Onko kauniin naisen elämä helppoa?

Huomio on useimmiten epätoivottua ja positiivinenkin vuorovaikutus kääntyy usein nopeasti asiattomaksi

Enemmän syömishäiriöitä ja neuroottisuutta omaa kehoa kohtaan kuin tavallisilla. Voiko sellainen ihminen olla rento? Kun pitää jokainen kalori laskea ja huolehtia, että saa treenattua joka päivä. 

Liian kaunis saa liikaa huomiota. Saa olla varpaillaan enemmän. 

Oon aika tyytyväinen, että olen nätti tavis. 

No ei ole. Mä olin nuorena kaunis. Mutta elämä ei ole ollut mitenkään helppoa. Olin alkoholisoituneen yksinhuoltajan lapsi, kotona sai välillä kärsiä ihan nälkää puhumattakaan emotionaalisesta köyhyydestä. Koulussa kiusattiin, koska olin kotoisin juoppoja ja nistejä täynnä olevista kaupungin vuokrataloista, ja koulukaverit oli hienommilta alueilta. Lisäksi mun vaatteissa oli usein likaläiskiä ja haisin, koska äiti ei semmoisista asioista kuin pyykkien pesu murehtinut kun oli juoppoputki päällä. Koska minua kiusattiin, inhosin koulua ja kapinoin sitä vastaan. Lintsasin, karkailin, ei napannut mikään.

Teininä sitten tajusin tuon, että hei, miehethän on minusta kiinnostuneita. Etsin siitä pönkitystä kolhitulle itsetunnolleni, mutta aina siinä oli jotenkin ulkopuolinen ja tyytymätön olo. Ainoa hyöty oli, että kiusaaminen loppui, koska mulle tuli koviksen maine ja mulla oli niitä miespuolisia puolustajia jos tarve tuli. Yläasteella seurustelin ammattikoulun maalarilinjalaisen pojan kanssa, joka tuli koululle näyttämään närhen munat kiusaajatytöille, jotka olivat laittaneet pääni kusta sisältävään wc-pönttöön ja vetäneet pytyn useita kertoja niin että pitkät hiukseni kastuivat. Siihen loppui kiusaaminen. Mutta muuten olin edelleen sisäisesti hajalla ja ahdistunut ja levoton. Alkoholista tuli paras ystäväni, koska nousuhumalassa kerrankin koin olevani kokonainen ja onnellinen.

Koska kouluun en jaksanut keskittyä, lähdin peruskoulun jälkeen tehtaalle töihin. Se oli ihan ok. Mutta lähempänä 30 ikävuotta alkoholi ja roskaruoka alkoi näkyä jo ulkonäössäkin, minusta oli tullut lihava ja tyypillisen alkoholistin näköinen. Sellainen pubiruusu. Enää en saanut ns. tavallisten miesten ihailua, mutta kyllä baarista vielä lohkesi helposti. Mitään vakiparisuhdetta tai lapsia en halunnut, mulla ei ollut mitään kokemusta mistään ydinperheestä enkä osannut semmoisesta edes haaveilla. Olin päätynyt pitkälti äitini elämäntyyliin jossa elämä oli viinaa ja miehiä, sillä erotuksella että minä sentään kävin töissä toisin kuin äitini.

No, nyt tässä ollaan jo lähes nelikymppisenä, ja pakon edessä raitistuneena (haimatulehdus, rasvamaksa), sairaallloisen lihavana ja äärimmäisen yksinäisenä. Terapiassa olen alkanut käymään, ehkä se siitä. Mutta ei ole ollut helppoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäksi vielä, hyvä itsetunto.

Ap.

Ulkonäkökeskeisillä nuorilla naisilla on usein huono itsetunto ja mielenterveyden kanssa haasteita. Elämä on helpompaa vähän vanhempana ja rupsahtaneena. 

On helpompaa. Saa miehiä ja materiaa. Sitten taas itsensä kehittäminen usein jää. Ei ole tarvetta. 

Esim. minun on pitänyt kehittää muita taitoja ollakseni mielenkiintoinen. 

Ongelma tietysti on siinä, että kauniit naiset tai kauniit ihmiset yleensä himoitsevat sellaisia "laadukkaita" kumppaneita, jotka ei kuitenkaan ole helpoimpia tapauksia pitää itsellään ikuisesti.

Rikkaat ja komeat miehet nyt aika helposti vaihtavat nuorempaan jossain vaiheessa.

Kenenkään elämä ei ole niin helppoa kuin kauniin naisen. Kauneus on naiselle suurin lahja mitä luonto voi antaa. Kauniin naisen elämä on niin käsittämättömän etuoikeutettua, ettei tavis/ruma voi sitä edes ymmärtää. Kauniin ei tarvitse nähdä vaivaa minkään eteen tai ponnistella. Kaiken saa tarjottimella jos on kaunis.

Ihan tutkimustenkin mukaan kauniit saavat helpommin parempia arvosanoja opiskellessa, töitä (ja ylennyksiä/palkankorotuksia) ja pienempiä vankilatuomioita. Kauneuteen tai fyysiseen viehättävyyteen liitetään usein myös muita positiivisia ominaisuuksia (ns. halo-efekti). Eli kaunista pidetään helpommin parempana ihmisenä, vrt. rumuus esimerkiksi kansanperinteessä. Pahikset ovat rumia ja hyvikset kauniita.

Se että joku on joskus kateellinen tai miehet haluavat seksiä, ovat mielestäni melko vähäisiä ongelmia etuihin verrattuna.

No ei se mua ainakaan ole hyödyttänyt, kun olen aromantikko ja aseksuaali. En ole koskaan halunnut sitä miesten huomiota. Työssäkin olen insinöörialalla, jolla ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. 



t. eräs missi

Taso, mitä haet.jos ei kovin suuria tavoittele, elämä helppo.  Itse myönnän että ei varmasti aina ole helppoa, jotenkin miehenä kierrän liian kauniit naiset kaukaa, kun ne kuitenkin valitsevat itse-noin niinkuin ajatusmallina .eikä se raha tule itsestään. Tilastollisesti saa kuitenkin helpommin työpaikan ja asioita joita edes aina ajattele. Voi tehdä Some sivut jolla elää. Paljon itsestä kiinni.

Olin nuorena tosi nätti. Sain monena kesänä työpaikan vain silleen, että kävelin ovesta sisälle ja esittäydyin. Miehet kohteli paremmim baarissa. Toisaalta minua kadehdittiin. 

Rumat ei saa ikinä mitään ilmaiseksi. 

No on helppoa ellei itse vaikeaksi tee.

Todella kauniita naisia on kahdenlaisia: Niitä, jotka ovat ihan avoimesti mulkkuja ja sitten niitä, jotka peittelevät sen hymyllään.

on, on. kysy vain, kuinka!

Vierailija kirjoitti:

No ei se mua ainakaan ole hyödyttänyt, kun olen aromantikko ja aseksuaali. En ole koskaan halunnut sitä miesten huomiota. Työssäkin olen insinöörialalla, jolla ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä.

Sellaista duunia ei olekaan jossa ulkonäöllä ei olisi merkitystä. Olet vain sokeutunut omalle etuoikeutetulle asemallesi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tutkimustenkin mukaan kauniit saavat helpommin parempia arvosanoja opiskellessa, töitä (ja ylennyksiä/palkankorotuksia) ja pienempiä vankilatuomioita. Kauneuteen tai fyysiseen viehättävyyteen liitetään usein myös muita positiivisia ominaisuuksia (ns. halo-efekti). Eli kaunista pidetään helpommin parempana ihmisenä, vrt. rumuus esimerkiksi kansanperinteessä. Pahikset ovat rumia ja hyvikset kauniita.

Se että joku on joskus kateellinen tai miehet haluavat seksiä, ovat mielestäni melko vähäisiä ongelmia etuihin verrattuna.

Käytännön tason ongelmana voin kertoa, että esim. pahimmillaan kävellessäni rautatieaseman läpi Helsingissä (pari minuuttia) minua on lähestynyt 10 eri miestä. Tosi raskasta joka päivä töihin mennessä ja sieltä palatessa.  Ei vähäinen ongelma vaan totaalinen minun oman tilani kunnioittamattomuus. Läheskään aina eivät tyytyneet vain sanalliseen lähestymiseen. Sitten tuli onneksi korona ja 100 %:n etätyö.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena tosi nätti. Sain monena kesänä työpaikan vain silleen, että kävelin ovesta sisälle ja esittäydyin. Miehet kohteli paremmim baarissa. Toisaalta minua kadehdittiin. 

Rumat ei saa ikinä mitään ilmaiseksi. 

Nykyään olen aika tavis. Hymyn saan vielä miehiltä kadulla. Joudun maksamaan omat juomat ja ruuat. Ei erikoiskohtelua. 

 

Tunnen erittäin kauniin naisen, olin suhteessa hänen kanssaan ja ei, en koe että hänellä on ollut helppoa. 

Kauneus ei estä huonoja perhesuhteita, eikä sitä että moni on hänen kanssaan tekemisissä juuri ulkonäön takia ja tiedostaa tämän. "Kukaan ei rakasta minua minun takiani, vaan ulkonäköni takia. Olisi ihanaa, jos joku näkisi vain minut" 

Joskus sanoi, että olisi mielellään peruspulliaisen näköinen tai asteen rumempi.  Paljon sai myös haukkuja niskoilleen muilta naisilta ja perättömiä syytöksiä. On hyötynyt positiivisesti hyvin vähän ulkonäönsä johdosta, toki hyvin kiltti luonteeltaan. Jos olisi kovin itsekeskeinen, ehkä hyödyt olisivat suuremmat. 

Vierailija kirjoitti:

No ei ole. Mä olin nuorena kaunis. Mutta elämä ei ole ollut mitenkään helppoa. Olin alkoholisoituneen yksinhuoltajan lapsi, kotona sai välillä kärsiä ihan nälkää puhumattakaan emotionaalisesta köyhyydestä. Koulussa kiusattiin, koska olin kotoisin juoppoja ja nistejä täynnä olevista kaupungin vuokrataloista, ja koulukaverit oli hienommilta alueilta. Lisäksi mun vaatteissa oli usein likaläiskiä ja haisin, koska äiti ei semmoisista asioista kuin pyykkien pesu murehtinut kun oli juoppoputki päällä. Koska minua kiusattiin, inhosin koulua ja kapinoin sitä vastaan. Lintsasin, karkailin, ei napannut mikään.

Teininä sitten tajusin tuon, että hei, miehethän on minusta kiinnostuneita. Etsin siitä pönkitystä kolhitulle itsetunnolleni, mutta aina siinä oli jotenkin ulkopuolinen ja tyytymätön olo. Ainoa hyöty oli, että kiusaaminen loppui, koska mulle tuli koviksen maine ja mulla oli niitä miespuolisia puolustajia jos tarve tuli. Yläasteella seurus

Respectiä sulle

t: nuorempana kaunis, alkoholisoitunut, sittemmin raitistunut mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se mua ainakaan ole hyödyttänyt, kun olen aromantikko ja aseksuaali. En ole koskaan halunnut sitä miesten huomiota. Työssäkin olen insinöörialalla, jolla ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä.

 

Sellaista duunia ei olekaan jossa ulkonäöllä ei olisi merkitystä. Olet vain sokeutunut omalle etuoikeutetulle asemallesi.

Näinpä. Usein kaunis on myös iloisempi, koska muut hymyilevät hänelle. Ja hymy tarttuu. Lähtee jo lapsesta. Kaunille lapsille leperrellään. Saavat esim. extra jäätelöä jäätelökippalla. 

Ruma on näkymätön. Ihmiset eivät huomaa. 

On se varmasti ns easy modella elämistä kaltaiseensa ei-niin viehättävään naiseen verrattuna. Se on sitten toinen juttu, miten elämäänsä suhtautuu. Usein näyttää valitettavasti menevän niin, että ihmiset, jotka valittavat eniten, ovat niitä joilla on helpointa. Esim. Kaunis nainen voi murehtia sitä yhtä miestä sadasta, joka ei kiinnostunutkaan, sen sijaan ruma nainen on imarreltu kun yksi mies sadasta viihtyy hänen seurassaan.