Kun kaikki muu ajaa pariskunnan kahdenkeskeisen ajan edelle

Ollaan yli parikymmentä vuotta yhdessä ollut aviopari ja se tavallinen tarina, pari teiniä harrastuksineen, omakotitalo- ja autolainat, ikääntyvät omat vanhemmat ja kahdenkeskinen aika kortilla.

Tuntuu, että kaikki yllämainittu + moni muu välillä mitättömämmältäkin tuntuva asia ajaa vaimon puolelta aina kahdenkeskeisen ajan edelle. Milloin on vieraita tulossa että siivotaan tai väsyttää kun on ollut sitä sun tätä töissä, somessa on jotain mielenkiintoista tai muuten vaan kaipaa omaa rauhaa. Ja tätä on jatkunut jo vuosia.

Ymmärrän että moni yllä mainituista vain vie aikaa ja huomiota, mutta kun hetken haluaisi toisen huomiota ja läheisyyttä niin aina siihenkin hetkeen ajautuu mukaan mitä seuraavaksi pitäisi olla tekemässä, että ei nyt voi ja mitä jos lapset kuulee tai nyt pitää lähteä viemään sitä tai tekemään tätä. Aina jos haluaa aikaa kahdestaan niin on pakko järjestää minun taholta joku hotelliviikonloppu ettei keskittyminen tähän aikaan herpaannu. Hänen taholtaan ei tälläisiä järjesty.

Koen, että olen koko ajan sivuroolissa tässä suhteessa vaikka osallistun taatusti kaikkeen arjen pyörittämiseen yli puolet. Koitan ottaa huomioon vaimon monella eri tapaa ja en ole ensimmäisenä vonkaamassa ja olen ensimmäisenä halaamassa ja sanomassa että rakastan.Yritän pitää itseänikin niin paljon kunnossa kuin vain pystyn.  En voi välttyä ajattelemasta että minusta on tullut hänelle itsestäänselvyys, jonka rakkauden eteen ei tarvitse tehdä töitä. Ja tästä asiasta olen myös hänelle puhunut useasti, mutta ilman tulosta, koska usein hän vain ohittaa huoleni tai ottaa sen hyökkäyksenä häntä vastaan. Parissuhdeterapiaakin olen varovasti ehdottanut, mutta hän kokee ettei sille ole mitään tarvetta.

Monellekko tämä on tuttu tarina ja vielä tärkempää onko joku onnistunut muuttamaan tilannetta parempaan? Alan olemaan aika loppu tähän tilanteeseen ja se alkaa vaikuttaa jo henkisesti ja fyysisesti.