Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suvi saa sosiaalitukia yhteensä yli 4000 euroa kuukaudessa, ja hallituksen leikkauspolitiikka huolestuttaa häntä
09.12.2024 |
Koti, jota ei esitellä somessa
Suvi saa sosiaalitukia yhteensä yli 4000 euroa kuukaudessa, ja hallituksen leikkauspolitiikka huolestuttaa häntä. Perhe elää tukien varassa, sillä Suvin mukaan erityislasten yksinhuoltajuus ja kokopäivätyö eivät vain sovi yhteen.
Kuvat kodista paljastavat todellisuuden, josta harva uskaltaa puhua.
Yksinhuoltajaäiti Suvin kaikilla lapsilla on ADHD-lääkitys. Suvi kertoo nyt kaunistelemattoman totuuden siitä, millaista arki erityislasten kanssa voi olla.
Yksi heistä on uhannut tappaa koko perheen.
Kukaan ei rakasta mua!
Kunpa en olisi koskaan syntynyt!
Tapan itseni!
Tapan teidät kaikki!
Kun Eetulta palaa pinna, hänen suustaan pääsee kamalia asioita. 13-vuotias poika on laukonut samoja uhkauksia jo puolet elämästään.
Se johtuu pelkästään siitä, että hänellä on niin paha olla, Eetun äiti Suvi huokaa.
Niin kauheaa kuin se onkin, Suvi on jo tottunut esikoisensa tappouhkauksiin. Hän uskoo, ettei lapsi tarkoita sanojaan.
Kommentit (847)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella epäreilusti näitäkin tukia jaellaan. Toiset saavat kaiken helposti, toiset joutuvat hakemaan hakemasta päästyään ja silti ei tukea tule.
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilusti näitäkin tukia jaellaan. Toiset saavat kaiken helposti, toiset joutuvat hakemaan hakemasta päästyään ja silti ei tukea tule.
Noin se on ja paikkakuntakohtaista. Olen kuullut monet kertomukset vuosien aikana. Periaatteessa tuntuu jopa oudolta, että joillekin maksetaan siitä että kestää kun lapset rikkovat kotiaan. Noinhan se on. Sekö auttaa tai korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina - jos jo ensimmäisen lapsen kanssa on vaikeaa (esim. talouden kannalta) miksi hankkia lisää? en ymmärrä.
Voisiko joku selittää? olen mies joten ehkä biologialla on syynsä.
ei Suvi tiennyt. Kaikki oli hyvin ekasta lapsesta 13 vuotta sitten, aina viimeiseen noin 5-6 vuotta sitten, jolloin kaikki saivat yhteen syssyyn diagnoosinsa ja elämästä tuli kaaosta. Merkkejä ei ensimmäisenkään lapsen, ei toisen, ei kolmannen, haasteista ollut ennen kuin viideskin oli syntynyt. Näinhän tarina kertoo. 8-9 vuotta meni kivasti ja lasten kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, ne alkoivat kaikilla lapsilla vasta esikoisen täytettyä 8 vuotta. Ei kai Suvi olisi muuten niin montaa lasta tehnytkään, neuropsyk häiriöistä kärsivien lastan kanssa voi olla raskasta ja kyllähän Suvi on sen tietenkin tiennyt.
En silti ymmärrä. "Kaikki saivat yhteen syssyyn diagnoosinsa ja elämästä tuli kaaosta." Eihän se diagnoosi kenestäkään sen sairaampaa tee. Eli joko ongelmia oli jo aikaisemmin tai sitten diagnoosien jälkeen kasvatusmetodit muuttuivat suuntaan, jossa lapset alkoivat oireilla.
Samalla kertovat, miten esikoinen jo alle kouluiässä uhannut fyysisesti vahingoittaa toisia ja miten nuoremmat lapset oireilevat erittäin pahasti iässä, jossa vanhimpien lasten poilkeavuudesta ei ollut mitään merkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentointia lukiessa huomaa, että täällä on koulukiusaajien kokoontumisajot. Koulukiusaajien tärkein agenda on lyödä lyötyjä ja työntää bussin alle ne, jotka eivät täytä tiettyjä standardeja.
Tietyt standardit mahdollistaa sen että ylipäänsä voi elää, tai ainakin yrittää elää omillaan. Ja muutenkin kuin taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hän kuitenkin tietää, ettei viiden erityislapsen äiti, joka voi työskennellä vain tiettyinä aikoina vuorokaudesta jos silloinkaan, ole kovaa huutoa työmarkkinoilla.
Kuka edes haluaisi minut töihin? Eikö näitä tilanteita voisi katsoa tapauskohtaisesti, hän huokaa.
Satunnaisen palkkatulon lisäksi perhe saa lapsilisiä, elatusapua ja vammaistukia, sekä asumislisää, joka kattaa lainamenoista noin puolet. Hän on myös omaishoitaja kolmelle lapsistaan.
Minusta on tullut vuosien aikana aika hyvä täyttämään niitä lappuja. Niihin ei saa laittaa mitään positiivista.
Tällä hetkellä Suvi saa erilaisia tukia ja etuuksia yli 4000 euroa kuukaudessa.
Perheenäidin mukaan tukihakemusten täyttäminen on taitolaji, jossa lasten ongelmia ei kannata missään nimessä vähätellä päinvastoin.
Minusta on tullut vuosien aikana aika hyvä täyttämään niitä lappuja. Niihin ei saa laittaa mitään positiivista.
En usko hetkeksikään että jokainen lapsi on vammainen. On vain nähty että tukia saa kun täyttää lomakkeet ja shoppailee diagnoosit.
Sosiaalituki tulee ihan oikeasti lakkauttaa. Tässäkö pitäisi mukisematta hyväksyä että tuon katon alla asuu nyt kaksi sukupolvea työkyvyttömyyttä? Neljä tonnia kuussa äidille, lapset saavat aikuistuttuaan omat neljä tonniansa, vai?
Missähän vaiheessa tuo tilapäinen tukiverkko on tehnyt tehtävänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuet kuulostavat suurilta, mutta en kyllä vaihtaisi osaani Suvin kanssa. 5 erityislapsen kanssa sitä rahaa kuluukin.
Kuulostaahan se koska lapsia on viisi joilla kaikilla tarve erityistuelle. Yhdestä lapsesta ei tuntuis paljolta. Helppoa ei todellakaan ole eikä moni jaksaisi tuota elämää yhtään päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina - jos jo ensimmäisen lapsen kanssa on vaikeaa (esim. talouden kannalta) miksi hankkia lisää? en ymmärrä.
Voisiko joku selittää? olen mies joten ehkä biologialla on syynsä.
ei Suvi tiennyt. Kaikki oli hyvin ekasta lapsesta 13 vuotta sitten, aina viimeiseen noin 5-6 vuotta sitten, jolloin kaikki saivat yhteen syssyyn diagnoosinsa ja elämästä tuli kaaosta. Merkkejä ei ensimmäisenkään lapsen, ei toisen, ei kolmannen, haasteista ollut ennen kuin viideskin oli syntynyt. Näinhän tarina kertoo. 8-9 vuotta meni kivasti ja lasten kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, ne alkoivat kaikilla lapsilla vasta esikoisen täytettyä 8 vuotta. Ei kai Suvi olisi muuten niin montaa lasta tehnytkään, neuropsyk häiriöistä kärsivien lastan kanssa voi olla raskasta ja kyllähän Suvi on sen tietenkin tiennyt.
Tai niiden lääkkeiden vaikutus aivoihin voi olla jollain tapaa negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. En ole lukenut koko ketjua, mutta lapseni agressiot johtuivat ADHD-lääkkeistä ja itsetuhoisuus agressiivisuuteen määrätyistä psykoosilääkkeistä.
Nää on taas näitä. Vajaa vuosi sitten Iltalehden jutussa eräskin seitsemän muksua pyöräyttänyt valitteli että lasten mönkijöiden, älypuhelinten ja merkkivaatteiden osarien lyhentämiseen menee niin paljon rahaa, ettei kolmen tonnin sosiaalituilla pääse edes ulkomaanmatkoilla käymään.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3b91b584-8b64-4eea-918a-9e2a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan voi käsittää miksi tehtaillaan lapsia kun ei niitä ole varaa elättää.
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilusti näitäkin tukia jaellaan. Toiset saavat kaiken helposti, toiset joutuvat hakemaan hakemasta päästyään ja silti ei tukea tule.
Ne toiset on ammattilaisia. Niiden ammatti on laatia uskottavia hakemuksia sossulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilusti näitäkin tukia jaellaan. Toiset saavat kaiken helposti, toiset joutuvat hakemaan hakemasta päästyään ja silti ei tukea tule.
Ne toiset on ammattilaisia. Niiden ammatti on laatia uskottavia hakemuksia sossulle
En mä oikein usko tuohonkaan, tai siis uskon siihen, että moni niitä hakemuksia lähes työkseen täyttelee, mutta ei sekään selitä sitä, miksi samoilla spekseillä joku saa ja toinen ei. Jotkut saa jopa apua sosiaaliohjaajalta tms. papereiden täyttämiseen. Mulle ei ole ikinä apua tarjottu, vaan ihan itse oon saanut selvitellä asiat ja pähkäillä, että mitä nyt mihinkin kohtaan kuuluu vastata, kun ne eivät ihan yksiselitteisesti laadittuja ole, ne kysymykset.
Hakemuksiinhan ei saa laittaa mitään positiivista. Yksikin positiivinen asia Kelan silmissä aiheuttaa sen, että hakemus hylätään. Jos lapsi on vaikka oppinut jonkin uuden taidon, niin ei kannata mainita siitä, vaikka muita pulmia olisi sen lisäksi yhä paljon. Lisäksi niihin kannattaa laittaa ihan arkipäivän esimerkkejä. Esim. "Tilanteessa se ja se en pysty keskittymään, koska on sitä ja tätä, jolloin tekemiseni keskeytyy tai en saa koko asiaa saatettua loppuun. Tällöin tarvitsen muiden apua. Tätä tapahtuu päivittäin/viikoittain/kuukausittain ja se vaikeuttaa sitä tai tätä toimintaani."
Ja kannattaa tutustua huolella epikriisiin ja poimia sieltä hakemukseen niitä kohtia, joissa ongelmia on todettu erityisesti olevan. Ja käytännön esimerkit on hyviä. Mitä enemmän tekstiä, niin sitä parempi.
Joskus olisi hyvä harkita lasten lukumäärää etukäteen. Näinä vaikeina aikoina. Suurperheen elättäminen ihan tavispalkansaajalla/-saajilla on melkoinen taloudellinen haaste. Tämä ohje on jo myöhässä Aloittajan kohdalla, mutta ehkä joku muu pysähtyy hetkeksi miettimään onko aihetta perustaa "jalkapallojoukkue".
ADHD, ADHD.... Mistä ihmeestä tämä diagnoosi on ilmestynyt. Tuntuu että sitä on joka toisella, aikuisetkin leveilevät lehdissä että sain juuri ADHD diagnoosin! Onko se jotain niin hienoa että siitä pitää ilmoittaa? Suoraan sanoen ihmettelen. Miksi sitä ei ollut 20-30 vuotta sitten, tai suurten ikäluokkien ollessa lapsia? Siksi että lapset leikkivät yhdessä ulkona, lukivat, askartelivat, liikkuivat. Mitä lapset tekevät nyt? Selaavat kännykkää ja pelaavat tietokoneilla pelejä yökaudet. Kyllähän se jälkensä jättää, jos ei tule Adhd, niin mielenterveyden ongelmia. Masennus senkun lisääntyy. Todella ikävä kehityssuunta. Kunpa sen voisi kääntää parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella epäreilusti näitäkin tukia jaellaan. Toiset saavat kaiken helposti, toiset joutuvat hakemaan hakemasta päästyään ja silti ei tukea tule.
Ne toiset on ammattilaisia. Niiden ammatti on laatia uskottavia hakemuksia sossulle
En mä oikein usko tuohonkaan, tai siis uskon siihen, että moni niitä hakemuksia lähes työkseen täyttelee, mutta ei sekään selitä sitä, miksi samoilla spekseillä joku saa ja toinen ei. Jotkut saa jopa apua sosiaaliohjaajalta tms. papereiden täyttämiseen. Mulle ei ole ikinä apua tarjottu, vaan ihan itse oon saanut selvitellä asiat ja pähkäillä, että mitä nyt mihinkin kohtaan kuuluu vastata, kun ne eivät ihan yksiselitteisesti laadittuja ole, ne kysymykset.
Hakemuksiinhan ei saa laittaa mitään positiivista. Yksikin positiivinen asi
Voit kysyä itse, että saisitko apua sosiaalityöntekijältä. Meille hoitotaho ehdotti. Ei ole siis lasun asiakkuutta. Tosin eipä se sosiaalityöntekijän lausuntokaan vaikuttanut. Hylättu päätös tuli silti.
Vastaus edelliseen kommenttiin, lainaus ei toimi.
Meillä oli lasun asiakkuus ja vanhemmalla lapsella myöhemmin aikuissosiaalityö. Sieltä nyt ei ainakaan tarvinnut apuja odottaa. Torppasivat toiveeni kuntoutusrahan hakemisesta, vaikka lääkäri sitä ehdotti. Ei kuulemma voi saada meidän tilanteessa. No, kas kummaa, kun saatiinkin, kun tein itse hakemuksen. Sama vanhemman lapsen kohdalla, kun haimme hänelle toimeentulotukea sosiaalisin perustein lukion ajalle hänen täysi-ikäistyttyään. "Ei olla kuultu, että sitä kukaan olisi saanut, vain jos nuori on jälkihuollossa, että ei kannata." Mutta kappas vain lapsi sai sen, kun tehtiin hakemus. Ne ihan samat perusteet pätivät myös meidän tilanteeseen kuin jälkihuollossa olevaan nuoreen.
Ehkä nuorisopsykiatrian puolelta olisi voinut jotain apua saada, mutta ei sitä ainakaan tarjottu.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus edelliseen kommenttiin, lainaus ei toimi.
Meillä oli lasun asiakkuus ja vanhemmalla lapsella myöhemmin aikuissosiaalityö. Sieltä nyt ei ainakaan tarvinnut apuja odottaa. Torppasivat toiveeni kuntoutusrahan hakemisesta, vaikka lääkäri sitä ehdotti. Ei kuulemma voi saada meidän tilanteessa. No, kas kummaa, kun saatiinkin, kun tein itse hakemuksen. Sama vanhemman lapsen kohdalla, kun haimme hänelle toimeentulotukea sosiaalisin perustein lukion ajalle hänen täysi-ikäistyttyään. "Ei olla kuultu, että sitä kukaan olisi saanut, vain jos nuori on jälkihuollossa, että ei kannata." Mutta kappas vain lapsi sai sen, kun tehtiin hakemus. Ne ihan samat perusteet pätivät myös meidän tilanteeseen kuin jälkihuollossa olevaan nuoreen.
Ehkä nuorisopsykiatrian puolelta olisi voinut jotain apua saada, mutta ei sitä ainakaan tarjottu.
Miten ihmeessä jälkihuollossa oleva nuori on millään tavoin samassa asemassa kuin kotona asuva nuori?
Alue: Aihe vapaa
Teillä on käynyt todella hyvä tuuri, että olette saaneet kuntoutusrahan. Meillä samaa taustaa ja erittäin laajat lausunnot niin lääkäriltä, hyvinvointialueelta kuin koulusta ja kuntoutusraha ja kuntoutus tuli hylkynä. En jaksa enää valitusrumbaa. Mielestäni kuntoutusraha on liian iso ja sitä on maksettu liian löysästi aiemmin. Tuosta olen kuitenkin eri mieltä, että on hyvä, kun ikärajaa nostetaan. Esimerkiksi meillä lapsi asuu pois kotoa. Asuu lähellä ja saa tukea meiltä vanhemmilta plus koulusta, mutta kuitenkin omillaan, jotta voi opiskella tietyssä oppilaitoksessa. Eli aito tarve kuntoutusrahalle olisi, jonka hylkäämistä jokainen taho ihmettelee. Tietenkin elätämme itse lapsemme, mutta niin kuin sanoit, on todella epäreilua, että osalle kuntoutusraha maksetaan kotiin, jolloin koko rahan voi säästää.