Ärsyttää ihmiset joilla on olleet hyvät lapsuudenperheet

Mua taas vtuttaa kaikki jotka saa yhtään perintöä! Minä en saa mitään!

Oletko ajatellut että voit aikuisena korjata tämän asian ja tehdä kodistasi turvallisen paikan lapsillesi. Luovu katkeruudesta, se ei auta sinua eikä vie eteenpäin.

Se tunne ei ole ärtymystä vaan kateutta.

Todella terve suhtautuminen - ei suinkaan ärsytä se että itsellä oli huono lapsuudenperhe, vaan ärsyttää muut ihmiset, joilla oli hyvä perhe.

Katkeruudella ja vihalla onkin helppo parantua haavoistaan ja elää elämäänsä. 

Tuo on kateutta ei ärsytystä. Tulkitse oikein tunteesi.

Kateellisuus on huono lähtökohta millekään, pyri eroon siitä ja elämä tuntuu antoisammalta.

Perhettään kun ei voi valitettavasti valita, paitsi sitten aikuisena. On älytöntä tuntea ärtymystä asiasta, joka ei ole kenenkään vallassa. Paitsi vanhemmaksi soveltumattomien ihmisten pitäisi ymmärtää jättää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas vtuttaa kaikki jotka saa yhtään perintöä! Minä en saa mitään!

Tienaa rahasi itse. Perusta firma ja myy se.

Vierailija kirjoitti:

Perhettään kun ei voi valitettavasti valita, paitsi sitten aikuisena. On älytöntä tuntea ärtymystä asiasta, joka ei ole kenenkään vallassa. Paitsi vanhemmaksi soveltumattomien ihmisten pitäisi ymmärtää jättää lapset tekemättä.

Tottakai saa tuntea ärtymystä ja kateutta. Ihan normaaleja tunteita, varsinkin asioissa, joille ei ole itse voinut yhtään mitään. Kyllä minusta tuntuu monesti epäreilulta, että itsellä on ollut kurjat olot lapsuudessa ja toiset ovat saaneet yllin kyllin rakkautta ja lämpöä.

En tietenkään pura tätä katkeruutta keneenkään ja olen ymmärtänyt jättää lapset tekemättä (syitä on tosin muitakin kuin oma lapsuus).

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minua ärsyttää aikuiset, joilla eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Huono lapsuus jättää aina jälkensä ihmiseen. Tietysti aikuisena on osattava käyttäytyä, mutta jos on elämänsä ensimmäisen parikymmentä vuotta lytätty ja satutettu, niin siitä ei ihan hetkessä toivu.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minäkin olen sitä mieltä, että itse voi ja pitääkin rakentaa oma elämänsä mieleisekseen, paremmaksi kuin mitä itsellä oli. Vanhempien virheistä pitää ottaa opiksi, eikä tehdä niitä enää itse. Vain minä itse voin muuttaa elämääni ja tehdä siitä paras mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minua ärsyttää aikuiset, joilla eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Huono lapsuus jättää aina jälkensä ihmiseen. Tietysti aikuisena on osattava käyttäytyä, mutta jos on elämänsä ensimmäisen parikymmentä vuotta lytätty ja satutettu, niin siitä ei ihan hetkessä toivu.

Tottakai jättää jälkensä. Olen itsekin elänyt ihan hirvittävän lapsuuden - väkivaltaa, alkoholia ja äärimmäistä köyhyyttä. Mutta aikuisena täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kasvattaa itse itsestään sellainen kuin haluaa olla, eikä käyttää huonoa lapsuutta kainalosauvana. Jonain päivänä tulee hetki, että on noloa syyttää äitiä, sillä itsellä oli vuosikymmeniä aikaa sen jälkeen olla itselleen hyvä. 

Olen aina vähän semi kateellinen kun kuuntelen näitä juttuja, että apua keneltä sitten kysyn apua/juttelen/puran sydäntäni, kun omat vanhemmat kuolee.

Itse olen aina saanut pärjätä omien ongelmieni kanssa ja koittaa selvitä.

Noh ihan hyvin olen tällaiseksi hukkapalaksi pärjännyt elämässä, mutta ei ole helppoa ollut. Omille lapsilleni aion aina olla tukena ja turvana kuolemaani saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minua ärsyttää aikuiset, joilla eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Huono lapsuus jättää aina jälkensä ihmiseen. Tietysti aikuisena on osattava käyttäytyä, mutta jos on elämänsä ensimmäisen parikymmentä vuotta lytätty ja satutettu, niin siitä ei ihan hetkessä toivu.

Tottakai jättää jälkensä. Olen itsekin elänyt ihan hirvittävän lapsuuden - väkivaltaa, alkoholia ja äärimmäistä köyhyyttä. Mutta aikuisena täytyy ottaa ohjat omiin käsiinsä ja kasvattaa itse itsestään sellainen kuin haluaa olla, eikä käyttää huonoa lapsuutta kainalosauvana. Jonain päivänä tulee

Minusta ei ole noloa, että syyttää sitä oikeaa syyllistä. Toisten tekemisistä ei tarvitse ottaa vastuuta, omasta käytöksestä kylläkin.

YYYHYY KOTIA EI OLLUT JA ÄITI OLI NARSISTI YYYHYYY😫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minua ärsyttää aikuiset, joilla eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Huono lapsuus jättää aina jälkensä ihmiseen. Tietysti aikuisena on osattava käyttäytyä, mutta jos on elämänsä ensimmäisen parikymmentä vuotta lytätty ja satutettu, niin siitä ei ihan hetkessä toivu.

Jep. Melkein viisikymppiseen meni :( ja nyt on aika myöhä moneen asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vähän semi kateellinen kun kuuntelen näitä juttuja, että apua keneltä sitten kysyn apua/juttelen/puran sydäntäni, kun omat vanhemmat kuolee.

Itse olen aina saanut pärjätä omien ongelmieni kanssa ja koittaa selvitä.

Noh ihan hyvin olen tällaiseksi hukkapalaksi pärjännyt elämässä, mutta ei ole helppoa ollut. Omille lapsilleni aion aina olla tukena ja turvana kuolemaani saakka.

Sama. Lisäksi myös olen vähintään semikateellinen ystäville, jotka voivat pyytää ja saada apuja ja neuvoja vanhemmiltaan kaikkiin käytännön asioihin. Kysytään iskältä kuinka joku remppahomma tehdään tai isi tulee asentamaan telkkarin seinälle, äiti neuvoo kuinka joku asia hoidetaan Itsellä sellainen olo, että olen kuin susien kasvattama, kaikki asiat alkaen siitä kuinka normaalia arkea ja huushollia pyöritetään on pitänyt opetella itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä juuri mikään niin paljoa kuin aikuinen ihminen, joka on jäänyt henkisesti jumiin lapsuutensa ja uhriutuu eikä pysty sen takia ottamaan vastuuta itsestään, tunteistaan ja teoistaan.

Minua ärsyttää aikuiset, joilla eivät kykene tuntemaan minkäänlaista empatiaa muita kohtaan. Huono lapsuus jättää aina jälkensä ihmiseen. Tietysti aikuisena on osattava käyttäytyä, mutta jos on elämänsä ensimmäisen parikymmentä vuotta lytätty ja satutettu, niin siitä ei ihan hetkessä toivu.

P*skan käytöksen oikeuttaminen lapsuuden traumoillaan on alhaista ja kertoo ihmisestä kaiken tarpeellisen.

Minäkin olin nuorempana kateellinen heille, joilla oli hyvä perhe. Näin vähän vanhempana ihan liikutun, kun näen lapsia kohdeltavan hyvin, ja olen kiitollinen hyville vanhemmille. Mitä useampi tulee hyvin kohdelluksi, sen parempi kaikille.