Jos erosit jostain muusta syystä kuin väkivaltaisuus tai pettäminen, mikä se syy oli?

En ole itse jättänyt ketään vaan muutamat mieheni ovat jättäneet minut syytä kertomatta. Tiedän että kukaan heistä ei voinut olla minun ykkösmieheni, vaikka ovat kehuneet minua maailman parhaaksi naiseksi - ehkä pelkkää kusetusta. Nuoruuden ihastukseni oli väkivaltainen minua kohtaan - sanotaan, että jos mies lyö kerran lyö aina - mutta en vieläkään kaikkien vuosikymmenten jälkeen ole valmis uskomaan tähän ainakaan sokeasti. En tiedä vieläkään mistä pahoinpitely johtui enkä usko saavani koskaan mitään selitystä. Oliko joku tilapäinen häiriötila vai joku vakavampi juttu. Ennen kuin tuli pahoinpitelemään minut oli lähtenyt pettämään. Varmaan oli siitäkin kyse että en toiminut ja käyttäytynyt siten kun hän oli tottunut naisten tekevän ja luuli. Näin ollen häneltä meni jotenkin kyky 'käsitellä' minua=kommunikoida kanssani... vaikka ei ketään kuulu 'käsitellä'... ja turhautui ehkä kun minuun ei tepsinyt mikään... miksi olisi pitänyt tepsiä siinä tilanteessa onkin sitten oma kysymyksensä...

Miehen rahapeliongelma, jota ei alkanut hoitaa. 

Kyllästyminen. Mies oli todella tylsä tyyppi ja aina kotona. Ihastuin toiseen ja jätin hänet. 

Mies joi ja poltti kaiken minkä tienasi, oli kovakourainen ja välillä tahallisen loukkaava, rikkoi kaikki lupauksensa.

Vonkasi seksiä viimeksi tänään. En antanut enkä anna, vaikka se olikin ainut asia mikä toimi. 

Alkoholismi.

Jos tästä nyt ero tulee, niin tärkein syy on seksin ja läheisyyden puute. 

Toinen, että vaimo harrastaa kaikkea itsekseen (lenkkeily, kuntoilu) ei minun kanssa ja kulkee kotonakin alati luurit korvilla. Kun yritän jotain jutella, mitään vastausta ei tule tai ehkä se HÄH, SANOITKO JOTAIN?

 

Eli elämme omia elämiämme, mutta saman katon alla. Tyhjän pesän syndrooma, kai. Niin kauan kun kumpikin käy töissä, tämä OK, mutta entäs sitten kun se loppuu?

m53

Päihteet ja rikollisuus.

Vähäinen yhdessä vietetty aika. Ei tulevaisuudensuunnitelmia. Ei oikeastaan juuri mitään yhteistä. Kommunikaatio-ongelmat. Yhteyden ja läheisyyden puute.

1. Mentiin yhteen teini-ikäisinä. Aikuisina todettiin, että ihan eri unelmat ja tulevaisuudensuunnitelmat.

2. Puolen vuoden mittainen suhde. Olin nuori, ja hän valitettavasti se klassinen laastari. Eli ei aitoja tunteita. 

3. Edelleen nuoruuden kokeiluja. Vuoden mittainen suhde, joka päättyi kun havaitsimme, että meillä on aivan erilaiset arvomaailmat.

4. Ohi (parin vuoden mittainen suhde, jossa eron syynä otsikossa mainittu väkivaltaisuus ja päihdeongelma)

5. Taas parin vuoden suhde, joka kariutui uusperhe-elämän haasteisiin ja siihen, ettei minusta ollutkaan siihen (eli siis voisi tiivistää että eri elämäntilanteet)

Ei tässä varmaan haluttu kysyä näistä tapailusuhteista/max 2v mittaisista suhdeviritelmistä jotka ovat lähinnä tunnustelua. Mutta kerroinpa silti. Näistä mainitsemistani suhteista vain tuo ensimmäinen oli oikeasti pitkä (lähes 10v). Nyt olen ollut jo useamman vuoden parisuhteessa, jossa arvomaailmat ja elämäntyyli kohtaa. Tästä suhteesta voisin kuvitella eroavani lähinnä noiden otsikossa mainittujen syiden takia...

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyminen. Mies oli todella tylsä tyyppi ja aina kotona. Ihastuin toiseen ja jätin hänet. 

Jännämies vei?

Oli meillä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja pettämistäkin, ja lisäksi valehtelua ja sairaaloista mustasukkaisuutta.

Oltiin erossa puoli vuotta ja sitten hiljalleen palattiin yhteen ja päästiin ongelmista yli. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi.

Kumman?

Pieni Mikkeli/väljä illu.

Seksitön liitto ilman yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita.

Läheisyyden puute, ei yhteistä tekemistä. Alkoi tuntua, että on rattoisampaa yksin. Olin oikeassa.

Mies valitsi äitinsä minun ohi. Lomat vietettiin äidillä ja puhkesi raivoisia riitoja jos ehdotin että mennään välillä jouluksi meidän suvun luokse tai ollaan jopa kotona. Äitinsä vielä puolusteli poikaansa ja itki, miten "ei tiedä mitä tekee jos hänen lapsensa eivät tule jouluksi kotiin". Tarkoitti omilla lapsillaan myös meidän lapsia. En mahtunut siihen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tästä nyt ero tulee, niin tärkein syy on seksin ja läheisyyden puute. 

Toinen, että vaimo harrastaa kaikkea itsekseen (lenkkeily, kuntoilu) ei minun kanssa ja kulkee kotonakin alati luurit korvilla. Kun yritän jotain jutella, mitään vastausta ei tule tai ehkä se HÄH, SANOITKO JOTAIN?

 

Eli elämme omia elämiämme, mutta saman katon alla. Tyhjän pesän syndrooma, kai. Niin kauan kun kumpikin käy töissä, tämä OK, mutta entäs sitten kun se loppuu?

m53

Mun mies tekee näin, on muuten v itun raivostuttavaa kun ei kuule mitään eikä vastaa. Kulkee luurit korvilla eikä vastaa lapsillekaan. Koskaan ei tiedä, menikö joku sanominen perille vai ei, jos vaan huikkaa toisesta huoneesta. Joskus lähdimme lasten kanssa spontaanisti lyhyelle lomamatkalle. Kerroin koko ajan miehelle missä mennään, korotin ääntäkin että varmasti kuulisi ja kysyin monta kertaa, tuleeko hän mukaan. Eihän se ollut mitään kuullut kuulokkeiden läpi ja tuli sitten riehumaan kun lähdimme kassien kanssa ovesta ulos ja autoon.

Nettiporno ( eläimiin sekaantumista näissä mm, tämä selvisi suhteen loppuessa). Tumputti näitä katsoessaan ja kiinnostus ei riittänyt enää minuun. Lähdin suhteesta. 

Ei meidän olisi pitänyt mennä yhteen edes alkujaan koska oltiin ihan liian erilaisia, mutta jotenkin kumpikin tyytyi ja ainakin itse kuvittelin (luotin) että hyvä tästä vielä tulee kunhan ne kulmat vaan hioutuu ja totutaan toistemme tapoihin jne.

Vastakohdat ei todellakaan täydennä toisiaan. Ainakin me oltiin vielä etäämmällä toisistamme erotessa kuin yhteen mennessä.

Eikös osa ole henkisesti väkivaltaisia nalkuttajaukkoja? Tai kylmiä, saitoja? Asiat eivät suju väärän kanssa vaan joku hankaa vastaan? Ellei ole selvinnyt.