Millaista oli elää homona tai lesbona 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa? Oliko heitä avoimesti ja miten asiaan suhtauduttiin?

Vierailija kirjoitti:

Onhan tästä kirjallisuutta vaikka kuinka paljon.

Useinhan kirjallisuudessa piti asia osata lukea rivien välistä, on muutama hieno romaani aiheesta ainakin englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei silloin ollut tällaisia nykyajan sodomiitteja kuten homot, lesbot, transsukupuoliset yms.

Et ole Oscar Wildesta kuullut?

Urho Kekkosella oli nuorena poikaystäviä. Kämppäkaveri on mustasukkainen, kun Urho alkoi seurustelemaan Sylvin kanssa. Oliko jotain homoseksuaalista nuoruuden kiimaa, siitä ei varmasti tiedetä. Vuosikymmeniä myöhemmin presidenttinä Kekkonen oli kuitenkin hyvinkin ymmärtäväinen homodiplomaatteja kohtaan ja kyseli arkipäiväisesti oliko Mannilla miespuoliso katsottuna?

Lue kirjallisuutta, sieltä se selviää. Aika lailla piilossa oleva asiahan tuo oli. Juuri luin elämänkerran, jonka päähenkilön veli oli homo. Aika neutraalisti hän suhtautui asiaan ja korkeassa virassa oli veli, vaikka ei tuo tietenkään ollut julkista tietoa. Naimisissakin oli ollut. 

Eiköhän taipumukset pidetty piilossa ja menty naimisiin tavalliseen tapaan. Siihen aikaan ei ollut ymmärrystä normista poikkeaville eli jos halusi elää jotenkin piireissä niin vaihtoehtoja ei ollut. Aika hieno elokuva kahden naisen suhteesta 18. vuosisadan lopusta on "Portrait of a Lady on Fire" missä Noémie Merlant panee parastaan muotokuvamaalarina.

Vierailija kirjoitti:

Siis miehethän tekivät ennen miesten töitä, näyttivät miehiltä, söivät lihaa, puolustivat maataan ja kyliään.

Jos elää näin, ei mitään homoutta synny, sehän tulee siitä kun ruvetaan viherpiipertämään eli syömään kasviksia ja suojelemaan perhosia ja ajamaan jotain tasa-arvo lässytyksiä ym ym...

Sieltähän se tuli, sinä ja kaltaisesi ajattelette tuollaisen päälleliimatun äijäöyhötyksen suojelevan homoudelta, jota te itsessänne niin kovasti pelkäätte.

Silloin ei ollut sekopäistä setaa lietsomassa, tänään nuo tarkoituksella lietsoo vihaa ja kahtiajakoa heteroiden homojen ja lesbojen välille.

1920-luvun alkupuolella syntynyt entinen naapuri oli lesbo, ei siitä mitään meteliä pidetty hän eli niikuin muutkin ihmiset, muutti kaupunkiin ja sieltä löysi kaverin.

Itse taas ajattelen, että tuohon aikaan oikeasti aseksuaalin naisen oli tavallaan huomattavasti helpompaa elää aseksuaalina tuolloin kuin nykyään, koska se, mitä nykyään ajatellaan aseksuaalina oli tuolloin se ns. kunnollisen naisen ideaali ja normaali käytös. Naisella ei myöskään oletettu olevan seksuaalisuutta tai jos oli se yhdistettiin ns. huonoihin naisiin. Kukaan ei siis ihmetellyt, jos nainen ei ilmaissut mitenkään seksuaalisuuttaan kun oli normaalia naisen käytöstä. Maailma ei myöskään ollut niin seksuaalinen kuin nykyään. Nykyään taas tuntuu olevan suuri ihmetyksen aihe, jos haluaa elämää siveelliseksi, pidättäytyä tai ei tunne mitään seksuaalista.

Naisilla on kuitenkin aina saanut olla läheisiä ystävättäriä, eikä tätä tai suhteen todellista laatua ole ihmetelty. Tämä on pidetty täysin normaalina asiana juurikin, koska naisella ei ole katsottu olevan seksuaalisuutta tai tarvetta seksuaalisiin tekoihin. Se viha ja vaino on kohdistunut paljon voimakkaammin homoihin kuin lesboihin.

Tuskinpa niistä tuohon aikaan Suomessa puhuttiin.

Eiköhän asema yhteisön hierarkiassa ole vaikuttanut erittäin paljon silloin kuten nykyäänkin (seksuaali)rikollisiin ja muihin semmoisiin suhtautumisessa.

Mitä ne käytti liukastimena? Ei ollut myös kondomeja.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut sekopäistä setaa lietsomassa, tänään nuo tarkoituksella lietsoo vihaa ja kahtiajakoa heteroiden homojen ja lesbojen välille.

1920-luvun alkupuolella syntynyt entinen naapuri oli lesbo, ei siitä mitään meteliä pidetty hän eli niikuin muutkin ihmiset, muutti kaupunkiin ja sieltä löysi kaverin.

Musta näyttää kyllä enemmänkin siltä, että se viha ei ole Setan aikaansaamaa, vaan se tulee sellaisilta heteroilta(?), jotka eivät jostain omista syistään siedä, että kaikki eivät ole heteroita. Heitä on hieno edustus tässäkin ketjussa.

Ei-heterot kuitenkin saavat olla olemassa eikä heidän tarvitse pyydellä itseään anteeksi, ja se kiukuttaa osaa heistä, jotka ainakin kovasti toivovat olevansa heteroita. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne käytti liukastimena? Ei ollut myös kondomeja.

Sylkeä, rasvaa, vaseliinia. Jotain millä lehmien rohtuneita utareita rasvattiin.

En muista 1980-luvun Kainuusta yhtään julkihomoa. Tilastollisesti toki mahdotonta, ettei homoseksuaaleja olisi ollut.

Homoja vainottiin ja kokivat väkivaltaa ym. Naiset pääsivät tässäkin asiassa kuin koira veräjästä sillä saattoivat teeskennellä sukulaisia jotka vain asuivat yhdessä. 

Ei puhuttu ääneen. Jos julkisesti puhui asiasta tai joku ilmiantoi, ainakin vankilaan päätyi ellei enemmän.

Voi tytöt jos tietäisitte, olispa Monsieur Mosse vielä kertomassa niistä ajoita. 

Arkkitehti Wivi Lönn ja tehtaanjohtaja Hanna Parviainen olivat omien alojensa uranuurtajia naisina. Elämänkumppaneiden perintö elää vahvana Säynätsalossa, jonka tehdasyhteisöä he kehittivät yhdessä.

Kun Hanna Parviainen aloitti Säynätsalon vaneritehtaan johtajana, Wivi Lönn oli ollut hänen kumppaninsa jo yli kymmenen vuotta. Naiset olivat viisikymppisiä, Lönn tärkeimmän elämäntyönsä jo tehnyt.

Lönn oli neljäs arkkitehdiksi valmistunut suomalaisnainen ja ensimmäinen, jolla oli oma toimisto. Hän jäi suomalaisen arkkitehtuurin historiaan erityisesti koulurakennuksistaan, joita on sanottu käytännöllisiksi ja valoisiksi. Hän piirsi paljon myös lasten ja vanhusten hoitoon tarkoitettuja rakennuksia.

Yksi niistä on Säynätsalon entinen vanhainkoti, joka rakennettiin tehdastyöläisten vanhuutta varten.

https://seura.fi/ilmiot/historia/uranuurtajat-saynatsalossa-arkkitehti-…

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne käytti liukastimena? Ei ollut myös kondomeja.

Voita persiiseen ja kalu sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne käytti liukastimena? Ei ollut myös kondomeja.

Liukastimena toimii sylki, ruokaöljy ,erilaiset rasvat.Kondomeita tehtiin esim.sian suolesta