Lue keskustelun säännöt.
Koko ajan ahdistaa. En jaksa tätä enää. Vuodesta toiseen ahdistaa.
08.12.2024 |
Olen niin huono. Olen impulssiivinen ja sekoittanut talouteni todella rappiolle. En pidä huolta itsestäni ja olen todella väsynyt olemaan minä. En pysty muuttumaan, yrityksiä ollut useita, että laitan elämäni kuntoon mutta en pysty.
En osaa elää täällä ja olen kateellinen heille jotka ovat harkitsevaisia, tasaisia ja edistyvät elämässään.
Minä tunnen alituiseen ahdistusta, pelkoa, riittämättömyyttä ja toiveita kuolemasta 24/7.
En edes ansaitse olla tässä elämässä. Olen niin umpisurkea ja huono hallitsemaan yhtään mitään enää. En tiedä miten jaksan edes töissä käydä enää. Tekisi mieli aiheuttaa itselleen potkut ja olla menemättä enää sinnekään koska stressaan siitäkin niin paljon ja minkä takia edes sitäkään teen kun en siltikään saa elämääni kuntoon. Haluaisin vain lähteä. Se on ainoa päämäärä enää jota jaksan tavoitella, että pääsisi vain pois.
Kommentit (22)
Olen nyt sairauslomalla ollut hetken. Enkä tiedä pystynkö menemään takaisin. Ajattelen vain, että joulu on ohi ja voisin lähteä tästä elämästä, että sen aikaa vielä sinnittelen. En enää välitä mistään.
En jaksa mennä töihin esittämään roolia ja hymyilemään. Ja jos pian lähden niin miksi niin edes tekisin, miksi käyttäisin viimeiset viikot siihen että olen siellä.
Työterveydessä sitten mietitään ja väännetään ja pohditaan miten minusta sitten olisi töihin ja itse en jaksaisi edes selitellä itseäni yhtään enempää. Tekisi mieli vain huutaa että jättäkää rauhaan ja antakaa olla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mun kirjoittamalla ap! Niin tuttua.🥺
Toiset ovat vain henkisesti heikompia kuin toiset. Jokaisella on elämässä haasteensa ja ne kuuluu elämään.
Masennusta en ymmärrä pätkäkään. Ihmiset ovat itse vastuussa onnellisuudestaan.
Ikävä lukea. Voisiko olla diagnosoimaton adhd?
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vain henkisesti heikompia kuin toiset. Jokaisella on elämässä haasteensa ja ne kuuluu elämään.
Masennusta en ymmärrä pätkäkään. Ihmiset ovat itse vastuussa onnellisuudestaan.
Ei ymmärtänyt siskoni mieskään. Aina haukkui ja väheksyi masentuneita. Kunnes masentui itse. Pyysi anteeksi entisiä puheitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän, etten tule koskaan olemaan vapaa ahdistuksesta. Olen aiheuttanut toisen elävän olennon kuoleman huolimattomuudellani. Toivon, että kuolen pian.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vain henkisesti heikompia kuin toiset. Jokaisella on elämässä haasteensa ja ne kuuluu elämään.
Masennusta en ymmärrä pätkäkään. Ihmiset ovat itse vastuussa onnellisuudestaan.
Niin minä olen valitettavasti se joka on henkisesti heikompi. Olen ollut aina herkkä mutta kuitenkin ennen myös todella vahva. Vahvakaan en ole ollut enää vuosiin mutta olen jotenkin vain kitkutellut menemään uskoen parempaan, että vielä tämä tästä. Enää en usko, ei se tästä. Kun en pysty itse kontrolloimaan itseäni ja syvemmälle suohon vaan menty.
Masennus on veemäinem sairaus. Sekin joskus saa melkein raivostumaan. Sitten hengitän ja yritän miettiä positiivisia asioita ja hymyllä, olla lempeä ja kaikkea, lopulta sekin kuluttaa ja saa taas todella synkäksi olon. Kun ei se ole aitoa, ei ole voimia ja elämäniloa. Elän ja hengitän mutta siinäpä se.
Ei tätä oikein jaksa selittää. Toiset ymmärtää, jotkut ei.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä moinen kumpuaa ?
Pystyisikö pienillä muutoksilla saamaan elämään sisältöä? Mene uimahallissa saunasta avantoon.
Pidennät valvotusti avannossa olo aikaa.
Toistat tätä päivittäin, ja kerroittain. Kun olet käynyt riittävän monta kertaa ja tämän jälkeen kunnon löylyissä, olet ansainnut kaljan tai lonkeron.
Aina kun alkaa ahdistamaan otat joko kymmenen kilometrin lenkin tai avantouinnin. Vastaavasti joissain uimahalleissa on kylmäaltaita.
Jos on ylipainoa, otat lisäksi vielä kasvis / keitto , dietti ateriat käyttöön.
Vähitellen huomaat, että kehossa tapahtuu muutoksia, jos ahdistus ei poistu, ainakin kunto paranee.
Jätät iltalehdet somet max 15 minuuttia päivä.
Keskityt meditoimaan.
Ja nyt kun olet joulun lomalla, ota äkkilähtö kanarialle all inklusive. Mutta päivittäin aina pienissä erissä kävelyä tai juoksua, aamuisin. Sen jälkeen lepoa ja hyviä äänikirjoja tai kuunnelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut liiallisen ahdistuksen kuriin escitalopram-lääkkeellä. Välillä lääke unohtuu ottaa ja sen huomaa olossa.
Minullakin on sama lääke 5 mg/vrk. On ollut jo useita vuosia ja tulee aina olemaan. Itken ja nauran, olen iloinen ja surullinen, mutta se lamaannuttava ahdistus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mistä moinen kumpuaa ?
Pystyisikö pienillä muutoksilla saamaan elämään sisältöä? Mene uimahallissa saunasta avantoon.
Pidennät valvotusti avannossa olo aikaa.
Toistat tätä päivittäin, ja kerroittain. Kun olet käynyt riittävän monta kertaa ja tämän jälkeen kunnon löylyissä, olet ansainnut kaljan tai lonkeron.
Aina kun alkaa ahdistamaan otat joko kymmenen kilometrin lenkin tai avantouinnin. Vastaavasti joissain uimahalleissa on kylmäaltaita.
Jos on ylipainoa, otat lisäksi vielä kasvis / keitto , dietti ateriat käyttöön.
Vähitellen huomaat, että kehossa tapahtuu muutoksia, jos ahdistus ei poistu, ainakin kunto paranee.
Jätät iltalehdet somet max 15 minuuttia päivä.
Keskityt meditoimaan.
Ja nyt kun olet joulun lomalla, ota äkkilähtö kanarialle all inklusive. Mutta päivittäin aina pienissä erissä kävelyä tai juoksua, aamuisin. Sen jälkeen lepoa ja hy
Just joo, et kyllä tiedä lamaannuttavasta ahdistuksesta mitään. Minä en voinut lähteä ulos, kun ahdistus iski, pyörryin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin miten kirjoittaisin läheisilleni että ymmärtävät. Siis kirjeen jätän josta voivat lukea. Varmaan kauhistuvat kun näkevät kaikki velkani sitten mutta sama se.
Sitten pitäisi vähän kai siivota kotia tai ainakin arkaluontoisia juttuja deletoida. En kyllä jaksa kunnolla siivota. Suunnitelma muuten on valmiina. Pitäisi olla varma kunhan kukaan ei löydä liian aikaisin. Senkin riskit pitäisi minimoida.
Ihana helpotus kun ajattelee sitä päivää. Se on minun päätös ja olen siitä varma. Jokaisella elämä menee erilailla, joten siinä mielessä ei tämä kovin traagista ole. Se on ikävämpää jos jotkut joutuvat omasta tahdostaan lähtemään jos on vaikka pieniä lapsia tai jokin onnettomuus.
Minusta tämä on siinä mielessä aika neutraalikin tapa päättää elämä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vain henkisesti heikompia kuin toiset. Jokaisella on elämässä haasteensa ja ne kuuluu elämään.
Masennusta en ymmärrä pätkäkään. Ihmiset ovat itse vastuussa onnellisuudestaan.
Avasin ketjun vain nähdäkseni tämän vakiokommentin, jossa joku kieltää ap:n ongelman. Kyllä se masennus on sinua viisaampien mukaan sairaus, ja tapahtuu aivoissa ihan fyysisesti. Monella on kohtuuttoman paljon vastoinkäymisiä, jotka vievät voimia. Ulkopuolisen on hankala arvioida toisten ns heikkoutta.
Sinulla on ilmeisesti ollut helppo elämä ja aika vähän kokemuksia muista ihmisistä, koska et edes ole riittävän kokenut uskoaksesi masennukseen. Eikö kaikilla ole joku masentunut lähipiirissä? Tietysti on erakkoluonteita, mutta ei siinä elämänkokemus ja ymmärrys pääse kasvamaan jos on aina yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt sairauslomalla ollut hetken. Enkä tiedä pystynkö menemään takaisin. Ajattelen vain, että joulu on ohi ja voisin lähteä tästä elämästä, että sen aikaa vielä sinnittelen. En enää välitä mistään.
En jaksa mennä töihin esittämään roolia ja hymyilemään. Ja jos pian lähden niin miksi niin edes tekisin, miksi käyttäisin viimeiset viikot siihen että olen siellä.
Työterveydessä sitten mietitään ja väännetään ja pohditaan miten minusta sitten olisi töihin ja itse en jaksaisi edes selitellä itseäni yhtään enempää. Tekisi mieli vain huutaa että jättäkää rauhaan ja antakaa olla.
-ap
Ahdistuksen saa kuriin lääkehoidolla psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkkeet ovat turvallisia ja tehokkaita.
Mulla loppui ahdistus ja masennus parin vuoden psykoottiseen jaksoon. Siinä oltiin niin syvissä vesissä ja niin kokonaisvaltaisessa ahdistuksessa, että oksat pois. Pää asettui ihan uuteen kuntoon kun siitä selvisin eikä ole masentanut ja ahdistanut yli kuuteen vuoteen. Mitään lääkkeitä en ole syönyt vuosiin. Kaikki työasiat ja elämän pettymykset eivät ole enää tuntuneet isoilta kun selvisin siitä myllytyksestä ehjänä.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä lukea. Voisiko olla diagnosoimaton adhd?
Kannattaa kyllä keksiä ja arvailla täällä pastalla. Siitä on tosi paljon apua.
Söin bentsoja pari vuosikymmentä ja ahdisti koko ajan, sitten kun enää ei diapamia uusitukkaan loppui ahdistus ja masennus ja elämääni palasi värit.
Itse olen saanut liiallisen ahdistuksen kuriin escitalopram-lääkkeellä. Välillä lääke unohtuu ottaa ja sen huomaa olossa.