Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suuttuisitko jos lapsesi muuttaisi nimensä?
05.12.2024 |
Olen teinistä asti pallotellut ajatusta nimeni muuttamisesta sillä olen tullut nimeni vuoksi kiusatuksi ja häpeilen sitä aikuisenakin. Olen kotoisin pieneltä maaseutupaikkakunnalta jossa oli valloillaan ajatus että pidemmät tai modernit nimet ovat jonkinlaista hienostelua. Tämä on siis äitini suusta, ja muistan toki itsekin että luokkatovereilla ei ollut niitä aikakauden suosituimpia nimiä mitä samanikäisillä serkuillani oli. Niinpä omakin nimeni on vanhempien tarkkaan valitsema ja juontaa juurensa sukuun, mutta nimeni on ikäänkuin väärän sukupolven nimi. En laita tähän oikeaa nimeä, mutta se on verrattavissa esimerkkiin Tarja Sirpa Kyllikki ja sukunimenä kaupan päälle nimi joka on usein iltalehtien hirveimmät sukunimet -listauksissa. Ihmiset järjestään yllättyvät kohdatessaan minut sillä nimeni perusteella esimerkiksi ammatillisessa kontekstissa voisi kuvitella henkilön iän alkavan seiskalla eikä kolmosella.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haaveilen siitä että nimeän itseni kokonaan uudelleen. Ei enää epäseksikästä mummonimeä ja rumaa sukunimeä vaan jokin suomalainen, mutta kaunis nimiyhdistelmä jota kantaa ylpeydellä. Nimi, joka ei olisi mikään muunnos tai väännös nykyisistä nimistäni. Pelkään kuitenkin vanhempieni suhtautumista asiaan jotka ovat hyvin perinteisiä, vanhanaikaisia ja joskus kun puhuin asiasta teininä, kettuilivat takaisin kera kommentin että kuka luulen oikein olevani kun ei nimikään kelpaa.
Kommentteja, vinkkejä tai kokemuksia radikaalin nimenmuutoksen tehneiltä?
Kommentit (39)
En todellakaan suuttuisi. Varmaan sydämessäni silti vähän tuntisin surua tai haikeutta sillä pidän lasteni nimistä kovasti, luonnollisesti. Silti kunnioittaisin lapseni päätöstä muuttaa nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää, mutta omapa olisi asiansa. Ei nimi miestä pahenna...
Se on muotiasia mikä nimi milloinkin kuulostaa hyvältä. Nimenvaihtaminenkin on varmaan yleistynyt. Kun kaikki omassa elämässä pitää muokata "omanlaiseksi". Tietynlaista juurettomuutta. Ja en itsekään pidä kutsumanimestäni. Oli lapsena harvinainen, nykyään yleisempi. Ja sukunimikin on Suomen yleisin, tai lieneekö nykyään toiseksi yleisin.
Hitot sun vanhempien mielipiteestä, päätät itse omasta elämästäsi ja itse sitä elät. Ota vain ohjat omiin käsiisi, ansaitset sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suuttuisi.
Vituttaisi kyllä, että olisin niin turhamaisen ihmisen kasvattanut.
Vaihdoin nimeni heti kun täytin 18.
Ihan sama mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseänikin on aina ärsyttänyt kun nimeni on vaan "huitaistu" katsomalla, mitkä on suosituimpi nimiä ja se sitten laitettiin. Ihan sama sopiiko sukunimen kanssa. Mikä siinä on ollut ennen niin vaikeaa, että nimeä ei ole jaksettu miettiä ennen kuin pappi on koputellut jo ovella. Itselleni ei ole edes jaksettu laittaa kuin kaksi nimeä ja siinäkin äitini nimi on toisena.
Miksi etunimistä tehdään tällainen haloo vaikka käytännössä jokainen akka vaihtaa nimensä? :D Reiät hylkäävät oman sukunsa ja kantavat ennemmin appiukon ja seksikumppaninsa nimeä. Palkinnoksi sitten tyttöjä ei haluta syntyvän koska he eivät jatka nimeä, vaan sen tekevät pojat. Ironista kun väitätte sukunimen olevan vapaa valinta, mutta kuitenkin oletatte jopa lapsista kenen nimi tulee jatkumaan ja kenen ei ;)
Etunimellä ei ole mitään merkitystä, sukunimi on se jossa kannat perhettäsi. Ja akat valitsevat kantaa sitä kaikista sortavinta miehen nimeä johon pitää vielä erikseen vaihtaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suuttuisi. Ehkä menisi aikaa opetella uusi nimi, mutta varmasti se luonnistuisi. Jokainen päättäköön aikuisena omasta nimestään. Ehkä olisin myös hieman ylpeä siitä, että lapseni uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä rohkeitakin päätöksiä! Tsemppiä ja kaikkea hyvää toivottaa keski-ikäinen nuoren aikuisen äiti.
Vaihtoon vaan! Kyseessä on sinun ainutkertainen elämäsi ja nimesi. Itse vaihdoin ikävän etunimeni toiseen nimeeni 40-vuotiaana ja nyt harmittaa vain se, että miksi en vaihtanut nimeäni jo paljon aiemmin. Olen niin onnellinen, että minulla on nykyään neutraali, tylsä etunimi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en varmaan riemusta kiljuisi. kun sen nimen on pitkän harkinnan jälkeen rakkaudella antanut, mielestään kauneimman ja parhaimman nimen minkä tietää. Kyllä se kirpaisisi, mutta minkäpä teet. ihmiset tekevät omat päätöksensä, ja jos se nyt hänestä olisi niin tärkeää, niin asiaan olisi sopeuduttava, haluaahan sitä, että välit säilyvät läheisinä. Moni täällä itseään kehuskelee, että siitä vain,mitenhän olisi todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Hitot sun vanhempien mielipiteestä, päätät itse omasta elämästäsi ja itse sitä elät. Ota vain ohjat omiin käsiisi, ansaitset sen!
Olipa ikävän vihamielinen asenne vanhempia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suuttuisi. Lapseni oma elämä, päättäköön itse.
Etunimenä kyllä varmaan sitkeästä käyttäisin alkuperäistä, en tiedä osaisinko tottua tähsin uuden käyttöön.
Iäkäs äitini suuttui, kun en suostunut vaihtamaan hänen minulle itse keksimäänsä nimeä.
Voitko vaihtaa keskimmäistä nimeä viralliseksi kutsumanimeksi, jos se ei ole niin mummo? Vanhemmille en edes kertoisi muutoksesta, mutta muille kyllä. Jos keskimmäinen nimikin on huono sitten varmaan vaihtaisin. Toisaalta jotkut mummonimet on ihan kivoja. Esim. Hertta, Heta, Kyllikki myös miksei. Oma nimeni kuuluu jollekin 70-luvulla syntyneelle, en ymmärrä miksi vanhempani valitsivat juuri sen. Heiltä tuli ihan samanlainen reaktio ettei ymmärrä mitä yritän hienostella kun olisin halunnut erilaisen nimen. Nimeni on vaikea ymmärtää ulkomailla, mutta ei maaseudulla kasvaneet tietenkään osanneet ajatella kansainvälisyyttä. Ovat niin eri sukupolvea jo.
Eli vaihda nimi, mutta älä kerro vanhemmille, ei ne tajua kuitenkaan.
Aikuinen ihminen saa tehdä halunsa mukaan, mutta kyllä hämmennyin kuultuani asiasta.
Minä suuttuisin. Annoin kauniin ja ajattoman nimen. En sellaista, joka on tietyn aikakauden nimi, kuten vaikka Minna tai Pirjo tai Erkki.
Itselläni on nimi, jota ei juurikaan ollut ikäisilläni tuohon aikaan, mutta syntymäni aikaan kuuskymppisillä yleinen nimi. Mua aina nolotti. (Nimi on toki kaunis)
Mut nyt mun nimi on aina suosikkiviisikossa. Eli pikkulapsilla paljon ja taas suursuosiossa. Enää ei nolota.
Ehkä joku luulee mua nuoreksi, jollei tiedä ikääni tai tapaa minua kasvotusten.
Alue: Aihe vapaa
Suuttuisin. Repisin hiukset päästäni, sekä hajottaisin kaikki ikkunat pesäpallomailalla.