Listataan nepsyjen kohtaamia työelämän haasteita

Muutaman vuoden palstailtuani olen huomannut että nepsyiksi itsensä kuvailevat ovat nettikeskusteluissa sieltä normaaleimmasta ja ehkä analyyttisimmästä päästä. Kasvokkain kommunikaatiossa sensijaan on ongelmia. Tämä ehdottaa että työelämän pitäisi tulla näiden kohdalla vastaan. Tarjotaan mahdollisuus työskennellä etänä, ja porukassa toimiessa kuunnellaan herkällä korvalla sekä nepsyä että sitä muun porukan johtajaa joka aloittaa sen ulossavustamisen.

Nepsyn "häätäminen porukasta" on yhtä raaka ilmiö kuin koulukiusatuksi joutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se haastattelupelleily on kyllä haaste kenelle tahansa, mutta autistille tuollainen esittäminen ja suoranainen valehtelu ja supliikkimiehen esittäminen on mahdotonta ymmärtää saati suorittaa. 

Voi herraisä, tämä niin paljon. Luoja tietää montako haastattelua olen mokannut puhumalla totta, ja logiikkaa menee niin, että minusta valehtelu on vastapuolen älyllistä aliarviointia ja sellaisena aivan äärimmäisen epäkunnioittavaa. Sitä kuitenkin halutaan.

Oikeudenmukaisuus on myös ollut ongelma, nuorempana otin aktiivisesti yhteyttä poliitikkoihin saakka. Nykyään olen niputtanut epäkohdat, moraaliset ongelmat ja tesin ja lain rikkomiset "ihmisten jutuiksi" ja pystyn ohittamaan ne sillä. Vielä kun kerran löytäisi työn, missä saisi keskittyä asiaan eikä ihmisiin, jälkimmäisiä en ole koskaan oppinut pitämään riittävässä arvossa lajitasolla ollakseni parhaimmillan

Kuulostat todella rasittavalle tapaukselle ja pelkästään muiden ihmisten halveksunta antaa sinusta k.päisen vaikutelman. Kirjainyhdistelmällä ei ole mitään tekemisä sen kanssa että henkilö vain on mulggu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Suurin osa nepsyistä on fyysisesti täysin terveitä. Älä viitsi verrata oikeaa fyysistä vammaa johonkin käytössekoiluun jolle voi edes yrittää tehdä jotain. Jos on niin vammainen ettei elämisestä tule mitään ja kanssaihmisiä pitää vihata(ilman syytä) niin sitten ei ole muiden kanssa tekemisissä vaan jättäytyy pois normaalielämästä. 

Monilla nepsyillä on viddumainen asenne, luulevat olevansa jotain niin speciaalia ja kovastikin kärsiviä. Monia kipusairauksia sairastavana sanon, älkää viitsikö..

Vierailija kirjoitti:

Avokonttoreiden melu

Tämä.

Ja kun olisi rajoittunut normaalimeluun, viereisessä karsinassa kollegalla oli radio päällä aamusta iltaan ja kanavana NRJ energy.

Minä olin se ongelma, kun en tykkää kuunnella musaa, josta kaikki tykkäävät.

Jos en olisi irtisanoutunut, olisin varmaan iskenyt kaverin radion kaksin käsin lattiaan ja hyppinyt päällä.

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden palstailtuani olen huomannut että nepsyiksi itsensä kuvailevat ovat nettikeskusteluissa sieltä normaaleimmasta ja ehkä analyyttisimmästä päästä. Kasvokkain kommunikaatiossa sensijaan on ongelmia. Tämä ehdottaa että työelämän pitäisi tulla näiden kohdalla vastaan. Tarjotaan mahdollisuus työskennellä etänä, ja porukassa toimiessa kuunnellaan herkällä korvalla sekä nepsyä että sitä muun porukan johtajaa joka aloittaa sen ulossavustamisen.

Nepsyn "häätäminen porukasta" on yhtä raaka ilmiö kuin koulukiusatuksi joutuminen.

Suurin osa näistä "nepsyistä" on vain huomionhakuisia pönttöjä. Se kun tämän hetken trendi, olla erilainen ja sairastaa mitä tahansa kirjainta, oikea "look at meeee, i hate people im special" epidemia. Nämä ovat diagnoosinsa itse tehneet netissä, tosin, nykyään, trendivouhotuksen mukaan nepsyiksi leimataan mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avokonttoreiden melu

Tämä.

Ja kun olisi rajoittunut normaalimeluun, viereisessä karsinassa kollegalla oli radio päällä aamusta iltaan ja kanavana NRJ energy.

Minä olin se ongelma, kun en tykkää kuunnella musaa, josta kaikki tykkäävät.

Jos en olisi irtisanoutunut, olisin varmaan iskenyt kaverin radion kaksin käsin lattiaan ja hyppinyt päällä.

t: nimim. Assburger

Et kokeillut korvatulppia? Vastamelukuulokkeita? Sanonut asiasta?? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Nepsyjä on ollut aina, mutta ennen oli myös kasvatus. Kauhulla seuraan, kun oikeasti lapsen saatua diagnoosin niin kasvatus lopetetaan. Kaikki pannaan diagnoosin piikkiin. Sitten pahimmat vanhemnat toteavat, että ei edes kykene johonkin kun on diagnoosi. Ei todellakaan mene niin. Vaatia pitää ja kasvattaa pitää.

Tuo vertaus liikyntakyvyttömyyteen on naurettava. Kyllähän heitäkin kasvatetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on seli

Suurin osa nepsyistä on fyysisesti täysin terveitä. Älä viitsi verrata oikeaa fyysistä vammaa johonkin käytössekoiluun jolle voi edes yrittää tehdä jotain. Jos on niin vammainen ettei elämisestä tule mitään ja kanssaihmisiä pitää vihata(ilman syytä) niin sitten ei ole muiden kanssa tekemisissä vaan jättäytyy pois normaalielämästä. 

 

Monilla nepsyillä on viddumainen asenne, luulevat olevansa jotain niin speciaalia ja kovastikin kärsiviä. Monia kipusairauksia sairastavana sanon, älkää viitsikö

Nepsyjen ongelmat, rajoitteet ja oireet on täysin yhtä todellisia kuin näkyvissä fyysisissä vammoissa. 

Luuletko sä, että meille tarjotaan joku mahdollisuus vain jättäytyä pois normaalielämästä? Että joku tuosta noin vain kustantaa sen? Mä kuule itse ainakin kovasti yritän, mutta Kela on eri mieltä kaikkien lääkärinlausuntojen kanssa, joiden mukaan olen täysin työkyvytön. 

Mä en ainakaan vihaa yhtään ketään, sun lyhyessä kirjoituksessa oli enemmän vihaa, kun mitä mä oon varmaan ikinä tuntenut ketään kohtaan. Että en tiedä mistä tuon kanssaihmisien vihaamisen nyt vedit nepsyjen ominaisuudeksi, kun oma viestisi tihkuu vihaa kanssaihmisiä kohtaan 🙄. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on seli

Nepsyjä on ollut aina, mutta ennen oli myös kasvatus. Kauhulla seuraan, kun oikeasti lapsen saatua diagnoosin niin kasvatus lopetetaan. Kaikki pannaan diagnoosin piikkiin. Sitten pahimmat vanhemnat toteavat, että ei edes kykene johonkin kun on diagnoosi. Ei todellakaan mene niin. Vaatia pitää ja kasvattaa pitää.

 

Tuo vertaus liikyntakyvyttömyyteen on naurettava. Kyllähän heitäkin kasvatetaan 

Sä taidat pitää kasvatuksena pelkästään jotain autoritääristä komentamista, rangaistuksia jne. Oikeastihan kukaan ei voi olla kasvattamatta lapsiaan, koska kaikki kanssakäyminen sen lapsen kanssa on sitä kasvatusta. Mä en kasvata lapsiani pelolla, käskyillä, rangaistuksilla, joustamattomuudella jne., mutta todellakin kasvatan.

Se taas on ihan selkeä fakta, että autismin kirjo (oli sitten diagnoosia tai ei) todellakin tarkoittaa sitä, että joihinkin asioihin ei välttämättä kykene. Pahimmat vanhemmat on niitä, jotka eivät tätä tajua. 50-luvun kasvatus ei saanut mun autistista vanhempaa kykenemään mihinkään, mihin hän ei kyennyt, 80-luvun kasvatus ei saanut mua kykenemään mihinkään, mihin en kyennyt. 

Kasvatetaanko liikuntakyvyttömiä niin, että vaaditaan kävelemään? Onko pahimmat liikuntakyvyttömien vanhemmat niitä, jotka toteavat, että ei se oikeasti kykene kävelemään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Hetkinen. Jos sinä biologisen ominaisuutesi vuoksi et voi juosta kilometriä viiteen minuuttiin, annetaan sinulle kuitenkin siitä rangaistus joka toinen päivä koko elämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on seli

Suurin osa nepsyistä on fyysisesti täysin terveitä. Älä viitsi verrata oikeaa fyysistä vammaa johonkin käytössekoiluun jolle voi edes yrittää tehdä jotain. Jos on niin vammainen ettei elämisestä tule mitään ja kanssaihmisiä pitää vihata(ilman syytä) niin sitten ei ole muiden kanssa tekemisissä vaan jättäytyy pois normaalielämästä. 

Monilla nepsyillä on viddumainen asenne, luulevat olevansa jotain niin speciaalia ja kovastikin kärsiviä. Monia kipusairauksia sairastavana sanon, älkää viitsikö..

Ei se kipusairaus sinusta näemmä fiksua tee. Nepsyys on poikkeamaa aivojen toiminnassa eikä mitään asennetta tai kuvittelua. Sinäkin voisit muuten vaan asennoitua, että mitään kipua ei ole, sehän on vain joku keskushermoston keksimä huuhaa-aistimus, josta ei tarvitse välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Jospa syynä on tuo patistaminen ja paapominen. Ihmisen on opittava itse eikä siten, että joku aina vain huolehtii. Muutamat erehdykset niin asia voi korjaantua. Toki nepsyllä asiaa ei saa selittää. Myöhästymisistä on tultava seuraus, mikä on kasvatusta. Ei se niin mene, että olemalla nepsy saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on selitys eikä seurauksia tule. 

Pyörätuolissa olevallekin pitää sitten tulla seurauksia siitä, kun ei kävele. Ei se niin mene, että olemalla liikuntakyvytön saa kaiken anteeksi ja kaikkeen on seli

Nepsyjä on ollut aina, mutta ennen oli myös kasvatus. Kauhulla seuraan, kun oikeasti lapsen saatua diagnoosin niin kasvatus lopetetaan. Kaikki pannaan diagnoosin piikkiin. Sitten pahimmat vanhemnat toteavat, että ei edes kykene johonkin kun on diagnoosi. Ei todellakaan mene niin. Vaatia pitää ja kasvattaa pitää.

Tuo vertaus liikyntakyvyttömyyteen on naurettava. Kyllähän heitäkin kasvatetaan. 

Jos nyt otetaan se siirtymäongelmaisen nepsyn myöhästely. Talousihmisenä olen saanut koulutuksen panos/tuotos-ajatteluun.

Normaalilla ihmisellä on päivässä käytössään sata yksikköä toimintakykyä. Se, että hoitaa itsensä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan vie niistä yhden (se itse matka voi viedä enemmän).

Nepsyllä menee viisi yksikköä, kun hän hoitaa itsensä oikeaan paikkaan suht oikeaan aikaan. Jos täysin oikeaan aikaan, yksiköitä kuluukin kaksikymmentä. 

Koska päivässä on paljon tehtävää, seuraa aika pian uupumus ja ahdistus ja masennus, kun ihminen elää tai yrittää elää yli voimiensa. Ei kannata laittaa rajallisia paukkuja vääriin asioihin.

Ubbis bubbis...

Työn saaminen.

Minulla on hahmotusvaikeus, ja nepsy-piirteitä. Työelämässä ollut vaikeuksia kun esihenkilöt, luulevat että olen laiska tai tyhmä, kun asiat ovat osin vaikeita minulle. Kuormitun helposti, eikä työt onnistu aina niinkuin muilta tms. En kehtaa kertoa aina töissä totuutta kun pelkään leimaantumista ja tämän myötä ilkkumista :( 

Onko muilla ollut vastaavia haasteita työelämässä ja mikä avuksi??