Jos erosit jostain muusta syystä kuin väkivaltaisuus tai pettäminen, mikä se syy oli?

Lupausten jatkuva pettäminen, etääntyminen. Esitti alkuun saadakseen minut suhteeseen. Jätti oleellisia asioita kertomatta, jopa valehteli. Keskustelut ja uusien mahdollisuuksien antaminen eivät korjanneet tilannetta muuten kuin korkeintaan hetkeksi, haluttomuus parantaa asioita. Yhteisen elämän eri osa-alueilla paljon asioita, jotka tekivät kokonaisuudesta huonon ja veivät elämäniloni. Lopulta sain tarpeekseni enkä enää antanut hänelle uutta mahdollisuutta. Olemme edelleen väleissä, mutta vain ja ainoastaan kavereina.

Olin henkisesti yksin. Seksi ei huvittanut eikä toiminut. Mies alkoi työntää naisvihaa kierrättäen naamaani. Enkä ole feministi, eli purki omia traumojaan, mitä lie. Tuli olo että suhteeseen jääminen olisi syventänyt jo valmiiksi ollutta itsetuhoisuuttani. 

Kaksi risaa ihmistä ja aika heikosti pystyimme toisiamme auttamaan. 

Yksinäisyys. Aloin jo teininä seurustella miehen kanssa, jonka vasta paljon myöhemmin tajusin olevan autismin kirjolla ja kärsivän aleksitymiasta. Olimme yhdessä 20v kunnes tajusin, että sairastun ja katkeroidun tämän miehen rinnalla. En ajattele hänestä pahaa, ei hän ole ominaisuuksiaan valinnut, hänessä on paljon hyvää ja olisi varmaan toisenlaiselle ihmiselle hyvä kumppani, mutta minua näivetti se yhteyden ja jakamisen puute. Miehellä ei ollut tarvetta lähteä asiaa muuttamaan (esim. pariterapiaan) koska hän ei sitä kaivannut, minä yritin aikani hyväksyä tilanteen ja sopeutua, mutta lopulta en pystynyt.

Ja päätös oli oikea, miten paljon kevyempää elämä on kun ei koko ajan tunne tulevansa ohitetuksi tai mitätöidyksi (mitä puolisoni ei siis tehnyt tahallaan, mutta minun kokemukseni oli silti se). 

Mykkäkoulu, exän työttömyys ja rahan kuppaaminen, exän raivokohtaukset ja muut tunteidenhallintaongelmat, exän överi mustasukkaisuus ja tekemisten sekä kaverisuhteiden kontrolloiminen sekä jatkuva valitus ja negatiivisuus, exän huonot käytöstavat joita sai aina hävetä.

Arvostuksen ja kai rakkaudenkin puute. 

Pettäminen selvisi vasta eron jälkeen

Löysin paremman. Ei koskaan kannata tyytyä ja aina pitää etsiä parempaa muutenhan mies muuttuu omahyväiseksi eikä muutu semmoiseksi kuin haluan jos sen antaa kuvitella että se riittäisi

Joskus parisuhde vaan ajautuu erilleen kun on ruuhkavuodet ja valtavasti tekemistä töissä ja lasten kanssa. Sitten joku päivä huomaa, että kuka toi tutulta näyttävä ihminen oikein on, joka saman katon alla asuu ja mistä minä sen tunnen?

Henkinen väkivaltaisuus eli väkivaltaiset ajatukset ja viha. Hyökkäävyys ja misogynistiset asenteet (esim. S eksiorjuus, yksipuolinen suuseksi, ei halua lapsia mutta haluaa asua naisen kanssa ja käytellä tätä, jne.). Oikeastaan keksin aika vähän syitä miksi olla suhteessa ylipäätään, kun toisen sukupuolen biologiseen perusluonteeseen kuuluu väkivaltaisuus ja siitosten maksimointi

Työnarkomania ja raha-asiat..Miehellä ei ollut koskaan rahaa, vaikka teki lähes yötäpäivää businesta. Maksoin kaikki eikä rahat riittäneet. Oli asuntolaina sun muut.

Onneksi lähdin lapsien kanssa. Alkoi normi kevyt elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mies vietti kaiken aikansa miesfrenduen kanssa jossain kaupungilla. Ei mun. 

Jotkuthan lähtevätkin uusiin suhteisiin nykyään tällä vaatimuksella, että suhteen pitää olla jossain tiukassa raamissa. Kokeilin tällaista kerran, niinhän se meni että mies otti yhteyttä vain omien tarpeidensa tyydyttämiseksi ja muutoin riekkui kavereidensa kanssa. Nykyään osaan laittaa vasuriin tällaisia ajatuksia omaavat jo suoraan. Yleensä heillä on aika samanlainen puheenparsi ja "lähteet" millä perustelevat sitä, että nainen on hyllytettävä barbara ja itse asiassa tämä on kaikille parempi, myös sille naiselle

Vierailija kirjoitti:

Työnarkomania ja raha-asiat..Miehellä ei ollut koskaan rahaa, vaikka teki lähes yötäpäivää businesta. Maksoin kaikki eikä rahat riittäneet. Oli asuntolaina sun muut.

Onneksi lähdin lapsien kanssa. Alkoi normi kevyt elämä.

Ei omakohtainen kokemus, mutta tuttavapiirissä oli eronnut pariskunta, jonka mies oli työnarkomaani ja pakkomielteinen sijoittaja.

 

Joskus käytiin heillä kylässä, niin vaimon kautta tuli varoitus, että mies oli laittanut perheen kaikki rahat osakkeisiin ja nyt ei ole juuri mitään tarjota, että tuotteko jotain tullessanne. Käsitykseni mukaan ei ne sijoitukset kovin hyvin menneet ja ero siitä tuli.

Jos nainen on mieheltään kieltänyt tai lopettanut

-seksin ja läheisyyden

-lihan syömisen ja

-alkoholin nauttimisen, 

niin sitten oleskellaan yhdessä tylsää ja harmaata elämää, jossa ainoa kohokohta on, kun pääsee edes töihin karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys. Aloin jo teininä seurustella miehen kanssa, jonka vasta paljon myöhemmin tajusin olevan autismin kirjolla ja kärsivän aleksitymiasta. Olimme yhdessä 20v kunnes tajusin, että sairastun ja katkeroidun tämän miehen rinnalla. En ajattele hänestä pahaa, ei hän ole ominaisuuksiaan valinnut, hänessä on paljon hyvää ja olisi varmaan toisenlaiselle ihmiselle hyvä kumppani, mutta minua näivetti se yhteyden ja jakamisen puute. Miehellä ei ollut tarvetta lähteä asiaa muuttamaan (esim. pariterapiaan) koska hän ei sitä kaivannut, minä yritin aikani hyväksyä tilanteen ja sopeutua, mutta lopulta en pystynyt.

Ja päätös oli oikea, miten paljon kevyempää elämä on kun ei koko ajan tunne tulevansa ohitetuksi tai mitätöidyksi (mitä puolisoni ei siis tehnyt tahallaan, mutta minun kokemukseni oli silti se). 

Useamman miehen kanssa keskustelleena heillä tuntuu olevan vähän sellainen elämänasenne, että ei haittaa jos on vähän paskaa. Eli sietävät paskaa työpaikoillaan ja sietävät monia sellaisia tilanteita, joissa naiset sanovat jo paljon aiemmin, että ei käy. Tämä selittää pitkälti sitä, miksi suhteissakin nainen jää suhteen ongelmien kanssa ns. yksin, koska miestä ne eivät vaan haittaa. Ei haittaa jos vähän soditaan ja joku vähän kuolee, ei haittaa jos vähän r aiskaa, jos vähän ottaa turpaan tai antaa turpaan, jne.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen, ettei miehiä ja naisia ole tarkoitettu olemaan keskenään alun alkaenkaan. Ainakaan ilman lapsia, niin että naisen huomio on lapsissa ja miehellä on sitten omat draamansa ulkomaailman kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on mieheltään kieltänyt tai lopettanut

-seksin ja läheisyyden

-lihan syömisen ja

-alkoholin nauttimisen, 

niin sitten oleskellaan yhdessä tylsää ja harmaata elämää, jossa ainoa kohokohta on, kun pääsee edes töihin karkuun.

Tuollaista elämää voi kuule elää onneksi ihan yksin. Koiralta ja prostituoidulta saa läheisyyttä ja molemmat saa rahalla, ilman että tarvitsee piitata toisen inhimillisistä tarpeista tippaakaan

Kyllästyin suhteeseen. 

Alkoholismi ja siitä seuranneet ongelmat. Miehellä meni rahat alkoholiin ja pelaamiseen. Aloin itsekin juoda ja pelata. Vedimme toisiamme alas. Ei ollut mitään järkeä jatkaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi ja siitä seuranneet ongelmat. Miehellä meni rahat alkoholiin ja pelaamiseen. Aloin itsekin juoda ja pelata. Vedimme toisiamme alas. Ei ollut mitään järkeä jatkaa yhdessä.

Tuo on ollut vähän huono eli peukku sille, että pääsit irti

Mielenkiintoinen, mutta surullinen ketju. Osa tarinoista jopa kosketti, vaikka olen normaalisti enemmänkin kyyninen mies.

Joissakin kertomuksissa kyllä ihmetytti miksi niissä suhteissa on viihdytty edes vähän aikaa, koska puutteet toisella niin ilmiselvät. 

koska koko nainen arvosti heinäseivästäkin tai kasaa lantaa enemmän kuin minua, piti pelkkää mykkäkoulua jatkuvasti ja vaikka olisin ollut kuinka päin tai ollut olematta niin mikään ei kelvannut.

En edes tiennyt kuinka saan olla omassa asunnossani ja hänen piti saada päättää kaikesta ja vaikka olisin tehnyt kaiken kuten hän haluaa oli hän vain entistä vihaisempi. Lisäksi hän uhkaili jatkuvasti pienimmistäkin virheistä joita tein hänen mielestään ja hyödynsi maksimaalisesti kaiken jos jokin ei mennyt kuten hän halusi.

Itkeminen, huutaminen, uhriutuminen, draama, nämä olivat osa elämääni suunnilleen joka päivä.

yritin kyllä nostaa kissaa pöydälle mutta kävi tosiaan täysin selväksi että ei tuo ihminen arvosta minua, 0%, pikemminkin pitää pilkkanaan ja käyttäytyy tahallaan noin jotta minä lähtisin jotta hän ei saisi sitä ikävän perheen rikkojan leimaa 

joten erottiin sitten ja täytyy sanoa että vaikka en koskaan enää saisi ketään niin minä sain elämäni takaisin. Vasta eron jälkeen ymmärsin kuinka sairaassa suhteessa olin ollut 

Mies 

Mies lihoi yli satakiloiseksi. Istui liikelounailla illat. En jaksanut katsella rumaa miestä, haisi myös sängyssä.

Mies oli niin ruman näköinen vierelläni lehtikuvissa ja gaaloissa , että alkoi yököttää kun katselin kuvia. Siksi erosin.