Minkä ikäinen ihminen voi alkaa olla vanhuudenhöperö ilman dementiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos tuo kun on ikäänkuin luonnekysymys myöskin. Monet kolmi-viiskymppisetkin vaikuttavat  monenkin mielestä höppänöiltä. 

Se , että jos luonne muuttuu yli 60 vuotiaana hoppänän oloiseksi, ni se on sitä vanhuuden höperyyttä.

Haista paska. Sinä et osaa edes suomea kirjoittaa, joten taidat olla vähän hoppänä etkä ihan vähänkään. Tyhmä sinä ainakin olet, ja sivistymätön.

Monet meistä yli 60-vuotiaista ovat vielä työelämässä. Minäkin olen, ja teen sellaista työtä jota ei nuoremmille anneta, koska ne eivät osaa. Hah!

Arvon +55-vuotiaat työtoverit. Olette lämpimiä ja hauskoja ihmisiä, mutta kyllä me nuoret vähän silmiä pyöritellään, kun olette niin kömpelöitä ja hölmöjä 

Onko se ikä vai lisääntyvä välinpitämättömyys kaikesta,  jos asianomainen kokee että mitä tässä enää tarvitsee ja kannattaa. Toisilla taas säilyy tatsi loppuun asti.  Jos apn läheinen on ennen ollut terävä, niin muistisairaus se varmaan kumminkin kolkuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä iässä saa rueta käyskentelemään kädet selän takana sellainen tyytymätön ilme naamallaan?

Entä missä iässä pitää kasvattaa se naavaparta?

 

Kun selkäkivut sen vaatii. Partaa ei tarvita.

Näinpä tänään kaupassa nuoren naismyyjän joka piti käsiä selän takana ristissä aitoon boomerityyliin xD

75+ luokitellaan jo aidosti vanhukseksi, tokihan se riippuu henkilöstä ja onko muita sairauksia jotka verottavat sitten muistia ja muuta aivotoimintaa. Yksin olo pitkiä aikoja aiheuttaa myös sitä että ihminen muuttuu hajamieliseksi, eikä tarvitse edes olla vanha.

Rappeutuminen on yksilöllistä. Vanhuudenhöperyyskin on määrittelykysymys. Ellei höperyyttä määritellä tarkasti, sitä ei myöskään voi mitata tarkasti.

21-vuotias.

Eiköhän tuo vanhuudenhöperyys ole ollut juuri sitä dementiaa tai alzheimerin alkua? Ennen ei vain osattu tutkia tai ei vain osattu sanoa noita fiinimpejä sanoja. Äiti puhui omasta äidistä vanhuudenhöperönä, mutta kyllä hänellä joku muistisairaus oli.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo vanhuudenhöperyys ole ollut juuri sitä dementiaa tai alzheimerin alkua? Ennen ei vain osattu tutkia tai ei vain osattu sanoa noita fiinimpejä sanoja. Äiti puhui omasta äidistä vanhuudenhöperönä, mutta kyllä hänellä joku muistisairaus oli.

Voi hyvinkin pitää paikkansa. Aivoja rappeuttavan etenevän muistisairauden yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Alle 65-vuotiailla tauti on harvinainen, mutta yli 85-vuotiaista noin 15-20 % sairastaa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

75+ luokitellaan jo aidosti vanhukseksi, tokihan se riippuu henkilöstä ja onko muita sairauksia jotka verottavat sitten muistia ja muuta aivotoimintaa. Yksin olo pitkiä aikoja aiheuttaa myös sitä että ihminen muuttuu hajamieliseksi, eikä tarvitse edes olla vanha.

75 vuotta ei ole mikään "aito" vanhusikä. Vanhuus on eri asia kuin vanhus. Vanhuus alkaa tuolloin myöhäiskeski-iän jälkeen. Vanhuksesta lääketieteellisessä mielessä puhutaan aikaisintaan 85-vuotiaana. Terveydentila tietenkin vaihtelee yksilöittäin. Normaalia höperyyttä ei varsinaisesti ole, vaan taustalla ovat rappeutumismuutokset. Onko ap:n omaisen lääkärikäynneillä ollut mukana joku muu  omainen, jonka tiedot muuttuneesta käytöksestä olisi huomioitu arviota tehtäessä? Onko aivot kuvattu ja laboratoriokokeet otettu?