Miten pääsee eroon siitä, että tajuaa arkielämässään häiritsevän paljon sen faktan, että kaikki me kuollaan joskus?

Minulla kuolemanpelko on iskenyt aina kehon hormonimuutoksissa: murrosiässä, synnytyksen jälkeen ja nyt esivaihdevuosioireissa. Hormonikorvaushoito auttoi kuolema-ahdistukseen hyvin nopeasti.

Ite oon varma että ihmisellä on sielu ja kuoleman jälkeen on vielä jotain. Harmi vain ettei sielu ole kuitenkaan todennäköisesti sama kuin minuus. Eli sitä kuolee joka tapauksessa. Se sinun nykyinen minä. Sielun osa sinusta kuitenkin ehkä jää. Se katsoo varmaan vain sua kuin ulkopuolisena kuoleman hetkellä,  että "Okei, nyt se Maijan elämä sitten päättyi tähän" ja jatkaa jonnekin, mutta ei sinuna. 

Pitää löytää elämälle tarkoitus ja jokaiseen päivään tekemistä.

Ei siitä eroon pääse, ja varmasti ahdistaa, jos yrittää päästä eroon. Niin se vain on. Me kuolemme, hyvinkin pian. Siksi tuntuu niin älyttömältä kaikki tämänkin palstan mies-naisväännöt ym. Muutamankymmenen vuoden päästä me kaikki näytämme samalta, valkoinen kallo irvistää mullan alla, ja käyttäydymme samoin, kaikki ovat hissukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ite oon varma että ihmisellä on sielu ja kuoleman jälkeen on vielä jotain. Harmi vain ettei sielu ole kuitenkaan todennäköisesti sama kuin minuus. Eli sitä kuolee joka tapauksessa. Se sinun nykyinen minä. Sielun osa sinusta kuitenkin ehkä jää. Se katsoo varmaan vain sua kuin ulkopuolisena kuoleman hetkellä,  että "Okei, nyt se Maijan elämä sitten päättyi tähän" ja jatkaa jonnekin, mutta ei sinuna. 

Jos asia olisi näin, eli olisi kuolematon sielu, joka on se todellinen "sinä", niin sitten jokainen maallinen elämä (mukaan lukien tämä jota nyt elät) olisi sielulle suunnilleen yhtä tärkeä kuin videopelihahmot ovat meille. Parhaat "seikkailut" ehkä jäisivät jotenkin mieleen, mutta useimmat hahmot ja niiden elämät unohtuisivat täysin mitäänsanomattomina ja merkityksettöminä.

Olisiko se sitten parempi?

Tee Jeesuksesta elämäsi Herra

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon varma että ihmisellä on sielu ja kuoleman jälkeen on vielä jotain. Harmi vain ettei sielu ole kuitenkaan todennäköisesti sama kuin minuus. Eli sitä kuolee joka tapauksessa. Se sinun nykyinen minä. Sielun osa sinusta kuitenkin ehkä jää. Se katsoo varmaan vain sua kuin ulkopuolisena kuoleman hetkellä,  että "Okei, nyt se Maijan elämä sitten päättyi tähän" ja jatkaa jonnekin, mutta ei sinuna. 

Jos asia olisi näin, eli olisi kuolematon sielu, joka on se todellinen "sinä", niin sitten jokainen maallinen elämä (mukaan lukien tämä jota nyt elät) olisi sielulle suunnilleen yhtä tärkeä kuin videopelihahmot ovat meille. Parhaat "seikkailut" ehkä jäisivät jotenkin mieleen, mutta useimmat hahmot ja niiden elämät unohtuisivat täysin mitäänsanomattomina ja merkityksettöminä.

Olisiko se sitten parempi?

Olisi se sillain parempi, että sitä oikeasti kuitenkin kokisi että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Esim. ne jotka uskoo Taivaaseen kokee selvästi että ne pääsee sinne ihan omana minänä, samanlaisina persoonina kuin nyt. Jopa samannäköisinä.  Ilman fyysistä kehoa vain. Monet sielunvaellukseen uskovatkin uskoo että ne on samoja minuuksia, ainostaan keho vain vaihtuu. Kun on varma ettei sielu ole minuus, niin se tuntuu käytännössä samalta kuin ateistin käsittämä kuolema. Että kuoleman jälkeen ei ole mitään, kun ei ole sille minuudelle mitään.

Se on asenteesta kiinni. Mielestäni on helpottavaa tietää, että kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Silloin ei paljon turhat, pienet jutut enää paina.

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni. Mielestäni on helpottavaa tietää, että kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Silloin ei paljon turhat, pienet jutut enää paina.

Itestä ois mukava tietää kuolevansa joskus 80+ iässä rauhallisesti nukkuen. Kun tietää että tulee kuolemaan paljon aiemmin ja sairauksissa kituen, niin se pelottaa ja surettaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni. Mielestäni on helpottavaa tietää, että kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Silloin ei paljon turhat, pienet jutut enää paina.

Niin, ja kannattaa muistaa, että läheisetkin kuolevat. Ne ärsyttävät vanhemmat ja rasittavat ystävät. Joku päivä äiti ei enää ärsyttävästi soita.

Vierailija kirjoitti:

Tee Jeesuksesta elämäsi Herra

Tätä minäkin suosittelen. Tuon päätöksen tehtyäni elämä on muuttunut vuosi vuodelta vähemmän ahdistavaksi. Kristillisten arvojen mukaisesti eläminen on tuonut minulle rauhan, jota en uskonut koskaan löytäväni. 

Enää ei tarvitse miettiä ja murehtia joka ikistä asiaa. Tavallaan kaikki on nyt niin selvää.

Memento mori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä vaihtoehtoa, ikuista olemassaoloa. Se se vasta helvettiä olisi!

Ja jos luulet, että ikuinen elämä olisi hieno asia, et ole miettinyt asiaa tarpeeksi pitkälle.

Miksi se ei olisi hienoa? Oletan, että kaikki muutkin eläisivät ikuisesti tässä skenaariossa. Eivätkä mätänisi sängyissä 80 vuoden jälkeen vaan aidosti ihmiskeho olisi ikuinen. Tai tietoisuus olisi siirretty johonkin verkkoon. Aivan mahtavaa. Olisi loputtomasti mahdollisuuksia kokea asioita ja pääsisi näkemään kaiken edistyksen, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. 

Todellakin, elämä ikuisesti, terveessä nuoressa kivuttomassa kehossa, olisi unelma. 

Mites sitten kun ihmiskunta aikanaan tuhoutuu? Olkoon satojen tai tuhansien vuosien päästä, mutta sinulla olisi joka tapauksessa vielä silloinkin edessäsi pieni ikuisuus yksin tällä pallolla, ilman ketään tai mitään. Unelma?

Tutulta kuulostaa, ikää minulla 46v. ja kuolema on pelottanut ja ahdistanut aivan nuoresta pitäen. En tiedä, onko tästä apua kuolemanpelkoon, mutta itse olen tykkänyt Dolores Cannonin kirjoista. Hän oli siis tunnettu hypnoterapeutti, joka palautti hypnoosin aikana asiakkaitaan entisiin elämiinsä, mutta myös aikaan näiden elämien välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee Jeesuksesta elämäsi Herra

 

Tätä minäkin suosittelen. Tuon päätöksen tehtyäni elämä on muuttunut vuosi vuodelta vähemmän ahdistavaksi. Kristillisten arvojen mukaisesti eläminen on tuonut minulle rauhan, jota en uskonut koskaan löytäväni. 

Enää ei tarvitse miettiä ja murehtia joka ikistä asiaa. Tavallaan kaikki on nyt niin selvää.

Minua taas ahdisti niin kauan, kuin uskoin Jeesukseen. Nykyään, kun olen animisti, ei enää ahdista.

Olisi kannattanut ymmärtää ja hyväksyä ne elämän asiat jo nuoresta. Nyt sitten prosessoit, sitä me muutkin on tehty koko ikä. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Tule uskoon. Siellä ne muutkin kuolemanpelkoiset petaavat itselleen jatkopaikkaa taivaassa.

TÄMÄ! Perehdy kristinuskoon. Jumala etsii sinua. Jeesus etsii viimeisenkin kadonneen lampaansa ja hän tuntee heidät. Maailmassa on ahdistus ja jos tunnet ahdistusta niin se voi olla merkki siitä että Jumala etsii sinua. Ei tartte tulla uskoon vaan alat perehtyä Uuteen testamenttiin ja sitten tulet kasvamaan siihen uskoon ei tartte mitään kummallisia herätyksiä tms... saattavat sopia joillekin ihan hirveän paatuneille ihmisille jotka yhtäkkiä tajuavat minkälaisia ovat olleet ja kauhistuvat ihan itseäänkin. Siis alat siitä että opit tuntemaan kristinuskon sanoman ja elät sen mukaisesti parhaan kykysi mukaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tule uskoon. Siellä ne muutkin kuolemanpelkoiset petaavat itselleen jatkopaikkaa taivaassa.

TÄMÄ! Perehdy kristinuskoon. Jumala etsii sinua. Jeesus etsii viimeisenkin kadonneen lampaansa ja hän tuntee heidät. Maailmassa on ahdistus ja jos tunnet ahdistusta niin se voi olla merkki siitä että Jumala etsii sinua. Ei tartte tulla uskoon vaan alat perehtyä Uuteen testamenttiin ja sitten tulet kasvamaan siihen uskoon ei tartte mitään kummallisia herätyksiä tms... saattavat sopia joillekin ihan hirveän paatuneille ihmisille jotka yhtäkkiä tajuavat minkälaisia ovat olleet ja kauhistuvat ihan itseäänkin. Siis alat siitä että opit tuntemaan kristinuskon sanoman ja elät sen mukaisesti parhaan kykysi mukaan...

Nyt kannattaa ymmärtää mitä tarkoittaa se että Jumala etsii. Et ole kulkenut suoraan sitä omaa polkua joten Jumala etsii sinut ja ohjaa takaisin omalle polullesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tule uskoon. Siellä ne muutkin kuolemanpelkoiset petaavat itselleen jatkopaikkaa taivaassa.

TÄMÄ! Perehdy kristinuskoon. Jumala etsii sinua. Jeesus etsii viimeisenkin kadonneen lampaansa ja hän tuntee heidät. Maailmassa on ahdistus ja jos tunnet ahdistusta niin se voi olla merkki siitä että Jumala etsii sinua. Ei tartte tulla uskoon vaan alat perehtyä Uuteen testamenttiin ja sitten tulet kasvamaan siihen uskoon ei tartte mitään kummallisia herätyksiä tms... saattavat sopia joillekin ihan hirveän paatuneille ihmisille jotka yhtäkkiä tajuavat minkälaisia ovat olleet ja kauhistuvat ihan itseäänkin. Siis alat siitä että opit tuntemaan kristinuskon sanoman ja elät sen mukaisesti parhaan kykysi mukaan...

Voi myös olla hyödyksi perehtyä pakanallisuuteen, animismiin ja shamanismiin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kuolemassa oikein ahdistaa? Eikö se ole helpotus, ettei tämä maallinen vaellus kestä ikuisesti?

Nämä ihmiset eivät ole keskittyneet tähän elämään eivätkä ole halunneet nähdä.ä näitä tosiasioita. Eivät yleensä myöskään ole auttaneet muita eivätkä hyväksy todellisuutta. Sen kaiken läpikäyminen saattaa olla ahdistavaa ja järkyttävääkin.

Olen viime aikoina kuullut muutaman ihmisen suusta sen että heidän on ollut vaikea hyväksyä se asia että on pahoja ihmisiä. Tässä on taustalla sekin että eivät ole ottaneet kantaa muiden ongelmiin ja ovat paenneet asioita. Nyt on hyvä uhriutua ja hävetäkin itseänsä.