Lue keskustelun säännöt.
Miehen haluttomuus
23.02.2007 |
Toivoisin oikeasti asiallisia kommentteja. Tuntuu muutenkin tarpeeksi pahalta, ettei kenenkään iva oloani auta yhtään.
Olen mieheni kanssa ollut yhdessä reilut viisi vuotta, ja näistä asuneet yhdessä neljä. Seksielämämme on ollut erittäin hyvää ja aktiivista. Tulin raskaaksi syksyllä 2005, ja muistelisin että muutama kuukausi ennen sitä ja aina sen jälkeen tähän päivään saakka, seksielämämme on olematonta.
Ongelma oli siis jo jonkin aikaa ennen raskauttani, joten sitä ei voi kokonaan syyksi laittaa. Mies on kovien keskustelujen jälkeen myöntänyt, että seksuaalisesti olen hänelle kuin sisko, rakastaa kovasti ja ei tahdo luopua, mutta kiihota en enää ollenkaan. Hellyyttä meillä on joka päivä pusujen ja halejen muodossa, mutta mitään eroottista niissä ei ole.
Miehellä tuskin ketään toista, ellei sitten töissä, puolen tunnin kauppareissulla ja kerta viikon sählytreenien aikana käy ketään panemassa. En ole ainakaan keksinyt missä välissä kävisi, ja muutenkin on mm. puhelinkäyttäytymiseltään ihan normaali.
Itse painan nyt 7kk synnytyksestä saman verran, kuin tavatessani, eikä muutenkaan raskaus pahasti kolhinu vartaloani. Itse koen taasen tulleeni seksuaalisesti varmemmaksi, varmastikin sitä myöten kun oma kroppa tullut raskauden ja synnytyksen myötä tutuksi.
Mies on myöntänyt, että olen tullut " liian tutuksi" ; minua ennen hänen pisimmät suhteet ovat olleet maksimissaan vuoden kestäviä, ja naisia on tullut ja mennyt paljon. Siksi tuntuukin niin oudolta; " valitsin" seksuaalisesti aktiivisen miehen, ja tässä nyt ollaan.
Miehen tilanne onkin sitten enemmän muuttunut; lihonut 10kg, ylennyt töissä vastuullisiin tehtäviin ja tosiaan tullut isäksikin. Mutta nykyään silminnähden ahdistuu jo, kun ehdoton illalla yhteistä suihkua, tai vain että tulisin sohvalle hänen kainaloonsa.
Hän on itse kertonut kärsivänsä tilanteesta, ja haluaisi että asiat olisivat toisin, mutta ei tiedä mitä tehdä. Itse taasen olen kokeillut " kaiken" ; yrittänyt, ollut yrittämättä, panostanut itseeni ulkonäöllisesti.. Mutta aikansa kun hakkaa päätänsä seinään, ei jaksa enää. Ei enää yhtään eitä, eikä " katsotaan jooko kulta myöhemmin, nyt telkkarista tulee sitä ja tätä" .
Kiitos kun jaksoit lukea :)
Kommentit (14)
Me olemme olleet kolme vuota yhdesä ja meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä varmaan koskaan hankita. Minulla taas oli lapsia edellisestä avioliitosta, miehellä ei. No lapset eivät vaikuta meidän seksi elämään, luulisin. Ei ainakaan ole koskaan sanonnut.
Meillä on myös ollut seksielämä erittäin aktiivistä, alussa joka ilta ym. kiehnäykset päälle. Mieheni jopa sanoi rakastavansaminua lähes päivittäin. Näin jatkuin melkein vuoden. Yht äkkiä loppui rakastan sinua sanominen, kysyi miksi hän totesi jos tilanne muuttuu sitten sanon,mutta muuten pitäisi olla itsestään selvä asia???? OK. Seksielämä jatkui ennallaan, kunnes h' n myös eteni töissään sai enemän vastuullisempia hommia, esimies luotti häneen, duunikamut soittivat myös vapaa päivinä kysyäkseen ongelmista töissä. Päivystyksiä otti paljon. Ja siitä alkoi meidän " alamäki" . Kesä oli aivan kmala. Meillä oli eka oikein kunnon riita. Kumpikin väsyneitä. Päivystystä 2 vkoa takana ja kolmas alkoi. Silloin rakasteluun tuli kuukauden tauko. Kyselin mikä vikana. Mies kertoi etä on yksinkertaisesti niin väsynnyt. Tilanne helpotti hetkeksi. Työpaikalla muutamia poikamiehiä tai eronneita ja vkonloppu jutut sitä luokkaa. Mies kertoili niitä joskus, ja kuulosti hieman haikealta. Hän pitkän kyselyn jälkeen kertoi että hän ei kaipaile takasin entistä elämää vaikka hyppäys perheeseen oli suuri harppaus, mutta tiesi mihin lähti. Joskus vaan kaipaisi rauhaa ilman vastuuta. Hän on esimerkillinen isäpuoli lapsilleni. Seksielämä kuihtui taas joulu alla kuukaudeksi mutta silloin en painostannut en jankannut vaan annoin asia olla vaikka itselläni oli paha olla. Nyt tämä helmikuu on ollut taas aivan ihanaa aikaa, kuin ennen vanhaan. Joskus myös minusta tuntui että olen kuin sisko,piika ja kodinhoitaja. Pahimpina aikoina meillä ei halattu eikä suudeltu. Silloin oli aivan maassa. Mieheni kerää kaiken pahanolon sisäänsä, eikä kerron kun tivaamalla. Silloin meillä ei toimi mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli samanlainen ongelma jatkunut jo viisi vuotta. Vain eka vuosi meni hyvin, mutta siitä saakka ollut ongelmia koko ajan. Tämä on äärimmäisen noloa, etenkin kun olen nainen, ja muut naiset vaan valittavat kuinka mies vonkaa koko ajan. Tuntuu että kaikki minua painavammat ja rumemmat saavat.
Ollaan oltu yhdessä jo 8 vuotta ja tenavakin on. Silti itse haluaisin häntä jatkuvasti. Väsyttää. Kaluni on iso ja vaimo saa orgasmeja helposti. Paneminen ei vaan nappaa häntä.
*m32*
Meillä naidaan keskimäärin kerran joka toinen kuukausi. Tai, no tässä kuussa taisi tärpätä poikkeuksellisesti jo toisen kerran. Sitä ennen olikin pitkä tauko.
Täällä myös nainen , joka ei ole harrastanut seksiä uskokaa tai älkää, niin puoleen vuoteen ....
Tilanne tämä : olen toista kertaa raskaana ( samalle miehelle siis ) ja yhdessö ollaan oltu noin 3 vuotta. Alussa sekstailu oli norm aktiivista ja tyydyttävää...Kun tuli ekan kerran raskaaksi loppui seksuualiset hellyydet pikkuhiljaa: suuseksi ( josta nautin ja mieskin sen tietää ) nyt en ole suuseksiä saanut enää 2 vuoteen =( olen asiasta maininnut kyllä. Pikkuhiljaa loppui myös käsin hyväilyt ja sitten koko sekstailu, mikä palasi sen verta normaaliksi raskauden jälkeen , että tulin uudestaan raskaaksi....
No nyt ollaan samassa jamassa.......... yritin puhua asiasta, mutta aina kun aloin asiasta keskustelemaan, joko vaihtoi puheenaihetta, suuttui tai vähätteli asiaa!! Omat halut ovat ennallaan, mutta kaipa nekin tuosta pikkuhiljaa kuolee.... Alkaa vaan oma itsetunto olla aika nollissa kun muutenkin mieliala vaihtelee , kun on paksuna . Olen yrittänyt olla tyrkyttämättä itseäni taikka painostamatta, mutta välillä tod suututtaa kun ei ole mitään ( hellyyttä meillä on muuten kyllä , tyyliin haleja ja suukkoja= omalle äidille.....)
Joo tosissaan oli ihana ja helpottava kuulla että muitakin kohtalotovereita on .
Ps. Erota en tietenkään halua, rakastan miestäni enkä halua muita ja hän on maaaaaailman paras isä...kunhan vaan tietäs mikä on??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä nainen tuntuu enemmän ÄIDILTÄ eikä VAIMOLTA synntyksen jälkeen?
Oma mieheni on todellinen uraputki- aina töissä- ehkä työkin vie mehut.
Ps.
Viikonlopun vinkki miehille-
Miesten negatiivisvoittoinen kielenkäyttö taas vie naiselta halut...
Negatiivinen asenne naisellakin vie halut.. :-)
Itse asiassa negatiivinen asenne on kaikille huono juttu.
Agressiivisuus ja huono itsetunto ovat vaimoni suurimmat ongelmat mielestäni. Ne ovat myöskin syöneet hänen seksuaalisuutensa kokonaan, vaikka hän aina syyttelee muita ongelmistaan (seksin suhteen minä olen hänen mielestä syypää)
On tietenkin aika klisee väittää että lasten ja talouden takia pysytään yhdessä, mutta totta se on. Mutta kyllä minä häntä myös rakastan, erittäin paljon ollakseni rehellinen - koska en pysty ajattelemaan että hänen käyttäytymisensä johtuisi pahuudesta - ja toisaalta niitä ihania hetkiäkin on jolloin koemme että me kuulumme yhteen.
Puhuminen on jonkin verran auttanut asiaa, mutta todellisuudessa olen yhteisestä terapiasta ja keskustelusta huolimatta joutunut pitämään sisälläni todella paljon asioita joita tiedän ettei hän kestäisi.
Merkittävin muutos itselleni tässä on kuitenkin ollut se että huomaan etten kykene ajattelemaan että olemme tasa-arvoisia, siitä yksinkertaisesta syystä että suhteemme on ajautunut perinteiseen kuvioon jossa minä kannan henkisen ja taloudellisen vastuun ja vaimollani on hieman suurempi rooli lasten ja kodin hoidossa, mutta siinäkin ero on pieni.
Ehkä joku perinteinen sovinisti olisi tästä mielissään, mutta minä en halua tällaista roolijakoa. Minä haluan vaimon joka on aikuinen ihminen, jolla on terve seksuaalinen itseluottamus ja joka kantaa yhtä suuren vastuun perheen sekä taloudellisesta että henkisestä hyvinvoinnista.
Tässä tuli nyt paljon jorinoita ohi haluttomuus-aiheen, mutta oikeasti nämä kaikki liittyvät toisiinsa joten ei niitä kannata hirveästi erotellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Puhuminen on jonkin verran auttanut asiaa, mutta todellisuudessa olen yhteisestä terapiasta ja keskustelusta huolimatta joutunut pitämään sisälläni todella paljon asioita joita tiedän ettei hän kestäisi.
noi ns. totuudet olisi vain paras nostaa pöydälle. Ne tuo vain ristiriitoja lisää ja saa naisesi vieläkin avuttomammaksi, mikäli hän siis sitä mielestäsi on.
Mustakin on joskus tuntunut, etten halua, että mies sanoo mulle kaikkea mikä on hänen mielessään. Mutta aina kun loppujen lopuksi on ne kaikkein vaikeimmat asiat nostettu pöydälle, tilanne on parantunut. Olen nimittäin AINA kuvitellut ne hänen mielessään olleet jutut PALJON todellisuutta pahemmiksi.
Välit puhdistuvat ihmeesti, kun asiat ottaa esille, vaikka se tarkoittaisikin tiettyjen illuusioiden rapistumista. Myös naisesi saattaisi olla sellaisen jälkeen avoimempi, vaikka se voisi sinulle tuoda myös haavoja. Myös tasapainoa suhteeseenne.
Sanon nyt näin, vaikka en tiedä, millaisia asioita tarkoitat.
Olet tietenkin oikeassa että asiat olisi parasta nostaa pöydälle, mutta hallitusti.
Kyse on kai lähinnä siitä että kunnioitan häntä liikaa että kävisin kerralla läpi kaikki ongelmat, asioita pitäisi purkaa varoen ja sopivin kokoisin askelin. Ja ennen kaikkea siksi että kyse on pääosin minun tarpeistani ja toiveistani, tällä hetkellä hänellä on ihan tarpeeksi vaivaa löytää uudestaan itsensä ja oma itseluottamuksensa.
Itsellenikin on ollut iso prosessi ymmärtää että hänen ongelmansa eivät todellakaan ole minun aiheuttamia, vaikka pimeinä hetkinä hän niin väittääkin. Ongelmat ovat syvempiä ja ajalta paljon ennen kuin edes tiesin hänestä mitään, mutta tämän ymmärtäminen ja ennen kaikkea siihen luottaminen on vaatinut minultakin pitkän ja syvän prosessin.
Ihan konkreettisesti kyse on siitä ettei hän kykene vastaanottamaan hellyyttä ja rakkautta. Mitä hyötyä siitä sitten on jos alkaisin puhumaan sellaisista toiveistani jotka vaatisivat että sen ensimmäisen kynnyksen yli olisi jo päästy? Sehän vain nostaisi sitä kynnystä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ihan konkreettisesti kyse on siitä ettei hän kykene vastaanottamaan hellyyttä ja rakkautta. Mitä hyötyä siitä sitten on jos alkaisin puhumaan sellaisista toiveistani jotka vaatisivat että sen ensimmäisen kynnyksen yli olisi jo päästy? Sehän vain nostaisi sitä kynnystä entisestään.
vaikka että " minusta tuntuu tältä kun teet noin" . Jos pystyt tuomaan jonkun tietyn tilanteen esille, sen parempi...
Käyn mieheni kanssa terapiassa ja siellä ollaan keskusteltu asioista, joista en olisi ikinä kuvitellut voivani kenenkään kanssa keskustella. En ole koskaan ollut hyvä sanomaan asioita suoraan, vaan olen olettanut, että kaikilla muillakin on samat periaatteet, toimintatavat ja sanoilla/teoilla sama sisältö... Enkä ole edes huomannut, että minulla on tällainen lähtökohta.
Terapeutti ei ole koskaan sitä meille vääntänyt rautalangasta, mutta hän on hirvittävän oikeilla hetkillä osannut kysyä toiselta osapuolelta kysymyksen " miksi" tai " ja miltä sinusta tämä kuulostaa" .
Tosiaan kiitos kovasti kaikille kommentoijille, huojentavaa kuulla, että on muitakin!
Juteltiin miehen kanssa asiasta pitkä tovi, ja sovittiin, että aletaan ihan tietoisesti harjoitella lähekkäinoloa ilman mitään paineita seksistä, sieltä se taas tulee, jos on tullakseen. Saa sitten nähdä mitä käytännössä tapahtuu, kun tänään (mitä tahansa) yritän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensähän näissä käy sillätavallla, että emäntä ylittää sadan kilon elopainon ja ihmettelee, että miksei äijää kiinnosta valaan ruhon naiminen.
Joskus voi olla, että joku pitkäaikaissairaus voi heikentää yleiskuntoa.
Työn stressi vaikuttaa ilman muuta.
Ja väittäisin jopa näyttäni nyt imetysaikana paremmalta, kuin normaalisti, kun kroppa on sama kuin ennen, mutta kuppikoko tuplaantunut.
Täytyy kai ensin selvittää perin pohjin, koskeeko miehen haluttomuus vain minua vai kaikkia seksihommia kohtaan, sitten tietää vähän paremmin, miten edetä. Mennäänkö terapeutille vai lääkärille.
Tässä se taas nähdään, että haluttomuus on yhtälailla miesten ongelma. Olisiko vastuullisempi työ tuonut mukanaan stressiä ja väsymystä? Miehesi puheista päätellen kyse on kyllä puhtaasti haluttomuudesta ja sitä voisi jo pitää " sairautena" . Voisitteko käydä jossain parisuhdeterapiassa? Kurja tilanne, tsemppiä sinulle!