Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suuttuisitko jos lapsesi muuttaisi nimensä?
05.12.2024 |
Olen teinistä asti pallotellut ajatusta nimeni muuttamisesta sillä olen tullut nimeni vuoksi kiusatuksi ja häpeilen sitä aikuisenakin. Olen kotoisin pieneltä maaseutupaikkakunnalta jossa oli valloillaan ajatus että pidemmät tai modernit nimet ovat jonkinlaista hienostelua. Tämä on siis äitini suusta, ja muistan toki itsekin että luokkatovereilla ei ollut niitä aikakauden suosituimpia nimiä mitä samanikäisillä serkuillani oli. Niinpä omakin nimeni on vanhempien tarkkaan valitsema ja juontaa juurensa sukuun, mutta nimeni on ikäänkuin väärän sukupolven nimi. En laita tähän oikeaa nimeä, mutta se on verrattavissa esimerkkiin Tarja Sirpa Kyllikki ja sukunimenä kaupan päälle nimi joka on usein iltalehtien hirveimmät sukunimet -listauksissa. Ihmiset järjestään yllättyvät kohdatessaan minut sillä nimeni perusteella esimerkiksi ammatillisessa kontekstissa voisi kuvitella henkilön iän alkavan seiskalla eikä kolmosella.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haaveilen siitä että nimeän itseni kokonaan uudelleen. Ei enää epäseksikästä mummonimeä ja rumaa sukunimeä vaan jokin suomalainen, mutta kaunis nimiyhdistelmä jota kantaa ylpeydellä. Nimi, joka ei olisi mikään muunnos tai väännös nykyisistä nimistäni. Pelkään kuitenkin vanhempieni suhtautumista asiaan jotka ovat hyvin perinteisiä, vanhanaikaisia ja joskus kun puhuin asiasta teininä, kettuilivat takaisin kera kommentin että kuka luulen oikein olevani kun ei nimikään kelpaa.
Kommentteja, vinkkejä tai kokemuksia radikaalin nimenmuutoksen tehneiltä?
Kommentit (39)
No minä en suuttuisi. Luulenpa kyllä että aika moni suuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suuttuisi, oma valinta. Voisi olla vaikea tottua uuteen nimeen ja ehkä puhuttelisin vanhalla nimellä pitkäänkin.
Itselläni on kanssa hirveä nimi sukunimeä myöden. Etunimellä sitä on oikein korostettu. Äitini kysyi kerran kun olin jo yli 40 vyotias, että toivottavasti olen ollut tyytyväinrn nimeeni. Aloin sanomaan, että olisi siinä voinut vähän edes ajatella kun laittaa nimeksi sellaisen missä toistetaan kaikkia sukunimen kirjaimia. Äitini pillahti marttyyrimaiseen itkuun ja ei halunnut jatkaa keskustelua. Tuli selväksi, että nimestä ei saisi enää valittaa ja se on heidän valintansa.
Kerran sanoin äidilleni, että ette sitten viitsineet yhtään käyttää mielikuvitusta kun annoitte nimen Jari. Olen kyllästynyt siihen kun joka paikassa on vähintään 5 Jaria. Kumppanillenikin olen jo ties monesko. Äitini vastasi, että ei sellaiseen ollut aikaa 70 luvulla. Aika outo vastaus.... lähinnä kuullosti, että ei kiinnostanut. Arvosteli minua vielä turhamaiseksi. Minulla ei ole mitään tunnesidettä nimeeni, enkä koe sitä omakseni.
Vierailija kirjoitti:
En suuttuisi, oma valinta. Voisi olla vaikea tottua uuteen nimeen ja ehkä puhuttelisin vanhalla nimellä pitkäänkin.
Minua ei haittaa vaikka vanhemmat kutsuisi edelleen Tarjaksi. Ja Tarjassa ei siis ole mitään vikaa, mutta oma nimeni on sellainen oman aikansa tuote -40 luvulta kun itse olen syntynyt paljon myöhemmin. Eikä kyseessä ole edes kaunis klassikko luokkaa Helmi vaan juurikin tuollainen kovia konsonantteja sisältävä, ei mikään kaunis nimi millään muotoa. Kerran baarissa joku sanoi että nimeni tuo mieleen jonkun pikkukylän karaokebaarin vakioasiakkaan ja se on kyllä ihan oikea vertauskuva valitettavasti. :D Olisin ennemmin vaikka Niemisen Liisa tai muu neutraali nimi myöhäiskeski-ikäisen pubiruusun sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäseksikäs mummonimi? Eli haluat seksikkään nimen? Ja onko tullut mieleen että mummo susta joskus tulee. Haluat siis olla seksikäs niminen muori?
Alkuperäiseen kysymykseen vastaan että en suuttuisi jos lapseni vaihtaisi nimensä.
En puhuisi enää lapselleni ja jättäisin hänet perinnöttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran sanoin äidilleni, että ette sitten viitsineet yhtään käyttää mielikuvitusta kun annoitte nimen Jari. Olen kyllästynyt siihen kun joka paikassa on vähintään 5 Jaria. Kumppanillenikin olen jo ties monesko. Äitini vastasi, että ei sellaiseen ollut aikaa 70 luvulla. Aika outo vastaus.... lähinnä kuullosti, että ei kiinnostanut. Arvosteli minua vielä turhamaiseksi. Minulla ei ole mitään tunnesidettä nimeeni, enkä koe sitä omakseni.
Täytyy sanoa että Jari on omassakin työpaikassa on teitä useampi ja onkin jo lentävä vitsi että joka toinen uusi työntekijä on aina nimeltään Jari tai vähintään Jarmo tai Kari.
Kolahti tuo kuvaus siitä miten äitisi pitää tyytymättömyyttäsi nimeen turhamaisuutena. Äitini myös nimesi lapsensa samanlaisella strategialla kuin sinun äitisi ja länttäsi minulle ja sisarukselleni ensimmäisenä mieleen tulleet vanhempien sukulaisten nimet. Veljeni on yhtälailla nimetty Raimo-Keijo-Jormaksi. AP
En suuttuisi mutta en usko että se mitenkään vaikuttaisi sinun tilanteeseesi. Vanhempasi suuttuvat jos ovat suuttuakseen vaikka muut eivät niin tekisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimen voit muuttaa jos niin haluat. Mitäpä se kenellekään kuuluu.
Rakas Marketta,
anna palaa vaan sen nimenvaihdon kanssa jos olet siitä jo vuosia haaveillut! 💪🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En puhuisi enää lapselleni ja jättäisin hänet perinnöttömäksi.
Jep, kyllä ne fyffet kannattaa ryypätä ja rällätä itte, sehän on sun elämäsi!
Muuttasin oman nimeni samaksi kun sekin. heh heh. Varmaan vituttas ku äipällä on sama etunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dear Vieno, juttele asiasta vanhemmille, ehkä sieltä löytyy ymmärrystä kun asian oikein perustelet!
Olen vaihtanut nimeni alle 30-vuotiaana. Kyllä oli vanhemmilleni kova paikka. Olin kyllä lapsesta asti inhonnut nimeäni ja valittanut nimestäni. Nimi oli juurikin ihan vanhaa sukupolvea eikä mikään kaunis "helmi". Omaankin korvaan uusi nimeni oli outo vuosia, vaikka nimi oli itse valitsemani. Saatikka sukulaisteni korviin. En ole kauheasti tekemisissä ollut sukulaisteni kanssa, joten ajattelin, että mitäpä se heille kuuluu. Vuosikymmeniä myöhemmin, eli nykyään, vanhemmat ovat hyväksyneet nimenvaihtoni. Eli nimenvaihto ei ole välttämättä helppo prosessi, mutta tietysti kannattaa tehdä se, jos haluaa. Suosittelen ehkä semmoista, että lisää haluamansa etunimen kutsumanimeksi ja jättää ne vanhat nimet toisiksi nimiksi. Silloin ne vanhempien antamat nimet jäävät elämään silti sinussa.
Eiköhän se ole sen ihmisen asia, jota asia koskee ja miksi haluaa itseään kutsuttavan.
Nimi on sinun omasi, ja teet ihan kuten haluat ja parhaaksi näet. Olet ollut vanhemmillesi vain laina, kuten lapset ovat, eivätkä he sinua loppuelämäänsä hallitse tai omista. Ota sellainen nimi, jonka tunnet omaksesi. Keksi vaikka uniikki.
Itse en todellakaan olisi erikseen mitään mieltä, jos tyttäreni nimensä vaihtaisi. Uudesta nimestäkään en sanoisi ainakaan mitään negatiivista, ellei kysyisi mielipidettäni. Voisin tosin kysyä, että mikä antamassani nimessä eniten ärsytti. Ihan vain mielenkiinnosta.
Alue: Aihe vapaa
"se on verrattavissa esimerkkiin Tarja Sirpa Kyllikki"
No ehkä on sitten parempi vaihtaa. Koska Tarja esimerkkinä on melko tavallinen. Ehkä vanhempi silti sanoo sen vanhan nimen, ei kai sillä väliä, ellei uutta vielä muista tai hyväksy. Aika auttaa myös muutoksen jälkeen.