Ihannesuomalainen ja perintö(vero)

Pieni tarina, miten ihannesuomalaisen kuuluu suhtautua perintöön ja perintöveroon.

Olipa kerran ihannesuomalainen, olkoon hänen nimensä vaikkapa Matti. Matilla menee elämässä muuten ihan ok, mutta valitettavasti hän on ollut muutaman viime vuoden työttömänä, joten hänen raha-asiansa eivät ole oikein hyvässä jamassa.

Nyt tulee vielä lisäksi surullinen tapahtuma, että Matti saa tietää vanhempansa kuolleen, ja seurauksena tästä Matti luonnollisesti perii vanhempansa.

Matin vanhemmat ovat elämänsä aikana työskennelleet ahkerasti ja eläneet säästäväisesti ja ovat näin onnistuneet hankkimaan itselleen omakotitalon, mikä on ollut myös Matin lapsuudenkoti  ja tästä talosta tulee nyt luonnollisesti Matin omaisuutta (sisaruksia Matilla ei ole) ja luonnollisesti perinnölle lätkäistään myös perintövero.

Nyt on kuitenkin valitettavasti niin, että vanhemmilta ei omakotitalon lisäksi jää juurikaan muuta perintöä, eikä Matilta itseltäänkään löydy käteistä perintöveron maksamiseen, eikä pankkikaan lainaa työttömälle, joten mikä avuksi?

Koskapa Matti on ihannesuomalainen, hänelle ei esimerkiksi lapsuudenkodilla tai millään muullakaan ole minkäänlaista tunnearvoa, joten hän riemumielin luopuu perinnöstään ja on oitis valmis myymään vanhemmiltaan perimänsä lapsuudenkotinsa perintöveron maksamiseksi

Samoin myös Matti -ihannesuomalainen- hyväksyy ajatuksen, että ihmisen tulee ansaita omaisuutensa pääsemällä hyväpalkkaiseen työhön ja jos tässä ei onnistu ei vaikkapa nyt köyhällä ja työttömällä suomalaisella tule myöskään olla oikeutta saada edes pientä omaisuutta perimällä vanhempansa, vaan köyhä suomalainen pysyköön koko elämänsä varattomana.

Koskapa luonnollisesti valtio ja kunnat käyttävät perinnöt ja saamansa perintöverot paremmin, kuten vaikkapa  poliitikkojen palkankorotuksiin ja muihin yleishyödyllisiin ja välttämättömiin tarkoituksiin