Jätin vauvan sairaalaan :(

Vierailija:

Voin pitää lastani kädstä ja jutella hänelle.

Mistä voit tietää ettei hän tuntisi läsnäoloani?

Siis jos olet esimerkiksi tiistaiaamuna herännyt kotona ja lähtenyt vauvan kanssa sairaalalle, tiistain aikana lapsi on leikattu ja jää teholle yöksi tarkkailuun. Tuon yön istut sängyn vieressä pitämässä nukkuvaa lasta kädestä kiinni ja juttelemassa hänelle.

Keskiviikkoaamuna lasta aletaan herätelä tähän maailmaan. Hän saattaa olla kipeäkin, ainakin väsynyt ja sekava. Jollain lailla outo olo koko päivän, kaipaa seuraa ja huomioa että antaisi letkujen olla rauhassa, alkaisi kenties syödä ja juoda jne. Ja sinä siis jaksat tuon valvotun yön jälkeen olla tämän vaikean päivän lapsesi tukena ja hoitajana sekä lohdutella ja nukutella häntä vielä seuraavankin yön, kun se uni ei välttämättä vieraassa aikassa tulekaan. Saattaisinn itsekin tuon tehdä hampaat irvessä, mutta jos vaihtoehtona on se että nukun yöni kotona ja sitten saan täysillä voimilla keskittyä lapseen seuraavan päivän, niin ei tarvitse miettiä kumman vaihtehdon valitsen -lapseni parhaaksi.

21

Vierailija:

nukkuva lapsikin/nukutettu lapsikin voi tuntea läheisen läsnäolon. Yllätys sinulle?

poikanikin voi vaistta läsnäoloni jos istun ensiyön sänkynsä vieressä. Mutta koen tärkeämmäksi sen että nukun aamuun asti ja jaksan sitten huomisen olla läsnä touhuta kanssaan kun hän on hereillä ja kaipaa seuraani. Varmasti yllätys sinulle!

Mutta ihan jatkokysymyksenä; jos lapsesi olisi todella vakavasti sairas ja joutuisi olemaan vaikka useampia viikkoja tehohoidossa nukutettuna. Etkö silloinkaan poistuisi hetkeksikään vierestään? Eikö sinun tarvitsisi tuonakaan aikana nukkua? Nukutko ylipäätänsä ollenkaan?

ja kuten sanoin, lapsen isäkin oli paikalla kun oli 6kk ikäisenä sairaalassa.

Mutta sinunkin viestistä ilmeni, että lapsi pelkää siellä kaipaa tuttuja naamoja, sinä vedät mieluummin unta kotona ja lapsi pelkää sairaalassa koska äiti haluaa olla freesinä sairaalavuoteen äärellä seuraavana päivänä.

Mä olen haissut siis HAISSUT hieltä ja paskalta siellä sairaalassa mutta lapsi ainakin tietää että äiti/isi ei jätä, joskaan ne ei ole meikattuna /putipuhtaina paikalla, mutta paikalla kuitenkin.

Eritteiden hajuistasi puhumattakaan :P

Lapsi oli kahteen kertaan vajaan viikon osastolla (3,5kk ja 9kk) ja en poistunut luotaan hetkeksikään! Mies toi kotoota vaihtovaatteet ja kävin suihkussa lapsen oman huoneen suihkussa. Ruuat sain hankittua sairaalan kautta ja mies toi välipalaa, eli ei mielestäni mitään syytä lähteä pois sairaalasta. Näin vaikka olin itse samaan aikaan sairaana (poskiontelontulehdus, teki todella kipeää!).



Mutta siis en minäkään voi ymmärtää 30 joka lähtee sairaalasta kotiin käydäkseen suihkussa! Minä en olisi ikinä pystynyt samaan, lapsi olisi voinut isän seurassakain alkaa kaivata äitiä juuri sillä hetkellä kun en olisi paikalla.

Vierailija:

Lapsi oli kahteen kertaan vajaan viikon osastolla (3,5kk ja 9kk) ja en poistunut luotaan hetkeksikään! Mies toi kotoota vaihtovaatteet ja kävin suihkussa lapsen oman huoneen suihkussa. Ruuat sain hankittua sairaalan kautta ja mies toi välipalaa, eli ei mielestäni mitään syytä lähteä pois sairaalasta. Näin vaikka olin itse samaan aikaan sairaana (poskiontelontulehdus, teki todella kipeää!).

Mutta siis en minäkään voi ymmärtää 30 joka lähtee sairaalasta kotiin käydäkseen suihkussa! Minä en olisi ikinä pystynyt samaan, lapsi olisi voinut isän seurassakain alkaa kaivata äitiä juuri sillä hetkellä kun en olisi paikalla.

Täällä tuntuu olevan sellaisia, jotka eivät ymmärrä, että tilanteet vaihtelevat. Joillekin teho-osastoille ei saa jäädä yöksi. Itse sain olla lapseni vieressä yötä Lastenklinikalla, mutta ei sekään aina mukavaa ollut, kun makasin patjalla sairaalan lattialla monta viikkoa ja tunsin välillä olevani hoitajien tiellä. Valmistakaan itsellenne " Paras äiti- kisan" kruunu, jotka olette pelastaneet lastenne elämän makaamalla sairaalan lattialla hien hajuisena. Minä olen valitettavasti onnistunut muuten olemaan huono äiti (liikaa netissä, liikaa eineksiä, liikaa piirrettyjä), että en osaa olla ylpeä " uhrautuvaisuudestani" .

Toivottavasti lapsistanne kasvaa kuitenkin empatiakykyisiä, vaikka te ette ilmeisesti pysty sitä mallia heille suomaan. Toivottavasti AP ei ehtinyt lukemaan säälittäviä viestejänne ennen nukkumaan menoa. AP! Kaikkea hyvää perheellenne.