Ymmärättekö alkoholisteja
Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä, itse en juuri juo ollenkaan, siskoni on alkkis ja veljeni absolutisti. Siltikin ymmärrän, en tuomitse heitä, jokin yhteys vaikken itse juo... Olen miettinyt onko tämä kuinka yleistä, eikö sitä pitäisi vihata kun nuoruudessa nähnyt jo tarpeeksi.
Kommentit (65)
Alkoholiongelmien kustannukset valtiolle on 2 miljardia/v.
Tunnen yhden, jota luulen ymmärtäväni. Todella kauhea menneisyys. Jaksoi pitää kaikista huolta ja kunnes ei jaksanut, heivattiin parisuhteesta, ystäväpiireistä jne. Ehkä liian kiltti. Ei rähinäjuo, ei vaikuta känniseltä, mutta on aina humalassa. Käyttäytyy ja on kohtelias. Surun murtama. En usko, että tuo juominen parantaa asioita, yksin kun on. Kai se saa "tuskaa puutumaan".
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miten riippuvuus kehittyy. Mutta en ala riippuvaisen kanssa elämään.
Minäkin tiedän, miten kehittyy. Ja tiedän, miten edetessään ja pahennuttuaan vaikuttaa. Mutta tuo yhdessä eläminen ei ole noin mustavalkoista ja äkkijyrkkää. Minä elän alkoholistin kanssa, ja niin varmaan moni muukin. Ja kärsin tilanteesta, ja siitä, mitä reilun liikakäytön myötä on seurannut.
Yhdessä ollaan oltu 27 vuotta. Hän on normaali työtä tekevä keskituloinen hyvässä ammatissa. Korona pilasi paljon. Monilta. Silloin lähti häneltäkin käsistä etätöiden mahdollistamana (ei tarvinut olla aikaisin ajokunnossa) ja hänen oma päätösvaltansa juomisestaan muuttui riippuvuudeksi, mitä en pidä täysin tahdonalaisena toimintana, koska hermostolliset ja muut vaikutukset.
En mahdollista hänen juomistaan ostamalla tai hakemalla kaupasta puolestaan. En toimi kuskinaan. Ja usko pois, olen lukemattomia kertoja "mäkättänyt" ja esittänyt ääneen oman huolipuheeni. Omasta mielestään on käyttö hanskassa, mutta ei se todellakaan ole. Lukemattomia petettyjä lupauksia vähentämisestä ja "normaaliin" kohtuukäyttöön siirtymisestä.
Ei hän tuollainen ole ollut, vaan lipunut olemaan. Kuin lentohiekkaan koko ajan syvemmälle uppoava. Kukaan ei tiedä ongelmastaan itseni lisäksi. Hän tekee työnsä ensiluokkaisen mallikkaasti, ja on hyvin tykätty ekstrovertti, jolla ollut hyvä ja hyväosainen lapsuus.
Perusterve, eikä lähes koskaan edes kipeä (lähes 0-sairaslomat viim. 10 vuoden aikana). Silti minä joka aamu, kun herään ennen häntä, tarkistan, että hengittääkö edelleen. Dokasihan myös edellisenä iltana, niin kuin joka päivä. Vuoden vanha ystävämme kuoli nukkuessaan joitakin vuosia sitten. Perusterveenä. Hänkin dokasi.
On muuttunut toimeliaasta flegmaattiseksi. Mikään työn ulkopuolinen asia ei tule tehdyksi, tai sitten jokin pieni yksittäinen asia viikkojen vitkuttelun jälkeen. Ilmeisesti kaikki voimavarat menee työhönsä, mitä alkoholin heikentämät yöunet enää tarjoaa.
Ja minä pelkään ja suren, kuinka ennen niin hienosta kaverista alkoholin aiheuttamana tulee hiljalleen muukalainen. Kammoksun jo etukäteen, milloin tulee neurologinen romahdus, joka tietenkin on pysyvä.
Ei suostu hakeutumaan hoitoon. Denialismi ja sairaudentunnottomuus on ollut jo monta vuotta. Ei ole niin helppoa päästää rakastamastaan ihmisestä irti. Varsinkin, kun siinä määrin kuin alkoholista riippuvainen voi olla, niin tunne on molemminpuolista. Ero luultavasti tuhoaisi hänet nopeasti ja vielä tehokkaammin.
Umpikuja. Se on päällimmäinen tunne itselläni.
Juljus kirjoitti:
Entisenä alkoholistina en oikein ymmärrä. Lopettaminen on kyllä vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Itse sitä viinaa kurkkuun kaadetaan ja itse sen voi jättää kaatamatta...
Erikoista puhetta entiseltä alkoholistilta. Ei se ihan noin helppoa ole vaan jättää kaatamatta kurkkuun. Alkoholihan aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta ja moni tarvitsee hoidon päästäkseen kuiville. Jos se olisi noin helppoa niin kaikki tahtomattaan juovat raitistuisivat.
Mitä tarkoitetaan ymmärtämisellä?
Voihan ymmärtää pedofiileja ja sarjamurhaajiakin eli heidän vaikuttimiaan ja käyttäytymistään.
Taas nähdään miten sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Toisille ymmärtää on sama kuin hyväksyä, toisille taas ymmärtää tarkoittaa ymmärrystä siitä mistä jokin johtuu. Mielekäs keskustelu on mahdollista vasta kun sovitaan kumpaa merkitystä tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miten riippuvuus kehittyy. Mutta en ala riippuvaisen kanssa elämään.
Minäkin tiedän, miten kehittyy. Ja tiedän, miten edetessään ja pahennuttuaan vaikuttaa. Mutta tuo yhdessä eläminen ei ole noin mustavalkoista ja äkkijyrkkää. Minä elän alkoholistin kanssa, ja niin varmaan moni muukin. Ja kärsin tilanteesta, ja siitä, mitä reilun liikakäytön myötä on seurannut.
Yhdessä ollaan oltu 27 vuotta. Hän on normaali työtä tekevä keskituloinen hyvässä ammatissa. Korona pilasi paljon. Monilta. Silloin lähti häneltäkin käsistä etätöiden mahdollistamana (ei tarvinut olla aikaisin ajokunnossa) ja hänen oma päätösvaltansa juomisestaan muuttui riippuvuudeksi, mitä en pidä täysin tahdonalaisena toimintana, koska hermostolliset ja muut vaikutukset.
En mahdollista hänen juomistaan ostamalla tai hakemalla kaupasta puolestaan. En t
Selittelyistä huolimatta fakta on että mahdollistat. Voin kertoa entisenä juoppona ettei puolisoasi kiinnosta hakea apua niin kauan kuin sinä teet niin, olet itse myös sairaalloisen riippuvainen puolisostasi etkä suostu katsomaan totuutta silmiin siksi. Hae itsellesi apua ja eroa. Voi olla että hän nöyrtyy ja hakee apua, voi olla että ryyppää itsensä hengiltä. Tilanne on nyt joka tapauksessa se että ryyppää jo itseään hengiltä.
Alkkis on vaikea kaveri. Alkkis yleensä aina käyttää hyväkseen perhettään ja ystäviään.
Pakko ottaa etäisyyttä ja välillä jättää vastaamatta puheluihin. Muuten koko elämäni on täynnä ryyppäävän kaverin elämää: Kuuntelen pitkiä monologeja puhelin korvalla jopa momta kertaa åäivässä. Kuskaan häntä, lainaan rahaa, autotallini täynnä hänen projektejaan ja sotkujaan.
Ymmärrän häntä hyvin.
Ymmän niin hyvin, että ymmärrän välillä pitää etäisyyttä tai menetän oman elämäni ja elän hänen elämäänsä.
No ymmärtäminen tässä tapauksessa tarkoittanee ymmärtää sen ihmisen näkökulmasta syy- seuraus, miksi ajautunut juomaan. On niin helppo tuomita, mutta vaikea ymmärtää ja siihen tarvitaan kokemusta, sitä ei voi selittää jos ei itse kokenut. Parhaimpia päihteidenkäyttäjien "auttajia" on itse lopettaneet=kokemusasiantuntijat. He tietää mitä se on.
Ois aikamoista ammattitaidottomuutta jos en ymmärtäisi! 😅 Teen päihdetyötä
Juopotteleva kaverini valitti, että ei pääse ruokakauppaan, auto on jäänyt katsastamatta ja jalat ovat kipeät(sairastaa lihassairautta).
Vein hänet kauppaan, osti täytetyn patongin ja 40 tölkkiä olutta.
Sitten hän soitti, että pitää saada auto katsastettua, että on motivaatiota olla juomatta.
Käytin hänen autonsa katsastuksessa, kaveri istui kyydissä juoden olutta. Häpesin juopunutta ystävääni katsastuskonttorilla ...
No, eipä se auton katsastus saanut häntä olemaan selvänä. Viikon joi ja joutui lihaskramppien takia sairaalaan, syy oli tietysti lihassairauden, juominen(n. 24tölkkiä olutta/vrk) ei tietenkään vaikuttanut asiaan mitenkään.
Saitaalasta päästyään hän kauppasi minulle työkalujaan, pyysi kyytiä tupakan ostoon, osti topan tupakkaa ja kassillisen olutta... on nyt ollut pari viikkoa humalassa.
Saa nähdä, kauanko kestää hengissä, 50 lähestyy, mies on kuin kävelevä luuranko turpealla vatsalla.
Paska nakki joutua alkoholistin rooliin tässä elämässä, mutta on niitä pahempiakin kohtaloita. Itse olin alkoholisti kaksi vuotta ja en tiedä miksi, mutta se loppui kun sattumalta muutin toiselle paikkakunnalle.
Veikkaan että edellisen asunnon lähistöllä ollut huoltoasema ja marketti teki sen. En keksi mitään syytä miksi nyt en enää ole alkoholisti, mutta silloin siinä huoltoaseman lähellä olin. Kenties nykyään asuva henkilö on alkoholisti huoltoaseman takia.
Tai lihava, koska siinä oli myös hyvä pitseria sen huoltamon yhteydessä.
Ei ihminen oikein itse näihin asioihin voi vaikuttaa, vaan ympäristö tekee sen mikä sinä olet. Kannattaa muuttaa urheilukenttien ja hallien läheisyyteen, niin altistut terveelliselle meiningille.
Ymmärrän, ja juuri siitä syystä tuomitsen. Vit un pultsarit.
Vierailija kirjoitti:
Paska nakki joutua alkoholistin rooliin tässä elämässä, mutta on niitä pahempiakin kohtaloita. Itse olin alkoholisti kaksi vuotta ja en tiedä miksi, mutta se loppui kun sattumalta muutin toiselle paikkakunnalle.
Veikkaan että edellisen asunnon lähistöllä ollut huoltoasema ja marketti teki sen. En keksi mitään syytä miksi nyt en enää ole alkoholisti, mutta silloin siinä huoltoaseman lähellä olin. Kenties nykyään asuva henkilö on alkoholisti huoltoaseman takia.
Tai lihava, koska siinä oli myös hyvä pitseria sen huoltamon yhteydessä.
Ei ihminen oikein itse näihin asioihin voi vaikuttaa, vaan ympäristö tekee sen mikä sinä olet. Kannattaa muuttaa urheilukenttien ja hallien läheisyyteen, niin altistut terveelliselle meiningille.
Joo, se huoltoasema ja marketti tulivat kotiin ja kaatoivat kaljaa kurkusta alas.
Juljus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juljus kirjoitti:
Entisenä alkoholistina en oikein ymmärrä. Lopettaminen on kyllä vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Itse sitä viinaa kurkkuun kaadetaan ja itse sen voi jättää kaatamatta...
Mikä sinut sai lopettamaan?
Lapset. Muija lähti juomisen takia ja sain tavata lapsia vain kun olin selvinpäin. Se pisti miettimään et mikä tässä on tärkeetä ja mikä ei. Vaikeaahan se oli. Retkahdin monta kertaa, mutta lopulta onnistuin.
Sulla oli aika huono muija sen suhteen. Oma ei lähtenyt ja tajusi miksi juon. Minä en tajunut mutta join ja lasten mielestä olin paljon mukavampi kun join. Rennompi ja sosiaalisempi. Nykyään vain työnteko on minulle tärkeää ja silloin kun join, niin tykkäsin elämästä ja sen eri tasoista enemmän. Sitten ihan itsestään kun olin noin nelkyt en enää jaksanut juoda, koska elimistö oli jo niin vanha juomiseen. Join koko kolmekymppisyyteni ja vähän päälle neljäänkymmeneen ja juominen jäi itsestään, kun en enää jaksanut. Vaimo tiesi ja oli viisas ja kärsivällinen.
En myöskään koskaan juodessa häirinnyt muita tai käyttäytynyt kuin ääliö. Hoidin aina työt ja urheilun. Juopoellessani urheilin vähän enemmän ja osallistuin seuran toimintaan. Nykyään en oikein ollenkaan, kun on vain ne työt. Ei puolison pitäisi juomisen takia ketään jättää tai asettaa tuollaista kiristyssuhdetta että alkoholi tai perhe.
Huonosti teki mielestäni. Minä join koska olin niin ylivertainen ja hyväkuntoinen. Join koska pystyin juomaan. Sitten vanhenin ja juominen jäi itsestään.
Ymmärrän kaikkia, jotka tavalla tai toisella tässä elämässä ja yhteisessä ihmisyydessämme kompuroivat.
En kykenisi ikinä aiheuttamaan tuollaista pahaa lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena kun puolet sukua on alkoholistigeeneillä varustettuja niin ymmärrän sen että kyse on sairaudesta. Sitä en ymmärrä miten se alkoholi voi olla niin tärkeää että ei aktiivisesti yritetä lopettaa ja haeta apua, kun näkee että muut ympärillä kärsivät.
Sitäkään en ymmärrä miksi alkoholinkäyttöä pidetään niin suuressa arvossa suomalaisessa yhteiskunnassa. Se että joulua vietetään kaatokännissä on normaalia, se että 13 vuotiaat juo kaikki viikonloput on täällä normaalia, se että vanhempi/vanhemmat lähtevät viikonloppuna baariin sen sijaan että viettäisivät aikaa perheensä kanssa on normaalia...Hävettää olla suomalainen.
Ei todellakaan ole normaalia. Minä en tunne yhtään ihmistä jonka mielestä tuollainen on normaalia. Mutta tiedän kyllä että sitä on. Mieheni on poliisivankilan vartija, ja on neljännesvuosisadan sitä touhua katsellut. Poliisit tuo jopa 11-vuotiaita putkaan, ja pahinta on se, kun kaikkia lapsia ei vanhemmat tule sieltä hakemaan vaikka soitetaan, ovat itse niin kännissä etteivät pääse. Sitten lapsi lähteekin sossun mukaan... Toiseksi pahimpia on tilanteet kun vanhempi kyllä tulee hakemaan lapsensa, mutta ei näytä välittävän yhtään.
Oma isäni oli alkoholisti, eikä siinä ollut kyllä mitään normaalia. Hän menetti elämässä kaiken alkoholin takia, ja lopulta kuoli 61-vuotiaana todennäköisesti alkoholin edesauttamaan munuaissyöpään.
ihminen joka ei ole koukussa mihinkään, ei ehkä ymmärrä.
Valtaosa on koukussa sokeriin ja mässäilyyn tai someen / nettiin. Jotkut urheiluun, nikotiiniin, nenäsumutteisiin, seksiin, huumeisiin, peleihin, ties mihin.
Sokeri on pahin addiktio ja vammauttaa nopeimmin. Siitä on myös vaikein päästä eroon.
Itse 5v juomatta.
Ei sitä voi itse päättää mitenkään. Minä vain eräänä päivänä en enää jaksanut mennä kauppaan hakemaan ja jäin sille tielle.
En edes ymmärrä miten minusta tuli alkoholisti, mutta se vain eräänä päivänä loppui mitään asialle tekemättä.
Pelkään että jonain päivänä alan taas juoda jostain syystä tai kuka tietää narkkaamaan.
En ole koskaan ollut innostunut alkoholista tai aineista. Aineita en ole koskaan edes kokeillut.
Ihminen ei näistä asioista itse päätä vaan ajautuu niihin jotenkin.
Olen nyt ollut siitä päivästä asti raitis jostain kummasta syystä.