yhtä ongelmainen aikuisenakin. Joillekin apu tehoaa, mutta on myös todella paljon ihmisiä joita ei voi auttaa. Ei vain voi. Apu valuu kuin hanhen selässä mukaanaan loputtomasti yhteiskunnan varoja.

Kouluissa ylä-asteaikaan pitäisi laittaa lisää rahaa. Juuri 12-16 vuotiaana monen nuoren syrjäytyminen alkaa. 

Opettajat, koulunkäynninohjaajat, kuraattorit yms. ottavat väkivallan vastaan ja hoitavat akuuttitilanteet. 

Tuntuu, että tuossa kirjoituksessa tietynlaiset vuorovaikutusongelmat on määritelty opiskeluhuollon ulkopuolelle. Eikä sekään välttämättä väärin ole. Toisaalta mitä järkeä on ottaa kouluihin lääkärin palkasta haaveilevia ammattilaisia (tietääkseni käytännössä psykologeja, kuraattorien palkka ei ole ihmeellinen eikä heidän puuttumisestaan samalla tavalla pidetä meteliä), jotka eivät hoida nimenomaan kouluympäristössä tapahtuvaa tai jopa siihen rajoittuvaa ongelmakäytöstä? Onko kriteerinä avulle se, että ongelma ei saa olla ulkoistuvaa? Koska tietyn ikäiset ihmiset ovat kaikki oppivelvollisia ja käyvät koulussa joka tapauksessa, eikö lakisääteistä oikeutta keskusteluapuun tai tutkimuksiin voisi liittää vaikka terveydenhuoltolakiin siten, että sitä voisi hakea tietyn ikäisenä muualtakin kuin koulusta? Eihän ongelman hoito ja tutkimus koulurakennuksessa välttämättä ole parempaa kuin jossain muualla. Ongelmaan pitää kuitenkin puuttua jollain tavalla varsinkin, jos lapsella ei ole rotukorttia hihassa tai jo jotain aiempaa diagnoosia, millä oikeuttaa käytöstä. Tuossa on siis myös tämmöinen filosofinenkin ongelma, että vaikka on järkeenkäypää sanoa, että väkivalta ei ole oire, niin 'muodikkaisiin' diagnooseihin kuuluu usein impulsiivisuus, minkä voi sitten nähdä lieventävänä asianhaarana ja kuka sen diagnoosin on antanut? Tietysti joku psyk -kantasanaa käyttävä ammattilainen. 

Osittain kyse on sitten myös siitä, että ammattilaiset eivät halua rajata osaamistaan tarkasti tai he tekevät sen valikoivasti ja kontekstikohtaisesti siten, että edut olisivat hyvät ja toisaalta vaikeaa työtä voisi välttää ulkoistamalla sen jollekin muulle. Molemmissa on puolensa; oman osaamisen tarkka ja selkeä rajaaminen helpottaisi työnjakoa, toisaalta taas se vahingoittaisi mahdollisuutta esiintyä useamman kysymyksen asiantuntijana halutessa ja saada etulyöntiasema työnhaussa.

Väkivalta ei ehkä ole oire kuten esim. itsemurhayritys, viiltely tms. ei ole oire, jos oire määritellään siten, että ei saa sisältää laskelmoitua ja harkittua tekoa joko itseä tai ympäristöä kohtaan. Tuntuisi kuitenkin vaikealta ajatella, että esim. tuota viiltelyä ei käsitettäisi mielenterveysongelmana, vaikka se on konkreettinen ulospäin näkyvä teko eikä ajatus tai tunne. Myös esim. viiltely on käsitettävissä kasvatukselliseksi ongelmaksi; siinähän nuoren pitää oppia joku toinen tapa käsitellä tunteitaan. Viiltelyä voi kuitenkin tapahtua siten, että kukaan ei ole sitä estämässä aivan samaan tapaan kuin väkivallan osalta koulussa ei ole vartijaa tai poliisia, joka pysäyttää nyrkin ilmasta. Jälkipyykkiä voi silti hoitaa, että ongelma ei toistuisi.   

Makrotasolla eduskunta säätää lakeja, joiden perusteella ihmiset voi laittaa voimakeinoin kuriin tai ei. Mesotasolla kouluissa on sitten opetussuunnitelmaa, paikallista suunnitelmaa, tietyn koulutuksen saaneet ja tiettyyn kulttuuriin sosialisoituneet ihmiset keinoineen ja mikrotasolla yksittäisten ihmisten kohtaamiset ja mietteet henkilökohtaisella tasolla.