Lue keskustelun säännöt.
Tänään sain vihdoin kokea onnistumisen tunnetta lapseni kanssa!
23.02.2007 |
Lapseni on aina ollut kovin kitiseväinen, puntissa roikkuja ja syliin pyrkivä. Kateellisena olen katsellut, kun muut äidit pyytävät lastaan tulemaan naulakolta kerhoon, ja lapsi tulee ja sitten mennään piirissä ja lapsi menee muiden mukana. Ja meidän lapsi ei ole yleensä koskaan suostunut tekemään mitään niin kuin tarkoitus on. Ja minä olen kantanut lasta sylissä, ja toisen synnyttyä kahta lasta sylissä ja ollut kateellinen muille.
Ja tänään aamu lähti ihan normaalisti, selvittiin kerhoon. Siellä isompi askarteli niin taitavasti, ettei koskaan ennen. Ja jaksoi tehdä koko askartelun loppuun ja liimasi itse tähdet tosi hienosti. Ja laululeikissä leikki ensimmäistä kertää käsillään mukana, ja minä olin ihan onnessani, että mun lapsi leikkii! Ja kotiin lähtiessä ei karkaillut mihinkään. Ja sitten mentiin kauppaan, missä hän käveli ensimmäistä kertaa itse kitisemättä autolta sisälle. Ja käveli yhtä mukisematta ja maahan heittäytymättä takaisinkin. Käytiin vielä ulkona syömässä, missä hän söi uutta ruokaa tekemättä siitä suurta haloota. Ei kyllä paljon syönyt, mutta pienen palan uutta otti moneen kertaan. Ja tuttuja aineksia söi vatsan täytteeksi.
Ja kotona nukahti päiväunille tavanomaista nopeammin ja nyt on nukkunut kolme tuntia yhdellä hyssytyksellä, kun yleensä hyssytän puolen tunnin välein.
Ja mikäs tässä on olla retostellessa, miten ihana äiti minä olen! Niin loistava ja onnistunut kaikessa kasvatuksessa! Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen tunnen onnistuneeni edes vähän jossain! On ollut kyllä todella ihana päivä!!!
Kommentit (6)
Siis siitä kuulsi, miten pettynyt YLEENSÄ olet ollut lapseesi ja kokenut, että hänen kömpelyytensä/uhmaikänsä on SINUN vikasi ja taidoistasi kiinni.
Miksi noin?
Annat lapsestasi kovin onnettoman kuvan: hän kitisee, takertuu, kiukuttelee jne. Oletko aidosti sitä mieltä, että hän poikkeaa noissa asioissa selvästi muista samanikäisistä?
Tietenkin on hienoa, että tänään oli toisin asiat. Mutta entä, kun lapsesi taas seuraavan kerran kiukuttelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai nyt kaikki tieää että jokainen lapsi on erilainen. Toiset viihtyy enemmän omissa oloissan, ei kaikki tykkää yhteisistä piirileikeistä ja ryhmäleikeistä. Ja toiset viihtyy sylissä ja kaipaa läheisyyttä enemmän kuin toiset. Ei se tee sinun lapsestasi " huonompaa" ettei ole niin innostunut tuommoisista hössötyksistä.
Xandris:
. Oletko aidosti sitä mieltä, että hän poikkeaa noissa asioissa selvästi muista samanikäisistä?
Kyllä lapseni oli pienempänä hyvin takertuvainen. Ei siis vain ujo tai vierastava, vaan paljon, paljon enemmän. Mutta isommaksi kasvaessaan hän on koko ajan oppinut irrottautumaan minusta enemmän ja enemmän, siis siinä määrin, että pystyn jo käymään vessassa ja laittamaan jopa ruokaa pitämättä häntä sylissä. Ja se jo yksin on suunnaton helpotus, sillä kaksivuotiasta on jo melko raskasta kannella koko ajan sylissä.
Mutta tämä päivä oli sitten aivan poikkeuksellinen. Aivan kuin poika olisi yhdessä yössä kasvanut vuoden vanhemmaksi! Ja se ilo ei tule niinkään siitä, että nyt poikani olisi käyttäytynyt jotenkin hyväksyttävämmin. Olen aina yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää häntä sellaisena kuin hän on. Tämä päivä oli vain fyysisesti niin paljon helpompi kuin ikinä, että jaksan näin iltapäivälläkin vielä olla iloinen.
Mutta jos lapsi ei pidä pukemisesta, autoilusta, kaupassa käynnistä, päiväunille nukahtamisesta, jne, niin niiden asioiden kanssa joutuu tekemään ihan hartiavoimin töitä, ne kun ovat sellaisia elämän elinehtoja. Tänään vaan missään asiassa ei tullut mitään kohtuutonta vääntöä, ei tarvittu ylenpalttista houkuttelemista eikä perään juoksemista. Päivä vain oli sujuva.
Vierailija:
Ja se ilo ei tule niinkään siitä, että nyt poikani olisi käyttäytynyt jotenkin hyväksyttävämmin. Olen aina yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää häntä sellaisena kuin hän on.
Totta on, että lasten kehitys tapahtuu aika epätasaisesti. Välillä on huonompia jaksoja, välillä isoja harppauksia.
Ja se juttu on just siinä, että koko päivä meni niin kokonaisvaltaisen onnistuneesti, ja lapsi oli niin ihmeellisen yhteistyöhaluinen, ettei normaali hiki pukannut päälle missään vaiheessa. Ja sit vielä iloa toi monta uutta juttua, mitä ei oo ennen tehnyt.