*MAALISmasujen perjantai*
Kommentit (44)
meidän alueella ne on joko niitä vastavalmistuneita " keltanokkia" , joiden on pakko suorittaa x-määrä harjoittelua tk:ssa tai kielitaidottomia maahanmuuttajalääkäreitä.
Tällä kerralla oli tota ensimmäistä kategoriaa,
hän kyllä ihan rehellisesti myönsi, ettei rupea painoarviota antamaan, kun ei ole kokemusta. Itselle jäi mielikuva, ettei myöskään kiinnostusta oppia, lääkärikäynti kesti vajaa 20 minuuttia. Verenpaineen mittasi automaatilla ja sitten se sisätutkimus. Käyrän mukaan on isokokoinen, mutta sen toki tiedän itsekin..
Luotan enemmän kokeneeseen terveydenhoitajaan. Niillä käynneillähän tsekataan myös pissa, lääkäri ei vaivaudu moiseen.
Eipä ihme, että yksityisillä klinikoilla menee sikiötutkimusten suhteen hyvin, kun on alalle erikoistuneita ihmisiä töissä. Menisin itsekin jos olisin paremmissa varoissa.
Kaneli rv 36 plus jotakin
Todella harmittaa sun puolesta kun sullä kävi noin huono tuuri lääkärin kanssa.Mä antaisin kyl kans sellasta palautetta et varmaan kaikki sais tietää.
Teit ihan oikein kun kyselit kaikkee,ja sen törpön lääkärin ois kyl kuulunut antaa sulle vastauksia eikä vaan " olan kohautuksia" .
Mistä sitä muuten tietää miten päin vauva masussa asustaa jos ei joku viisaampi sitä kerro.
Mä en ainakaan osaa sanoa tän kaverin heilumisista et mis mennään.
Ja sitä varten se neuvolalääkäri on,et se tarkistaa noi tilanteet sisältä ja ulkoo, et tiedettäis enempi mis päin mennään.
Mulla oli pojalla alux ( silloin kun se oli vielä NIIIIIN pieni) aivan kauhee akka terkkarina, ja sitten kerran vahingossa " jouduin" nykyiselle terveydenhoitajallemme.Hän oli niin mukava,kuunteli kaikki mun murheet ja ei kattonu kellosta koko ajan aikaa,et hei nyt ois aika loppunut,tyyliin. Kerroin sitten hänelle tästä toisesta naisesta,ja kysyin voisimmeko mitenkään siirtyä hänen " potilaiksi" .Ja siitä kerrasta lähtien olemme käyneet tämän ihanan naisen luona.Nykyään tämä toinen nainen ei ole edes enää meidän terveyskeskuksessamme töissä..en siis varmaan ollut ainoa joka " kärsi" häntä.
Hanan
Ei mitään kokoarviota annettu. Kyselin ja tiukkasin, mutta juuri mitään en saanu siitä naisesta puserrettua irti. Kysyin, että minkähän kokoinen jössikkä tää on. Ei vastannut siihen muuta kuin kysyi, että minkäs kokoinen esikoinen oli. Lapsivedestä kysyin ja siihen se peräti vastasi, että hyvin on vettä, kaikki ok. Aika pitkään se ultrasi. Eli ei se paljoa sanonu muuta kuin että vauva on raivotarjonnassa. Olipa ujo täti kun ei uskaltanut enempiä puhua ;) Huokaus! No, esikoinen ei ollu kauheen iso, 51 cm ja 3170g, syntyi rv 39+1
rimma 37+2
Kyllä ois kamala mennä tollaseen. Ja varsinkin, kun on kolme kertaa se lääkäri niin tietäs jo eka kerran jälkeen tän asian. Höh. Eipä itselläni kyllä myöskään kovin kummoinen ole, moni hänestä on sanonut valituksen tekevänsä. Itse pääsin helpolla, kun kävin äippäpolilla niin ei sit tarvittu neuvolalääkäriä kuin kerran.
Nyt iski joku tajuton energiapiikki. Koko päivän ollu ihan nuutuneena. Maattiin tytön kanssa sängyssä ja lueskelin sille kirjaa monta tuntia. Välillä syötiin ja taas jatkettiin. :) Nyt lähti iskän kanssa kauppaan ja mä tein täytekakkupohjan uuniin, tiskasin ja sit meinasin, josko tekis mustikkamuffinsseja, kun pakkasessa mustikkaa vielä on ja voishan sitä tiikerikakun huitasta ja kukas perhana se menikään mainitsemaan sen pannarin..?? Eli sitä sit kans. Pakkaseenhan suurin osa noistakin menee, että on sitten vauva-aikana vieraille tarjottavaa. :)
Kerroinkos muuten jo, ettei mun tarvitsekaan tehdä pakkaseen niitä ruokia valmiiks?? Mies pyysi, josko tekisin hänelle sellasen keittokirjan tai vastaavan, johon paan vähän ruokaohjeita. Hän haluis kokata sitten vauva-aikana, ettei mun tarvitse keskittyä muuhun ko imettelyyn. IHANA MIES!! =)
Mä sit tein sellasen muovitaskukansiojuttulan, johon laitoin perus kiusausohjeen ja ne pääraaka-aineet eriteltynä eli voi itse päättää, että onko tonnikala-, kinkku-, broisku- vai mikä kiusaus mitä haluaa tehdä. (Nehän siis pääasiassa ihan samanlaisia..)
Sit laitoin soppa-ohjeen eli sama homma, perus soppapohja ja sit se pääraaka-aine.
Lisukkeeksi täytekakkuohjeen, pannari- ja lettutaikinat, salaatteja ja raasteita jne. Niitä pussiruokia nyt osaakin tehdä ihan ennestäänkin, kun paketin takana lukee ohjeet. :)
Papu
Olen " juossut" koko päivän milloin missäkin. Ensin oli aamusta neuvola, kaikki ok. Tosin siivouskielto on edelleen voimassa verenpaineen nousun vuoksi. Sf-mitta 36 cm!!! On mahalla muuten kokoa =)
Neuvolan jälkeen kiikutin yhden koiran ja yhden kissan eläinlääkärille. Koiralle rokotukset ja kissalle antibioottia ja hel..n kallista reseptiruokaa ripuloinnin vuoksi. Joo-o ja sinne upposi sitten sata euroa. Tulin huonolle tuulelle :(
Sitten taas mentiin pojan kanssa lelukauppaan. Lupasin ostaa sille jotain kun tyttö sai viikolla uuden Baby Bornin.
Keravalaisille (ja muillekin) tiedoksi, että Muovi ja Lelu Santaniitynkadulla on loistokauppa! Alhaalla on leluja ja muuta ja yläkerta pyhitetty lastentarvikkeille, on rattaita, vaunuja, syöttötuolit, sitteri, oheistarvikkeet, varaosat ym. ym. Tein Avent löytöjä tuteista pulloihin, niihin kun olen ihastunut :) Olen monta vuotta asioinut siellä ja aina on ollut hyvää palvelua.
Suosittelen käymään.
Mahassa myllätään ihan kunnolla, jalkaa pukkaa kyljestä ulos. Hassu vauva :)
Ei ole sitten minullakaan mitään limoja irtoillut, tosin ei ole koskaan sellaista tapahtunut joten en edes tiedä millaista se lima olisi... lapsivedetkin ovat menneet aina vasta synnärillä kun kalvot on puhkaistu.
Ja tosiaan, ne oikeat supistukset kyllä tuntee! Nämä harjoittelu-sellaiset ovat lastenleikkiä niihin real-one-versioihin verrattuna. Ainakin kahden synnytyksen kokeneena sanoisin näin. Minä olen levollisin mielin mennyt illalla nukkumaan ilman mitään ennakoivia merkkejä ja aamuyöstä herännyt tajuttomiin supistuksiin. Siinä ei ole kauaa tarvinnut miettiä, että soitanko ja lähdenkö. Lähdetty on ja nyytin kanssa palattu :)
Zeldatar, painuu päiväunille 37+6
Käytiin tänään taas pojan kanssa neuvolassa porukalla (pelkäsi jälleen verenpaineen mittausta, siis minulta).
Painoa oli tullut viikossa 2,4 kiloa, että silleen. Sormet on kuin nakit ja jalkapöydät kiristää.
Verenpaine nousee edelleen, oli nyt 130/80
Sf-mitta 32
Pää on alhaalla, hyvin alhaalla.
Hermot on kireellä niin että soi. Täytyy varmaan alkaa pysyä kotona, ettei aiheuta pahennusta/hankaluuksia julkisilla paikoilla... Ottaa vaan niin päähän, kun kaikki sattuu ja tavarat putoilee käsistä ja astiat hajoo yms. Kauppareissulla meni kahdesta jogurttipurkista kannet rikki ja inhottavaa tahmaa oli joka puolella. Sen siitä saa kun yrittää käydä kaupassa vaan kaksi kertaa viikossa ja tavaraa on sitten sen mukaisesti!
(o) myllertää juuri kovasti. " Näin heiluu peppu ja peppu heiluu näin" . Supistukset ovat lähteneet teille jollekin muulle. Ristiselkä sanoo pian sopimuksen irti ja alapää on jo jotenkin irti muusta ruumiista.
Lyhyesti sanottuna VALI VALI VALI VALI. Toivottavasti muilla menee paremmin!!!
rouva ja vatsa 38+1
Ai niin. Meidän terävä terkkari oli sitä mieltä, että kokoarvio tehdään ultralla sääriluun pituudesta. En uskonut.
Vai satutteko te kaikki asumaan täällä :)
Kuulostaa PUSSIELÄIMEN ja moonen muun lääkärireisut samalta kun omani..paitsi että mä sain sentäs lähetteen polille kun tohtori ei tienny mitään. Kyllä tommosista pitääki valittaa - eikä ihan vähän! Sääli jos joku ensimmäistään odottava, joka ei uskalla kysyä tai sanoa, joutuu samalle tohtorille :(
ROUVA;
Tervetuloa joukkoon..sä menit jo ohi mustakin..mulla oli viikottainen nousu painossa ' vaan 2150g' , mut samaa lukemaa olikin kaks vkoa putkeen. Eikä se vieläkään näy eikä tunnu juur missään. Vähän on sormet ja nilkat tönkömmät kun aiemmin, mut ei huomattavasti.
Polin lääkäri sano että ultratessa kokoarvio tehdään päänympäryksen, vartalonympäryksen ja reisiluunmitan perusteella..jotenki noita kaikkia yhteen sotkemalla se kone arpoo jonnekin päin olevan lukeman..vieläkin mä uskon että kokeneen kätilön näppi-tuntuma on tarkempi mittari..siksipä kysynki huvikseen aina kätilöltä jos sellaseen törmään :)
RUUSUNPIIKKI;
Jos et oo vielä lähteny synnyttämään, niin käväsepä huvikses lukemassa tuolta synnytys-osiosta niitä " oireita" joita porukalla on ollu ennen kun lähtö tuli..aika hurjaa miten vaihtelee nuokin. Tuli vaan mieleen että sielläkin oli monella ollu sitä mahan sekasin menemistä..
Onko se vauvan hikkaa kun masusta tuntuu tasaseen tahtiin " hypähtelyä" ? Oon ootellu millon Puksulla olis hikka, ja tossa lojuessani masu hypähteli varmaan varttitunnin tasaseen tahtiin. Oisko se nyt sit ollu hikkaa?
( . ) miks mulla on näin ällöttävä olo? Masussa on paha olo, alaselkää särkee (tyypilllistä mulle), palelee, yritin epätoivosesti jo nukkuakin mikä on hyyyyvin epätavallista näin päiväsaikaan, mutta ei siitä mitään tullu. Mitään ei tee mieli syödä ja on vaan öklötys. Kädet on ihan kohmeiset kylmästä vaikka sisällä on yli 20 lämmintä niinku yleensäkin..varpaita palelee ja tulee vilunväreitä. Tuntuu kun olis iskemässä mahatauti tai joku, mutta mistä se nyt olis tullu..tämmönen puoli-sairas olotila :(
Tappitaatti..taitaa keittää teetä ja mennä kyhnäämään uunin kupeeseen
Mun oli ihan pakko tulla lähes heti (kotona oltu pari tuntia) Kertomaan teille kuulumiset!
Eli kuten epäilin lähtö tuli ke illalla. supparit koveni ja lähdimme sairaalaan klo 19.50. vauva oli maailmassa klo 21.21. olin auki 9cm kun olimma sairaalassa. ponnistus 11min. ja tyttö tuli 3590g ja 50cm, pipo 35cm. kaikki hyvin. vauva itkee, mentävä.
caius ja ilona 2vrk
Tätä uutista mä olen täällä odotellutkin :D
Vaaleanpunaiset onnittelut Caius ja koko perhe! Taisikin olla ensimmäinen maalismasujen tyttövauva :)
Milläs viikoilla sinä synnytit? Saadaanko lukea synnytystarinaakin kun ennätät kirjoittamaan?
En mitenkään innoissani =)
Z
onnea Caius!
kyllä me muutkin perässä tullaan, kunhan keritään. nopeasti sulla toi synnytys sitten meni. kateellisena siitäkin....
tappi; kiitos vinkistä. pitää käydä lukemassa muiden kokemuksia.
Täällä ois toinen maalismasuasukki tulossa jo helmikuussa... Kävin tänään sairaalassa äippäpolilla verikokeissa ja lääkärissä kohonneen alapaineen vuoksi. Neuvolassa halusivat varmistua, ettei ole raskausmyrkytyksen vaaraa.
No, verikokeista tuli ok lukemia ja myös verenpaine oli ihan hyvissä lukemissa. Kuten asiaan kuuluu, masu ultrattiin, vaikka viimeksi 2vkoa sitten synnytystapa-arviossa oli havaittu kaiken olevan ok ja vauvan raivotilassa. Vaan eipä ollut enää! Oli kääntyä humpsahtanut ihan huomaamatta istuma-asentoon eli perätilassa siellä oleskellaan, pääkoppa melkein äidin tisua vasten, peppu alhaalla, kuin tuolilla istuisi.
Vaavi on kasvaa hurahtanut liki neljäkiloiseksi, rv 38+6 siis tänään menossa. Lääkäri yritti kääntää vauvaa kahteen kertaan, molempia kautta, mutta pikkuinen ei hievahtanutkaan. Oli jo peppuineen laskeutunut lähtökuoppiin.
Lääkärin kanssa sitten palaveerattiin, että koska kyseessä on ensisynnytys ja vauvalla on kokoa noinkin paljon, on parempi tehdä suunniteltu sektio kuin yrittää saada asukasta ulos perätilassa. Perätilayritysten kokomaksimi on muutenkin kuulemma 4 kiloa ja nyt meillä tämä jo melkein saavutettu. Koska minulla ei ole kokemusta " oikeinpäin" olevienkaan vauvojen alatiesynnytyksestä, niin en halua ottaa riskiä perätilaisen kanssa. Joten nyt on varattu maanantaiksi suunniteltu sektio.
Vähän tässä on pölmistynyt olo, sillä ehdin jo könytä läpi pelkopolit ja kaikki ja psyykata itseni, vanhan synnytyspelkopotilaan, alatiesynnytystä varten. Pelko olikin häipynyt ihan hyvin taka-alalle, ja tänään kun ajoin sairaalaan, halusin vain tietää, ettei raskausmyrkytystä ole.
Joten tavallaan tämä päivän uutispommi tuli täytenä yllätyksenä, sillä lääkäri totesi pari vkoa sitten, ettei ensisynnyttäjien vauvat enää kääntyile perätilaan tässä vaiheessa odotusta, eivätkä varsinkaan reilusti yli kolmikiloisina. No, tämäpä kääntyi.
Kovasti on masussa touhunnut, mutta en kyllä ole tuntenut mitään suurta muljahdusta missään vaiheessa.
Nyt yritän etsiä sektiosta kaikkea mahdollista tietoa tänä vkonloppuna, sillä en ole sektiota ajatellutkaan, kun olen hamstrannut kaikkea mahdollista tietoa alatiesynnytyksestä.
Ainahan tässä on sekin mahis, että vauva taas kääntyy sittenkin pää alaspäin, mutta lääkäri piti tätä epätodennäköisenä lähes 4 kilon koon vuoksi.
Huh, huh! Olipas päivä. Lähdin hakemaan tietoa, että vauva on ok, mutta sainkin kotiintuomisiksi lapun, jossa oli varattuna aika sektioon.
Olisipa jo maanantai !!!
Sylintäydeltä vaaleanpunaisia ruusuja ja ääretön määrä onnea teille.
Mä olen nyt jostain syystä niin herkällä päällä et itken täällä silmät päästäni!!!!!!!!!!!!!!!!!
Onnea siis todella kovasti!
Hanan
Voimia maanantaita varten! Varmasti kaikki menee hyvin joten älä suotta murehdi siellä ( hyvä sanoo sivusta käsin,tyhmä minä). Tulehan sitten heti kertomaan kuulumisiasi kun pääsette kotia.
On varmaan tavallaan outoa kun tietää milloin se vauva tulee syntymään.
Täällä mä erittäin vihreenä seuraan sivusta muiden synnytyksiä,kun omaan laskettuun aikaan on viel ikuisuus. 27 mokomaa päiää viel edessä....
Ja taas kerran, Hanan
P.S.Tappi,varo vaan.Mä olen jo kyllästynyt huippulukemiin asti, joten taidampa olla se viimeinen terroristi täällä sunkin jakautumisen jälkeen.
kävin lukemassa noita Tapin mainitsemia kertomuksia. aika tutulta kyllä osa kuullosti.
täällä on siis koko päivän tapahtunut jotain. aamu kahdeksasta asti. ei vielä mitään pitkiä, kipeitä supistuksia mutta ehkä nämä nyt sitten ovat niitä harjoitussuppareita. tai jotain. mutta melkoisen epämukava olo on ollut siis koko päivän ja välillä koskee tosi paljon.
saa siis nähdä miten tässä käy. kone menee pian jo yöksi kiinni koska tytärpuoli on meillä nyt viikonlopun ja tyttö nukkuu tässä huoneessa missä kone tavallisesti on öisinkin auki.
eli jos musta ei huomenissa mitään kuulu, niin josko vaikka...
mukavaa perjantai-iltaa ja hyvää yötä! toivottavasti kaikki maalismasut saavat nukuttua, jos siis lähtöä ei tule.
ps. en mäkään ollut huomannut aikaisemmin tota vauva-osastoa. jo tuolta lapsettomuuspuolelta tänne odotuspuolelle siirtyminen oli niin iso juttu. mitäs me ollaan jatkossa; maalismammoja / maalismameja? mun tuurillani en kyllä tästä masuun kertyneestä ylimääräisestä kyllä eroon pääse, joten mä voin kyllä jatkaa vaikka maalismasunakin... :-)
Hiisi kun oon kadena täällä. Ihanan nopea synnytyskin :)
Mä olin ihan valmis lähtee tänään synnyttämään (kas kun elli oli niin ennustanut...) mutta ei niin ei!
Olis kyllä niin paljon helpompaa tää odotus kun tietäis milloin tapahtuu. Nyt sitä on kokajan valmiuksissa, kun on nämä tuplatkin kotona. Jääkaappi täynnä ruokaa, kaikki pyykit pestynä, kämppä siivottu, kassit kasassa, uus auto haettu, VAAN EI MITÄÄN!!
Jos joku vaikka sanois että synnytys on VARMASTI kolmen viikon päästä perjantaina klo 10.30, niin ei tarttis kokoajan hötkyillä.
ONNEKSI ei ole vielä tullut niitä JOKO-puheluita...
t.raikku&mörri38+4
ONNEA CAIUS JA PIENI TYTTÖ!!!!Vauvan tuoksuisia hetkiä!!!
Täällä surkeä äiti,surkeassa kunnossa.Jo toista päivää sängyn pohjalla,voimat veks.
Mukavasti influenssa päällä,kuume korkea ja hädin tuskin pysyn pystyssä.
Kaiken lisäksi supistelee tasaisen epätasaisesti.Synnyttää en suostu tässä kunnossa.
Ryömin kolooni ja itsesääliini...
Caiukselle ja koko perheelle, ihanasta pienestä tytöstä !!!
Nyt vain nautitte koko perheen voimin vauvantuoksuisesta arjesta.
Ja todella ' mukavalta' kullosti tuo synnytyskin.
t. emmi
Ihan ensiksi: Onnea aupale ja Caius :))
Sitten Tapille: Sä kun väität ettei sulla mitään oireita ole, niin oletkos sellaista kuullut, että verenpaine saattaa laskea vähän ennen synnytystä? Ja se taas saattaa aiheuttaa palelua (varsinkin käsissä ja jaloissa) ja sitä hönttiä oloa :) Ihan vaan vinkkinä, ettet vallan toivoasi menetä.
Pojan uutimia: Pään tilanne ultrassa edelleen sama. Siltikin lääkäri sanoi, että jossain välissä ollaan siihen leikkaukseen menossa.
Ja: Kolme kiloa rysähti rikki niin että vaaka raikui! =) Eilen siis oli pojan paino 3040g ja pituus 46,5cm. Sitten vähän kurjempaa oli se, että pojalle on kehittynyt Retinopatia, eli keskosten silmäsairaus. Siinä silmänpohjan verisuonet kasvaa liikaa ja saattaa irroittaa verkkokalvon. Noh, hyvää asiassa on se, että se on hoidettavissa. Eli maanantaina on uudemman kerran silmälääkäri, ja silloin sitten pohditaan laseroidaanko poitsun simmut. Tietty se pelottaa, kun aina noissa operaatioissa on riskinsä.
Pään kanssa meillä ei nyt sitten lastenklinikkaseurantaa olekaan, ennen kuin 14.3 jolloin on suuri ja pelottava magneettikuvaus. Siinä pitäisi sitten selvitä enemmän siitä mitä siellä aivoissa on oikeasti tapahtunut. Sitä eivät senkään perusteella kuitenkaan osaa sanoa mitä vaurioita jää/ on jäänyt, mutta sen näkee sitten ajan kanssa. Oli miten oli, niin poika on meidän oma ja hyvin rakas. Vaikkei ihan tavallinen poika olisikaan.
Eipä tässä sitten ole sen kummempia tapahtunutkaan. Kipeitä ollaan oltu täälläkin, nuorempi tyttö ja nyt isi, onneksi ei ole ainakaan vielä poikaan tarttunut. Sille se kuitenkin olisi vähän vielä tavallista kurjempi juttu.
Tiedättekös kun mä jännään ihan kamalasti teidän kaikkien puolesta =) Ihan innolla odotan että millon missäkin poksahtaa :)
-Duppis ja peeni mees tänään tasan 2kk
Heippa!
Piti nyt tulla tänne " purkautumaan" eilisestä nlalääkärikäynnistä, niin paljon jäi harmittamaan...
Rv nyt siis 35+5 ja eilen oli viimeinen lääkärikäynti. Olin ajatellut että mahd. lääkäri voisi arvioida kokoa edes jotenkin suuntaa-antavasti käsituntumalla, ultraa ei meidän nlassa ole. Lääkärinä kuitenkin noin 40 v. ammatissa toiminut nainen, joten ei mikään " keltanokka" .
Esikoisen painoarvioihan meni silloin 9 v. sitten ultrattunakin melko paljon pieleen, alle 2,5 kg vauvaa veikkailtiin ja painoa pojalla oli sitten 3960g...
Tietysti oletin myös, että lääkäri tarkistaa tarjonnan ja kohdunsuun tilanteen. No, kokoarviota kysyessäni lääkäri totesi vain " täällä ei sellaisia tehdä, olet varmaan huomannut tuon sf-mittakäyrän, siitä voidaan päätellä vauvan kokoa" . Ja lisäsi vielä perään " sitäpaitsi kun on jo yhden synnyttänyt sillä ei ole MITÄÄN merkitystä minkäkokoinen vauva sieltä on tulossa" . No, mulle sillä vaan sattuis olemaan hieman merkitystä... Paha mieli tuli jo tosta eikä käynti paremmin jatkunut. Kysyin vauvan asennosta, olen toki itse melko varma siitä että on rt liikkeistä päätellen. Lääkäri kokeili vatsan päältä " puolihuolimattomasti" , totesi " täällä tuntuu jotain pieniä osia" ja se oli sitten siinä. Tiukkasin vielä pään sijaintia, kysyin onko mahd. kiinnittynyt. Lääkäri vastasi " ei ne vielä näillä viikoilla kiinnity, sitähän ei ikinä tiedä mitä elämässä tapahtuu, voihan se olla vaikka poikittain kun synnytyksen aika tulee. Sairaalassa on sitten sitä varten ammattitaitoista henkilökuntaa" . Että näin. Kohdunsuun tilannekin jäi aika epäselväksi, ehkä noin sormenkärjelle auki... tai istten ei. Mun mielestä ei edes kokeillut kohdunsuuta kunnolla, sitä on aiemmin tutkittu moneen kertaan ja aina tuntunut ihan erilaiselta ko. tutkimus.
Kysyin vielä uimisesta, aattelin et hiihtolomalla vois harkita uimahallireissua esikoisen kanssa nyt kun suppareita ei tarvi varsinaisesti enää vältellä. Lääkäri vastasi " onko siitä tullut muka jotain uusia suosituksia? silloin kun minä opiskelin (huom. 40 v. sitten) oli suositus ettei viimeisen raskauskuukauden aikana ole syytä olla seisovassa vedessä, ei edes kotona kylpyammeessa, ja edelleen on tätä hyvä noudattaa." Just joo.
Sydänääniä kuunneltiin vielä lopuksi, noin 8 sekuntia ehti kuulua kun vauva kääntyi toiselle kyljelle ja äänet hävisivät. Lääkäri totesi, " no, ihan hyvät ne oli" . Ei puhettakaan että olisi ääniä uudelleen etsinyt.
Varasin just äsken ajan yksityiselle, ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi. Annoin em. lääkäristä terkalle palautetta ja aioin antaa " virallisestikin" , tiedän et en oo ainoa jolla vastaavia kokemuksia. Kiva nostaa hyvää palkkaa ja hoitaa työnsä tohon tyyliin... Toki tiedän, että elämässä voi sattua mitä vaan ja myös synnytyksessä mutta ton lääkärin asenteessa ois aika lailla korjaamisen varaa...
No, tässä päällimmäiset tunnelmat...
Pussieläin rv 35+5