Olen keskustelussa muille kuin ilmaa

Hassua muuten että olen itse aika sanavalmis, en kuitenkaan mitenkään päällekäyvä ja pälpättävä ja osaan myös kuunnella. Small talk kuten myös asiaan menevät keskustelut sujuu. Silti olen ollut useasti, tilanteissa missä jotkut ihan selvästi tahalleen puhuu yli tai tullut niitä tilanteita missä ensin keskustellaan, mutta yhtäkkiä tuo hyppää toisen kanssa keskusteluun kesken lauseen melkein.

No en enää ihmettele kun muistan missä tilanteissa tuo pn ollut ja keiden kanssa. Nyt tiedän että tuo on ollut ihan tarkoituksellista. Silloin en tiennyt you know gang stalking ja kaikki järjestetyt tilanteet. Esitetään sille niin ja näin.

Hyvä että tiedän ja niille jotka luulevat että se vain luulee tai yrittävät uskotella niin hei, se on sen verran fiksu että se tietää sen varmaksi mitä tietää. Lähes kaikesta jopa rikoksista,joihin pahimpiin ei ole sekaantuneet läheskään kaikki mukana olevat. Tuskin tietävät niistä. Eihän esittäminen sinänsä ole niin pahaa.

Tuo on esimerkkinä siitä, että vaikka olisi sosiaalinen ja vaikka mitä, voi joutua outoihin sosiaalisiin tilanteisiin. 

Minulla on yksi kollega joka tekee välillä tuota. Viimeksi kun ignoorasi kysymykseni jälkeen kävelin vaan suoraan pois. Kyllä se myöhemmin jutteli taas normaalisti. Tämä tyyppi tekee tuota välillä ja välillä on normaali. Olen huomannut että hän välillä töksäyttää muille vähän ikävästi kuin itseään korottaen, eli uskon että hänellä on vain taipumus jonkinlaiseen egoiluun. On saanut palautetta tuosta ennenkin niin ei varmaan jotenkin edes tajua koska kaikki ei ole yhtä empaattisia. 

Vierailija kirjoitti:

He ovat sinulle KATEELLISIA

Tämä voi olla todellakin se syy. Mieti kaikki näkökohdat mistä he voisivat olla sinulle kateellisia. Oletko nuorempi? Onko sinulla enemmän koulutusta? Oletko kaunis tai hoikempi suhteessa noihin muihin työkavereihisi. Oletko kenties jonkun mieskollegan tai pomon kanssa jotenkin erikoisen hyvissä väleissä suhteessa muihin. 

Minulla on samankaltainen kokemus yhdestä henkilöstä (yllätys yllätys keski-ikäinen nainen) edellisellä duunipaikalla. Hän puhui kokouksissa tai yleensäkin muiden läsnäollessa aina päälleni, keskeytti tai kun sanoin jotain esim pomollemme omasta vastuualueestani, tämä yksi daami kommentoi aina jotain, hän yritti ikäänkuin kuitata loppuun minun sanomisiani yleensä jollain täysin itsestäänselvyydellä jota itse en katso edes tarpeelliseksi sanoa. Olin tehnyt pitkään ko työtä hyvin nsiokkaasti, tämä henkilö otti jonkun ihmeellisen opettajaroolin minuun nähden vaikka hän oli vähemmän koulutettu ns työn kautta ko rooliin edennyt aikojen saatossa. 

Hän ignoorasi minua kuin yläasteen koulukiusaaja. Esim meitä oli 3 hlö samassa huoneessa kokouksen päätyttyä, hän pyysi vain tuota yhtä kanssaan lounaalle vaikka olin hetki sitten sanonut ejotain, et "täytyy lähtee lounaalle tässä välissä ennen seuraavaa palaveria". Pari kertaa kävi tilanne että mentiin yhtä aikaa lounaalle, minä edeltä, istuin kyvälle paikalle 4 hlä pöytään odottaen että muut tulee samaan pöytään, tämä "työpaikkakiusaaja" johdatti muut ihan toisaalle ruokasaliin vaikka näin että hän rekisteröi paikan mihin minä olin mennyt. Viimetöikseen hän yritti shapotoida minua esihenkilöllemme omasta virheestään ja merkittävästä huolimattomuudesta jonka itse aiheutti. Onneksi sain asian selvitettyä ja puolustauduttua ja pomomme tajusi tämän pelin. 

Tulkitsin, että tämä daami oli kateellinen minulle jostain, hän itse oli nyrpeä ja katkera perus valittaja jota ärsytti kaikki, minä tulin hyvin toimeen esihenkilöni kanssa koska teen työni hyvin, olin varsin pätevä työssäni ja sosiaalisesti ehkä taitavampi kui tuo työpaikkakiusaajakollegani. Olen näyttävän näköinen, laittaudun töihin ja pidän ulkonäöstäni huolta. Hän ei ehkä niinkään. 

Tämä daami oli kahdenkesken ihan ok minulle, mutta heti kun joku muu oli kuulemassa hänen täytyi aloittaa tuo ihme kukkoilu ja valtapeli. 

Kannattaa läimäyttää poskelle kevyesti. Ei lyödä, ei, se olisi väkivaltaa. Kevyt läimäytys. 

Saturnus 11. huoneessa tekee tuota.

Shapotoida?

Testaa heitä, jos mahdollista hakeudu heidän kanssa yksitellen kahdenkeskeiseen jutusteluun, ihan vaikka ohimennen sanot jotain tai kysäiset miten menee (jotain joka sopii tilanteeseen ja työhön). Eli tee tuttavuutta kahdenkesken, hae hyväksyntä / henkilö ja seuraa muuttuuko ryhmädynamiikka. 

Minulla oli taannoin 1 hlö kanssa tällainen outo asetelma. Koska näin, että joko hän on kateellinen minulle jostain tai ei saa minulta kaipaamaansa arvostusta, otin psykologian keinot käyttöön.

Aloin tehdä tietoisesti häneen tuttavuutta, kun näimme pääkonttorimme toimistokäytävillä, menin juttelemaan iloisesti tervehtien ja kyselin kaikenlaista hänen työstään. Tiesin hänen eräästä harrastuksesta josta myös kyselin ja osoitin kiinnostusta. Tiesin että hänen tiimissä joku juttu meni hyvin, kehaisin siitä häntä sen kummemmin nuoleskelematta. Jos olin menossa lounaalle kysyin ehtiikö hän syömään tms. Eli kiinnitin häneen huomiota, ilmeisesti hän koki tästä jotain mielihyvää tms ??? jotain mitä en tunnista,  ei mennyt kuin kk ja hän kohteli minua kuin muitakin, päällepuhuminen ja tiimistä sivuuttaminen loppui, hän jopa soitti minulle ja kysyi jotain ammatillista näkemystä. 

En tästä huolimatta koskaan pitänyt tuosta kollegasta koska näin, että hän otti erään toisen kollegamme kiusattavakseen jota ignoorasi toistuvasti. Hän oli jotenkin niin heikon ammatillisen itsetunnon omaava, oli ehkä itse osaamiseensa ja kykyynsä nähden liian vaativassa tehtävässä ja siksi koitti dissata muita jotta saisi jotain pätevyyden tunnetta. 

Meillä on tiimissä eräs ei niin kovin fiksu ja maatillisesti jonnekin 90 luvulle jäänyt nainen. Hänellä ei ole koskaan mitään järkevää työhön liittyvää sanottavaa, hän ei kommentoi mitään eikä hänellä ole omia mielipiteitä, hän toistaa papukaijan lailla muiden lauseita ja kertaalleen sanottuja kommentteja.

Aluksi pidin tätä ihan absurdina koska kuulostaa ihan pöljältä että aikuinen ihminen toistaa työpaikalla (jossa on ollut itse toistakymmentä vuotta) gollekoiden juuri sanomia lauseita ikäänkuin kaikuna, ollen "muka" samaa mieltä ja "olin just sanomassa samaa" toistaen ammatillisesti pätevämpien kollegoiden lauseita. 

Voin kuvitella että hän jää juuri tällaiseen kuuntelijan / sivustaseuraajan rooliin esim lounastauolla. Kukaan ei kysy häneltä juuri mitään, hän sanoo aniharvoin jotain työhön liittyvää ja jos sanoo, se ei ole mitään mikä kiinnostaisi muita tai mitä emme olisi jo tienneet.  Joskus hän innostuu kun saa kertoa joko omista tai lähipiirinsä vaivoista, sairauksista, ällöttävistäkin yksityiskohdista seikkaperäisesti, jota kukaan muu ei edes viitsisi tuoda julki. Hän saattaa ruokapöydässä puhua lähiomaisensa ahterissa olevasta mätäpaiseesta ja kuvata seikkaperäisesti siihen liittyvän operaation yms. Hän kaivelee lounaan jälkeen estoitta kellaskoituneita harvahampaitaan ja imeskelee tikkuun jääneet muruset kuuluvasti. Niin noloa ja sivistymätöntä.

Joten ymmärrätte varmaan, että muut ohittaa hänet, puhuu ehkä päälle ja siirtää jutun toiseen aiheeseen. 

Kuulostaa epäkohteliaalta, mutta eikö ole tökeröä myös roikkua väkisin porukassa, joka ei sinua huoli? Ennen kaikkea se on tökeröä sinua itseäsi kohtaan.