Oonko mä luuseri kun asun yksiössä eikä ole säästöjä ja ikää 34?

Olet ressukka, kun teet koko ajan näitä ikäkompleksi aloituksia. Koita nyt päästä siitä yli, että vanhenet. Kaikki me vanhenemme.🙂

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et ole tuilla elävä elämäntapatyötön, niin et ole luuseri. Ei oman asunnon hankinta ole mikään ehdottomuus. Ja jottei kukaan loukkaannu, niin en tarkoittanut työttömiä, jotka yrittävät löytää töitä tai esim. sairauseläkkeellä olevia. Säästää ehtii kyllä myöhemminkin, jos tällä hetkellä jokin muu asia on elämässä tärkeämpää.

Olen ollut määräaikaisissa töissä mutta vakituista työtä ei ole. Minun tuntuu aina olevan vaikea työllistyä.

LouLou kirjoitti:

Eräs 34v isotuloinen sinkku mies sanoi minulle, että hän ei vielä uskalla ostaa asuntoa, jos hän sitten kuitenkin tapaa jonkun naisen, niin saa hänen kanssaan ostaa yhteisen asunnon. Ajattelin, että vaikka hän ostaisi sen asunnon, niin voihan senkin myydä pois.

Minulla on pari tuttua jotka ovat jo lähes vuoden ajan yrittäneet myydä asuntoaan. Ei se noin vain onnistu tässä taloustilanteessa. 

Palkkatuellakin voi säästää, nimimerkillä kokemusta on. Toisaalta jos elää parisuhteessa on yleensä kaksi maksajaa, joten elämä voi tuntua edullisemmalta.

Mutta mutta, silloin kun on töitä, silloin sitä pitäisi säästää. Työttömänä puolestaan säästäminen on huomattavasti hankalampaa. Tämä vaatii menojen pitämistä pienempänä töissä ollessa. Jos menot seuraa tuloja on säästäminen käytännössä mahdotonta.

Omasta taloudesta huolehtiminen vaatii hieman vaivaa, tai huomiota. Jollain voi raha poltella käsissä, että on pakko tuhlata tili tyhjäksi ennen seuraavaa tilipäivää, mutta onko tämmöinen taloudenpito järkevää, ehkä ei.

Yleensä säästäminen kannattaa tehdä niin että tilin tullessa siirtää heti säästöön aiotun summan säästötilille, niin siellä se sitten on.

Joskus alan vaihto voi tehdä hyvää, tai se että katselee töitä oman alan ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Palkkatuellakin voi säästää, nimimerkillä kokemusta on. Toisaalta jos elää parisuhteessa on yleensä kaksi maksajaa, joten elämä voi tuntua edullisemmalta.

Mutta mutta, silloin kun on töitä, silloin sitä pitäisi säästää. Työttömänä puolestaan säästäminen on huomattavasti hankalampaa. Tämä vaatii menojen pitämistä pienempänä töissä ollessa. Jos menot seuraa tuloja on säästäminen käytännössä mahdotonta.

Omasta taloudesta huolehtiminen vaatii hieman vaivaa, tai huomiota. Jollain voi raha poltella käsissä, että on pakko tuhlata tili tyhjäksi ennen seuraavaa tilipäivää, mutta onko tämmöinen taloudenpito järkevää, ehkä ei.

Yleensä säästäminen kannattaa tehdä niin että tilin tullessa siirtää heti säästöön aiotun summan säästötilille, niin siellä se sitten on.

Joskus alan vaihto voi tehdä hyvää, tai se että katselee töitä oman alan ulkopuolelta.

 

Alan kyllä säästämään nyt :) alan pitää budjettia. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehny mitään elämässä?

Olen käynyt graafisen alan perustutkinto ja ollut parissa työpaikassa

Eli et. Alan kallistumaan siihen luuseriuteen.

Tee jotain. Ota vaikka fillari ja lähde Espanjaan. Mikä sua muka pidättelee?

Elii matkustelu tekee "ei luuseriksi?....

Jos polkaset fillarilla Espanjaan olet nykyiseen verrattuna takuulla vähemmän luuseri reissun jälkeen.

Vaikka tulee takaisin siihen yksiöön matkan jälkeen ja jatkaa samaa rataa kuin ennenkin.

Minne se luuserius katoaa.

LouLou kirjoitti:

Kerran tutustuin 39-vuotiaaseen keskitloiseen lapsettoman mieheen, joka asui vanhassa kaupungin vuokrayksiössä, jossa kalusteet näyttivät vanhoilta ja siltä, kuin ne olisi tuotu sinne Facebookin roskalava -ryhmästä. Jos asuu kaupungissa, jossa asunnot eivät ole mahdottoman kalliita, niin minun mielestäni on hieman outoa, jos nelikymppisellä keskituloisilla ihmisellä ei ole jo omistusasuntoa

Toisten elämässä prioriteetti on elämä, eläminen, elämykset, ei lainanmaksu!

Pitää nykyään jo pystyä useamman vapaampaan ajatteluun. Kellokortti, lapset, asuntolaina, shakkipeli jota parisuhteeksi nykyään kutsutaan ja elämä kaarnalaivassa joka voi flipata koska vaan.

Entäs sen ympärillä? Pelottaako vapaus?

Monia kyllä. Täytyy olla marimekot päällä, hinnat-alkaen osari sähköauto ja pakolliset lomailut luotolla vuoteen jotta on in työpaikan suosikkien mielestä.

Naisväestä suurin osa demonisoi "tuilla elävät" mutta kuinkas ollakkaan, vastaavan matalapalkkaisen duunin mies on yhtä lailla "varapenkillä" deittikuvioissa ellei ole jännä ja eksentrinen luonteeltaan ja suorituskyvyltään.

Ajattele laatikon ulkopuolelta, mies joka on jäänyt elämässään syrjään pitkistä parisuhteista. Ei sinne kentälle kaivata osa-aikaista osaajaa vaan heitä miehiä jotka ovat koko ikänsä deitanneet ja parisuhteilleet.

Et oo luuseri. Ihan normaalia elämää elät. 

Tyhjä pankkitili kuollessa on merkki hyvin eletystä elämästä. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Mua ei kiinnostanut mikään säästäminen ennen kuin tulin raskaaksi 37-vuotiaana. Lopetin täysin juomisen seinään ja nykyään mietin vain miten saisin lapselle mahdollisimman paljon säästöjä ja sijoituksia kerättyä, omaa kouluttautumista, töitä jne. En siis ollut ennenkään sossupummi, mutta ei ollut erityistä syytä yrittää sen enempää.

Mä oon 20 vuotta vanhempi ja aatellu pistää tän kolmion myyntiin ja muuttaa tohon yksiöön kunhan vuokralainen lähtee.

Yksiö on ihan hyvä asumismuoto, kunhan pohjaa muokkaa vähän. Mä aion ensinnäkin purkaa sen kaapin, joka on siinä keskellä huonetta. Ei tarvi olla mun kämpässä sänkysyvennystä tai mikä lie Alkon ovi se nyt on. Toisekseen Mä puran keittiökaapeista puolet pois, niin saa siitäkin tilaa elämälle. Eihän yksiössä oo mitään viiden tähden illallisia tarkotus tehdä, senkun lämmittää mikrossa, siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehny mitään elämässä?

Olen käynyt graafisen alan perustutkinto ja ollut parissa työpaikassa

Eli et. Alan kallistumaan siihen luuseriuteen.

Tee jotain. Ota vaikka fillari ja lähde Espanjaan. Mikä sua muka pidättelee?

Elii matkustelu tekee "ei luuseriksi?....

Jos polkaset fillarilla Espanjaan olet nykyiseen verrattuna takuulla vähemmän luuseri reissun jälkeen.

Vaikka tulee takaisin siihen yksiöön matkan jälkeen ja jatkaa samaa rataa kuin ennenkin.

Minne se luuserius katoaa.

Perse kestää enemmän ja onelineripulustus vähenee.

Olen parikymmentä vuotta vanhempi kuin aloittaja. Samanlainen luuseri olo itsellänikin välillä vuokrakämpässä kärvistellessäni. Ei ole taloudellisesti aikuinen olo. 

Ei tässä iässä roiku enää niin aktiivisesti yöelämässä, eikä ylläkään tarvitse olla viimeisintä muotia. Mutta joku mystinen rahareikä on, ettei jää sukan varteen. Minä kokisin jo sen ns. rikkautena, että olisi kuivilla veloista ja visalasku makseltu viimeiseen senttiin. Mitäs lähdin perustamaan perhettä.

Omat vapaa-ajan harrastukset sellaisia, että pystyn useimmiten miettimään ihan muuta kuin rahahuoliani. Päätyminen sosiaalisiin tilanteisiin, joissa ei pysty täysin himmailemaan, ovat stressaavia.

Elämää ei kannata elää niin, että vertaa itseään muihin, heidän saavutuksiinsa tai odotuksiinsa. Mä oon lähes samanikäinen ja samassa tilanteessa: asun vuokrakämpässä, ja ei ole mitään säästöjä. Tosin en edes haluaisi omaa asuntoa, siitä olisi mulle vain päänvaivaa, mutta yhtälailla ymmärrän, että jollekin se oma koti on unelmien täyttymys. Säästöjä ei ole, vaan velkaa, mutta nekin on tulleet omien päätösten seurauksena, joten turha siitä on nyt itkeä. Eikä ole maksuhäiriömerkintöjä, ja laskut maksan ajallaan, vaikka välillä tekeekin tiukkaa. Rakastan sitä kämppää, missä asun: se on siisti ja rauhallinen, ja lisäksi mulla on kiva työ. Säästöjä olisi hyvä olla, mutta kun niitä ei ole, niin turha sitä on jossitella sen enempää. Jos saankin jotain säästöön (yleensä kerran vuodessa, kun saadaan bonukset), ne menevät yleensä laskujen maksamiseen, tai matkusteluun (mutta sekin olen ajatellut niin, että ainakaan mun ei tarvitse ottaa lentolippuja yms. millään osamaksulla tai velalla). Keskitynkin nyt taloudenhallinnassa siihen, ettei tulisi lisää velkaa. Ehkä sitten joku päivä alkaa saada säästöönkin jotain. Median ja täälläkin kirjoittelevien talousnerojen mukaan jokaisella 30-vuotiaalla pitäisi olla sijoitusasuntoja, ja kuukaudessa pitäisi saada väh. pari tonnia säästöön. Se nyt vaan ei ole jokaisella mahdollista. En pidä luuserina ketään heidän taloudellistensa saavutustensa perusteella.

Suosittelen hankkimaan lisää koulutusta jos et työllisty. Hyvä tutkinto antaa paremmat mahdollisuudet tienata rahaa ja säästää mikä luo turvaa ja nostaa elintasoa. Jos työkkäri päästää niin menet vaikka AMK sairaanhoitajaksi, työkkäri hyvällä tuurilla tukee 2 vuotta opintoja ja loput 2v keikkailet tai nostat lainaa. Opiskelet samalla englantia ja sitten lähdet vaikka Norjaan tienaamaan rahaa.

Tämä nyt on vain yksi esimerkki mitä voisit tehdä. Se ala voi olla joku muukin mikä työllistää ja on sinusta kiinnostava. Jos istut siellä kämpässäsi ja käyt jossain työkokeiluissa niin mikään ei muutu ikinä mihinkään. Sinulla on vielä 60 vuotta varmaan jäljellä elinikää että ota vaikka opintolainaa Jos mitään muuta rahoitusta ei saa ja ala tehdä hartiavoimin töitä paremman tulevaisuuden eteen.

Ps. Laiskat ihmiset löytää AINA syitä miksi mitään EI voi tehdä.

Onko asunto oma? 

Helsingissä on ihan normaalia että perheetön aikuinen asuu vuokrayksiössä. Se on huono juttu jos 34-vuotiaana  ei ole yhtään säästöjä mutta sille ei voi mitään jos työelämä on pelkkää pätkä- ja silpputyötä niinkuin se joillain aloilla on.

Naisille tiedoksi että aina se miehen auto tai asunto(ja huonekalut) ei kerro miehen varallisuudesta mitään. 

Me kaikki emme vaan halua laittaa rahojamme kiinni asuntoon tai autoon. 

Omistusasunnon maksaminen ei ole säästämistä. On ihan se ja sama paljon olet lainaa maksanut jos et ole myymässä ja muuttamassa vuokralle.  Käytännössä istut rahojen päällä joita et voi käyttää. 

Mutta jos on 36v niin alkaisin heti säästämään edes 20€/kk. Kun olet työtön 50v niin sille rahalle tulee sitten paljon parempaa käyttöä kuin nyt.  14v 20€/kk on edes 3360€.