Millaista oli elää homona tai lesbona 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa? Oliko heitä avoimesti ja miten asiaan suhtauduttiin?

Up

Ei silloin ollut tällaisia nykyajan sodomiitteja kuten homot, lesbot, transsukupuoliset yms.

Mannerheim ei ainakaan tullut kaapista ulos, vaikka olikin poikamies.

Intiaaniheimoissa heillä oli erityinen asema, siellä arvostettiin heitä.

En muista. Nyt on parempi. 

Naisethan on voineet asua "ystävien" kesken ilman sen pahempaa vainoamista.

Suomen maaseudulla on tietääkseni ollut miehiä rakastaviin miehiin "älä kysy älä kerro" -tyyppinen asenne. Että on jossain määrin sallittu, ja ehkä yhteisellä päätöksellä teeskennelty, että aviottomuuden syy on muualla kuin haluttomuudessa naida nainen.

Ja sitten on tietty "laventeli-avioliitot", missä ei-heterot ovat avioituneet keskenään pitääkseen yllä kulissia.

Eiköhän tuolloin ollut koko seksi melko harvinaista ja kiellettyä. Lähinnä varattu avioliittoon ja lapsen tekoon. Kun puoli sukua kuoli johonkin kulkutauteihin niin varmaan se seksuaalisuuden pohtiminen monilta jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuolloin ollut koko seksi melko harvinaista ja kiellettyä. Lähinnä varattu avioliittoon ja lapsen tekoon. Kun puoli sukua kuoli johonkin kulkutauteihin niin varmaan se seksuaalisuuden pohtiminen monilta jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.

No ei varmasti ollut harvinaista.

Ennen vuotta 1985 kukaan ei ollut vielä sairastunut homouteen, sen jälkeen tämä kulkutauti on roihahtanut.

Onhan tästä kirjallisuutta vaikka kuinka paljon.

Eikä siinä muuta mutta kun oli laitonta. Niin ei sitä kauhean avoimesti mitenkään voinut itseään toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuolloin ollut koko seksi melko harvinaista ja kiellettyä. Lähinnä varattu avioliittoon ja lapsen tekoon. Kun puoli sukua kuoli johonkin kulkutauteihin niin varmaan se seksuaalisuuden pohtiminen monilta jäi olosuhteiden pakosta vähemmälle.

Suomen maaseudulla asenteet seksiin oli pitkään aika vapaita, ainakin 1800-luvulle. Edellyttäen, että aviottomia lapsia ei syntynyt, ja jos syntyi, silloin mentiin naimisiin.

Porvarisväen keskuudessa oli moralistisempaa, mutta naiset on aina saaneet peuhata keskenään aika vapaasti, koska heidän seksuaalisuutensa vartiointi kohdistui vain miessuhteisiin. 

Se oli joko laitonta tai kuului psykiatrian osastolle. Hompsut ja lepakot sairaalassa muiden potilaiden seassa. Koska lepakkous oli paha mentaalipuolen ongelma. Järkevä ihminen oli tuolloin kaapissa ja visusti.

Maaseudulla vilja-aitoissa yöpyi joskus myös kaksi miestä. Asiasta vaiettiin. Suurempi ongelma maaseudulla oli eläimiin sekaantujat esim. joskus lehmät saivat kyytiä. Homoseksuaalisuus oli harmittomampaa, joskaan ei erityisen hyväksyttyä.

 

Suomessa oli hyvin vähän yläluokkaa, joten homoilusta jäänyt niukasti todistusaineistoa. Epäilemättä varakkaissa porvareissa ja aatelistossa saattoi olla yksin eläjiä, jotka olivatkin homoja. Tove Jansson taiteili nuorena Pariisissa ja voi vain arvata mitä siellä tapahtui. 

 

Työväenluokan oli varmaan vaikeinta olla homo, koska heillä ei ollut mahdollisuutta yksityisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vuotta 1985 kukaan ei ollut vielä sairastunut homouteen, sen jälkeen tämä kulkutauti on roihahtanut.

Jo antiikin Roomassa harrastettiin sitä orjien kanssa.

Silloin pidettiin taipumukset piilossa ja mölyt mahassa ja kaikilla oli hyvä olla.

Meillä oli koko isossa koulussa 80 luvulla 1 homo, nykyään niitä on 2-5 per pieni luokka.

Lihavien kanssa on käynyt samoi, niitä oli max 1 per luokka, eli useilla luokilla ei yhtään, nyt taitta olla 1-4 per pieni luokka.

Siis miehethän tekivät ennen miesten töitä, näyttivät miehiltä, söivät lihaa, puolustivat maataan ja kyliään.

Jos elää näin, ei mitään homoutta synny, sehän tulee siitä kun ruvetaan viherpiipertämään eli syömään kasviksia ja suojelemaan perhosia ja ajamaan jotain tasa-arvo lässytyksiä ym ym...

Ihan sama kuin nytkin, säälittiin sairaita.