Tuttava on niin onnellinen

Yksin ja katkera, sielu rumenee.

Vierailija kirjoitti:

Yksin ja katkera, sielu rumenee.

Olen naimisissa.  Ollut jo vuosikymmeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin ja katkera, sielu rumenee.

Olen naimisissa.  Ollut jo vuosikymmeniä. 

Ai sinun kohdalla on ok olla naimisissa ja se on sitten oikeanlainen avioliitto, mutta ystäväsi liitto ei? Mitä vattua?

Vierailija kirjoitti:

" Tärkeimpänä monille on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Jokainen liitto päättyy ennemmin tai myöhemmin joko erossa tai puolison kuolemaan. Aviopareilla omaisuus jaetaan ja ositetaan lähtökohtaisesti. Jos sen jaon ulkopuolelle haluaa jättää jotain, niin sitten on avioehto, Jalovaara sanoo.

Kaikkia avioliiton käytännön hyötyjä tai tilanteesta riippuen haittoja ei välttämättä tule ajatelleeksi.

Joitakin ehkäpä yllättää se, että vaikkapa avopuolisolle tapahtuu jotain ja hän on sitten tehohoidossa ja avopuoliso ei pääsekään häntä edes katsomaan, koska hän ei ole automaattisesti lähiomainen, Jalovaara kertoo.

Ja toki leskeytymiseen liittyy tällaisia, että avioleskellä on oikeus asua yleensä yhteisessä kohdissa, eli sitä ei aleta osittamaan."

 

Kertokaa miksi tällaisia oikeuksia saa vain avioliitossa? 

Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pelkästään rakkaudesta, halusta olla yhdessä, mutta ilmeisesti pitäisi mennä naimisiin ihan vain siksi että saa jotain etuuksia.  Haluaisin ihan periaatteesta boikotoida tällaista vanhoollista järjestelyä, mutta olisiko kuitenkin vain helpompi mennä naimisiin turvatakseen selustansa?  Meidän tapauksessa emme siis menisi rakkauden tähen naimisiin vaan lakipykälien pakottamana, vaikkakin toisistamme välitämme. 

Kun kuolema korjaa. Leski perii.110% ainoa syy

Aika usein nuo pitkän yhdessäolon jälkeen solmitut avioliitot ovat samanlaisis kuin tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Itse menisin (menen) naimisiin noin pitkän ajan jälkeen nimenomaan pelkästä rakkaudesta <3 Pitkä koeaika takana. Samoin mieheni sanojensa mukaan.