Miksi jollakin ihmisellä on ns helppo elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien elämä on lähtökohtaisesti helppoa. Jotkut tekevät elämästään vaikeaa olemalla typeriä. Päihteiden käyttö ja epäterveet elämäntavat nyt helpoimpina esimerkkeinä.

Kaikki voi oppia tietoa, jolla tienataan työelämässä. Ei ole äly rajoitteena ellei ole täysin kultakalan muisti.

No tässä on esimerkki helpon elämän aiheuttamasta kapeasta elämänkatsomuksesta. Haluatko olla tällainen vai oppia elämästä jotain`?

Miksi oletat, että tuon kirjoittajalla on sinun mielestäsi helppo elämä? Entä jos hän osaa suhtautua elämäänsä omana elämänään, kantaa siitä vastuu ja hyväksyä sen, että hän itse tekee päätökset eikä syyttele muita? Koska lähtökohtaisesti jokaisen elämä on helppoa, kun siihen oppii suhtautumaan oikein. Tuttu on lääkäri, jolla on paha nivelreuma - onko hänen elämänsä siis helppoa vai vaikeaa sinun mittarillasi?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti sillä on paljonkin vaikutusta elämäämme millaisen elämän vanhemmat syntyvälle lapselleen järjestävät. Ihmisten lasten hankintaan ei juurikaan puututa ja tuskin äitiysneuvollassakaan edes kysytään vaikka ehkä pitäisi kysyä mitä sinulla/teillä on tälle syntyvälle lapselle antaa ja onko oma elämänne kunnossa; pelkällä rakkaudella lapsetkaan elä eivätkä pärjää pariin kymmeneen vuoteen etupäässä itse itsestään huolehtimalla.

  

Minusta tällä on todella suuri merkitys vielä ihan aikuisuudessa. Parhaiten menestyvät ne, joilla on lapsuudesta lähtien ollut hyvä itseluottamus, ja joita on rakastettu, tuettu ja kannustettu. Minua ei ole, ja se näkyy elämässäni ihan kaikessa.

Jokaikinen meistä kantaa perimässään erilaisia alttiuksia sairauksiin. Yhtäkään ihmistä ilman jonkinlaista geenivirhettä ei ole. Vain elintapoihin voi ainakin osin vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien elämä on lähtökohtaisesti helppoa. Jotkut tekevät elämästään vaikeaa olemalla typeriä. Päihteiden käyttö ja epäterveet elämäntavat nyt helpoimpina esimerkkeinä.

Kaikki voi oppia tietoa, jolla tienataan työelämässä. Ei ole äly rajoitteena ellei ole täysin kultakalan muisti.

Olen raitis reumaatikko, joka elää terveellisesti. Se ei kuitenkaan auta jos minulla on pahempia kausia reuman vuoksi ja en voi kipujen ja sairauspoissaolojen vuoksi edetä urallani. Sillä ei ole mitään väliä, että kuinka paljon olen hankkinut alani täydennyskoulutusta kun koko ajan epäillään minun jäävän saikuille.

Ihmiset eivät tajua sitä, että reuman hoito ja etenkin biologiset lääkkeet ovat muuttaneet monen reumaatikon elämää. Siitä huolimatta menee keskimäärin 10 vuotta ennen kuin reumaatikko saa edes diagnoosin sairaudelleen. Emme todellakaan saa samoja kortteja syntyessämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien elämä on lähtökohtaisesti helppoa. Jotkut tekevät elämästään vaikeaa olemalla typeriä. Päihteiden käyttö ja epäterveet elämäntavat nyt helpoimpina esimerkkeinä.

Kaikki voi oppia tietoa, jolla tienataan työelämässä. Ei ole äly rajoitteena ellei ole täysin kultakalan muisti.

Ei hyvä koulutuskaan takaa menestystä työelämässä eikä edes työpaikkaa. Kultalusikka suussa syntynyt opiskelukaverini pääsi heti valmistuttuaan (äitinsä suhteilla) vakituiseen ja koulutusta vastaavaan työpaikkaan. Itse en ole vieläkään onnistunut pääsemään muuhun kuin määräaikaiseen lattian lakaisuun.

Olen kyllä huomannut, että vaikka olisi koulutus, pitäisi olla myös suhteita niin saisi aina helpommin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampi lapsi. On vakituinen työpaikka. Löytyy katumaasturia ja isohko omakotitalo. Kaksi koiraa ja iso piha. Kiitollinen olen näistä kaikista asioista.

Mutta yksi lapsistani ei ole terve. Kova menettämisen pelko ollut, kun hän oli pieni. Nykyään rauhallisempi tilanne. Työpaikkani ei ole se unelmien duuni, mutta siitä saa ihan hyvin rahaa. Tehostus tosin johti siihen, että sairastuin työuupumukseen, josta yritetään hiljalleen päästä yli. En tee täysiä tunteja tällä hetkellä.

Vaikka siis ulospäin näyttäisi täydelliseltä, niin ei se todellakaan sitä ole. Eikä ole aina ollut helppoa, mutta eteenpäin on silti mentävä.

Helpolta tämä kuulostaa, kun vastoinkäymisistä huolimatta elämän peruspalikat on sulla hyvin ja on mahdollista työskennellä osa-aikaisesti jne.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien elämä on lähtökohtaisesti helppoa. Jotkut tekevät elämästään vaikeaa olemalla typeriä. Päihteiden käyttö ja epäterveet elämäntavat nyt helpoimpina esimerkkeinä.

Kaikki voi oppia tietoa, jolla tienataan työelämässä. Ei ole äly rajoitteena ellei ole täysin kultakalan muisti.

Eikä ole. Riippuu paljon siitä, millaisiin oloihin syntyy ja mitä perii geeneissä.

Siis täähän on ihan silkkaa kokkareitten propagandaa ja sumutusta tämä, että kaikilla on samat lähtökohdat ja onnellisuus on vaan asennekysymys.

Moni ei ymmärrä kulissia, vaan jos joku näyttää joltain, hän myös on sitä. Se ei pidä paikkaansa.

Tasapainoinen minuus on aika haastava päämäärä. Se vaatii myös elämän synkkien ja ikävien puolien hyväksymistä. Tässä moni on vaikeuksissa, vaikka olisi muuten esimerkiksi hyvästä kodista ja hyvässä työssä sekä kavereita. 

On paljon rauhallisempi elää ja olla kun valo ja pimeys ovat yhtä tuttuja. Kun elämä ei ole vain jompaa kumpaa. Ei karta mitään tunnetta tai mielentilaa.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on ihan tutkittu juttu, että suurin osa asioista ei ole ihmisen omaa ansiota. Ihmisen menestymiseen vaikuttaa mm. seuraavat asiat:

-lapsuus, millainen se on, eli miten vanhemmat suhtautuvat lapseen ja kuinka he pystyvät kasvattamaan tätä lempeällä tavalla hyvään aikuisuuteen ja välittämään tälle hyvän elämään kuuluvia arvoja. Esim. arvostetaan ahkeruutta ja koulutusta.

-ihmisen omat ominaisuudet kuten älykkyys eri osa-alueilla (tärkeimmät varmaankin sosiaalinen älykkyys ja matemaattinen älykkyys), keskittymiskyky, itsensäjohtamiskyky, kyky palautua, kyky priorisoida asioita, kyky ajatella kausaalisesti, ulkonäkö (ikävä kyllä ulkonäkö vaikuttaa paljon esim. työllistymiseen ja puolison löytymiseen, tosin ulkonäkö on puoleksi seurausta ihmisen omasta toiminnasta esim. ruokavalio, liikkuminen, päihteet jne.)

-yleinen maailmantilanne (jonain ajanhetkenä tietyn alan ihmiset työllistyvät hyvin, toisena hetkenä huon

Tämäpä just, kenet satut tapaamaan  vai tapaatko ketään ja sen jälkeen päätät alatko olemaan vai et. Onnea ja tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Siis täähän on ihan silkkaa kokkareitten propagandaa ja sumutusta tämä, että kaikilla on samat lähtökohdat ja onnellisuus on vaan asennekysymys.

Olet oikeassa siinä, että komediallinen elämä ei kestä, vaan hilseilee kuin sirkuspellen vanha meikki. Löytöretki itseen ei ole vielä edes alkanut, jos elämä koostuu onnen ja mielihyvän puuskista.

Vierailija kirjoitti: Eikä ole. Riippuu paljon siitä, millaisiin oloihin syntyy ja mitä perii geeneissä.

Riippuu todella paljon myös siitä miten pelaat niillä korteilla mitkä sinulle on jaettu. Läskiksi lyöminen vetoamalla omiin huonoihin lähtökohtiin, 'nepsyihin' ja kateellinen muihin ihmisiin vertailu on varma tapa hävitä peli heti kättelyssä. Jos ei ole edes yrittänyt, ei ainakaan voi tietää mitä elämällä olisi saattanut olla parhaimillaan tarjottavana. Vaikka köyhät lähtökohdat, sairaudet jne.

Mulla on työkaverina henkilö joka ei pysty kävelemään, mutta hänen sanavarastoonsa ei ilmeisesti ole kuulunut sana luovuttaminen silloin kun työhommat piti opiskella. Ja nyt tuntuu menevän hyvin monella elämän osa-alueella. Myös minulle tarjottiin 'ei tule mitään' korttia muiden toimesta vuosikausia kun olin köyhästä perheestä kotoisin, en ottanut sitä korttia vastaan. Ja nyt menee mielestäni kohtalaisen hyvin. Moni näistä ivallisista epäilijöistä teki itse paskahommia koko työuransa ellei jopa syrjäytynyt kokonaan työelämästä alkoholismin tm vuoksi.

Jotkut vaan voittaa geenilotossa ja saa siten paremmat lähtökohdat elämäänsä. Sillä on valtava merkitys millaiset kortit elämäänsä kotoaan saa. Terveen itseluottamuksen perustat luodaan jo lapsena ja sen perustan turvin on helpompaa selvitä elämässä. Terve itseluottamus on tietenkin mahdollista saavuttaa myös myöhemmin elämässä mutta voi vaatia todella paljon työtä ja voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

 Terve itseluottamus on tietenkin mahdollista saavuttaa myös myöhemmin elämässä mutta voi vaatia todella paljon työtä ja voimavaroja.

Elämä kokonaisuudessaan vaatii todella paljon työtä, myös niiltä joilla on paremmat pohjaedellytykset. Entä jos 'ne muut' ovatkin vain käyttäneet aikansa tehokkaammin, sen sijaan että ovat passivisina surkutelleet huonoa lähtötilannettaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti sillä on paljonkin vaikutusta elämäämme millaisen elämän vanhemmat syntyvälle lapselleen järjestävät. Ihmisten lasten hankintaan ei juurikaan puututa ja tuskin äitiysneuvollassakaan edes kysytään vaikka ehkä pitäisi kysyä mitä sinulla/teillä on tälle syntyvälle lapselle antaa ja onko oma elämänne kunnossa; pelkällä rakkaudella lapsetkaan elä eivätkä pärjää pariin kymmeneen vuoteen etupäässä itse itsestään huolehtimalla.

  

Minusta tällä on todella suuri merkitys vielä ihan aikuisuudessa. Parhaiten menestyvät ne, joilla on lapsuudesta lähtien ollut hyvä itseluottamus, ja joita on rakastettu, tuettu ja kannustettu. Minua ei ole, ja se näkyy elämässäni ihan kaikessa.

Tyhmää häveliäisyyttä olla kyseenalaistamatta vanhempien kykyä toimia vanhempina ja kasvattajina, sillä jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja huolista vapaan lapsuuden. Lapsuusaika vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään jossain tasolla haluaa ihminen sitä itse tai ei ja esimerkiksi lapsuuden traumat ja turvattomuus voivat vaikuttaa myös kykyyn ja uskallukseen edetä tässä elämässä.

Suomalaiset ovat onnekkaita, meillä kaikilla on ainakin hyvät mahdollisuudet saavuttaa nämä. Tai ainakin ihan kivan työn, talon ja ihan kivat lapset.

Koulutus on tässä tärkeässa asemassa, Suomessa kaikki lapset pääsevät ilmaiseen laadukkaaseen kouluun. Unescon v2019 tietojen mukaan n. 260 miljoonaa lasta ja nuorta ei käy koulua maailmanlaajuisesti.

Kannattaa miettiä että mitä mahdollisuuksia on itsellään, eikä miettä mitä muilla mahdollisesti on. Tuskon nuo hyvät työt ovat taivaalta eteen tippuneet. 

Miksi joillakin on vaikea elämä? Mietitkö koskaan sitä, miten ihan omilla valinnoilla saa kaikesta vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampi lapsi. On vakituinen työpaikka. Löytyy katumaasturia ja isohko omakotitalo. Kaksi koiraa ja iso piha. Kiitollinen olen näistä kaikista asioista.

Mutta yksi lapsistani ei ole terve. Kova menettämisen pelko ollut, kun hän oli pieni. Nykyään rauhallisempi tilanne. Työpaikkani ei ole se unelmien duuni, mutta siitä saa ihan hyvin rahaa. Tehostus tosin johti siihen, että sairastuin työuupumukseen, josta yritetään hiljalleen päästä yli. En tee täysiä tunteja tällä hetkellä.

Vaikka siis ulospäin näyttäisi täydelliseltä, niin ei se todellakaan sitä ole. Eikä ole aina ollut helppoa, mutta eteenpäin on silti mentävä.

Helpolta tämä kuulostaa, kun vastoinkäymisistä huolimatta elämän peruspalikat on sulla hyvin ja on mahdollista työskennellä osa-aikaisesti jne.

Kyllä siinä mielessä olet ihan oikeassa. Ja onhan toki mulla helpompaa kuin vaikka hänellä joka on menettänyt lapsensa sairauden takia. Mutta osaltaan vaikutusta kaikkeen on sillä, että pohjalla mulla on hyvä mielenterveys. Joillain se voi mennä jo lapsena palasille ja sillä on varmasti suuri vaikutus siihen miten elämä jatkossa menee.

Mulla on ja on ollut helppo elämä, mutta ei ole taloa eikä lapsia, koska en ole sellaisia halunnut. Mutta niin, synnyin hyvään kotiin, koulut meni helposti joten suoritin akateemisen tutkinnon tekniseltä alalta, työelämässä on mennyt hyvin, en ole koskaan ollut vakavasti sairas, en ole joutunut kokemaan päivääkään työttömyyttä. Eli voi sanoa että aika helppoa on ollut. Ja olen jo viisikymppinen. Tuuristahan se paljon on kiinni, että millaiset geenit perii ja millaisessa kodissa kasvaa, että tukeeko se koti vai traumatisoiko.