Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulle tyrkytetään keskusteluapua, vaikken halua sitä
29.11.2024 |
Minulla on ollut vuosia kestänyt stressi, siitä seurannut uupumus ja mielialan lasku. Olen paniikkihäiriölääkityksellä, ollut jo vuosia. Pidän huolen hygieniasta. Siivoan kodin säännöllisesti. En ole ikinä hamstrannut mitään. Ei tuota mitään vaikeuksia heittää turhaa roinaa pois. En juo alkoholia melkein ollenkaan. Migreeni ei tykkää. Ikinä ei ole ollut mitään juomisongelmaa eikä sen enempää peliongelmaa. En ole im-riskissä. Ei ole rikosrekisterimerkintöjä.
Opiskelen. Suunnittelen tulevaisuutta. En ole siis millään tavalla mikään tikittävä aikap...mi. Välillä vain vaivun synkkyyteen, kunnes tajuan, että asioihin voikin olla konkreettinen ratkaisu. Silloin piristyn. En suoraan sanoen luota ulkopuolisiin. En voi mitenkään tietää millaisia diagnooseja minulle lätkitään ja miten se minuun vaikuttaa. Esimerkiksi ajokielto olisi aivan hirveä tilanne. Enhän minä voi vaikuttaa siihen, jos joku ammattilainen keksisi, että olen im-riskissä (vaikken todellakaan ole), ja lätkäisisi minulle ajokiellon. Oikeasti esimerkiksi ajelu palauttaa minut todellisuuteen (niin sanotusti) ja kirkastaa ajatuksiani. Saan siitä voimaa ja iloa.
Pointtina on se, että en voi mitenkään kontrolloida mitä joku ulkopuolinen keksii minulle diagnosoida. Ja juuri sen takia en kerro näitä asioita ammattilaiselle, vaan palstalle. En hyödy mitään vanhojen haavojen auki repimisestä. En saa tapahtuneita tapahtumattomiksi. En vain tiedä miten "keskusteluapu" olisi minulle avuksi. Kuraattorin kanssa keskustelin jo kerran. Se oli sellaista pintapuolista höpöttelyä, en oikein tiedä oliko siitäkään varsinaisesti mitään hyötyä. Kai se oli ihan kiva pieni keventävä juttutuokio, luulen. Mutta minua ahdistaa suoraan sanoen tuo kamala "avun tyrkyttäminen", vaikka olen selkeästi vastahakoinen. Miksi ne apua ANELEVAT eivät saa apua, mutta minunlaisilleni lieville tapauksille oikein PAKOTETAAN sitä apua. En nimittäin näytä yhtään miltään menetetyltä tapaukselta. Kuten sanoin, pidän huolen hygieniasta. Kuljen ehjissä ja puhtaissa vaatteissa. Tämä ihmeellinen avun pakotus alkoi sairauslomatodistuksen hakureissusta.
Kommentit (33)
Keskusteluapu ei ole ainoa, autuaaksi tekevä apu. Jos olet menettänyt omaisen, lemmikin tai unelmasi, se ei tuo mennyttä takaisin. Jos taas perusongelma on taloudellinen vaikeus, siihenkään ei keskustelu auta. Keskusteluapu tarjotaan nykyisin ratkaisuksi kaikkeen ja kaikille, silloinkin kun oikea apu olisi suruaika tai yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Keskusteluapu on kuin yhdenkoon sukkahousut. Sopii monille, mutta ei kaikille eikä joka tilanteessa. Itse kavahdan noita ryhmäkeskusteluja, koska en luota vaitiolovelvollisuuden pitämiseen. Tunsin myös lääkärin, joka kertoi kotikuntani ihmisistä asioita joita en todellakaan olisi halunnut kuulla. Hän on nyt entinen ystävä, koska en voi enää luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että asia oli tullut esille sairauslomaa hakiessa. Jos sinulle kirjoitetaan sairauslomaa mt-syistä (etenkin pidemmälle ajalle), on velvollisuus tarjota myös jonkinlaista hoitoa, ettet jatkossa tarvitsisi sairauslomaa. Yleisimmät hoitomuodot lienevät lääkehoito ja keskusteluapu. Jos sairauslomasi pitkittyy, mietitään myös kuntoutusvaihtoehtoja. Ihan normaali käytäntö, eikä tarjottuun hoitoon ole pakko suostua, mutta jos ei osallistu hoitoon tai kuntoutukseen, Kela voi alkaa hylätä sairauspäivärahoja tai kuntoutustukia, jos sellaista sattuu hakemaan.
Näköjään haluaisit keskustella kuitenkin.
Keskusteluapu kuulunee osaksi käypähoitoa ja siksi sitä tarjotaan.
Voin vakuuttaa, että harva keskusteluapua tarjoava taho tekee diagnooseja, ei ainakaan psykologit tai psykoterapeutit. Eli sillä syyllä ei ainakaan kannata jättää menemättä.
Diagnoosin voi asettaa vain lääkäri. Psykologi siis ei, mutta psykiatri on lääkäri. Keskusteluavun antaja on yleensä hoitaja. Hän voi asettaa käynnin syyn, esim masennuksen, joka on mainittu lääkärin kirjoittamassa lähetteessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele asiasta lääkärisi kanssa. Kerro hänelle minkälaista apua haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Keskusteluapu ei ole ainoa, autuaaksi tekevä apu. Jos olet menettänyt omaisen, lemmikin tai unelmasi, se ei tuo mennyttä takaisin. Jos taas perusongelma on taloudellinen vaikeus, siihenkään ei keskustelu auta. Keskusteluapu tarjotaan nykyisin ratkaisuksi kaikkeen ja kaikille, silloinkin kun oikea apu olisi suruaika tai yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Keskusteluapu on kuin yhdenkoon sukkahousut. Sopii monille, mutta ei kaikille eikä joka tilanteessa. Itse kavahdan noita ryhmäkeskusteluja, koska en luota vaitiolovelvollisuuden pitämiseen. Tunsin myös lääkärin, joka kertoi kotikuntani ihmisistä asioita joita en todellakaan olisi halunnut kuulla. Hän on nyt entinen ystävä, koska en voi enää luottaa.
Vähän samaa mieltä minäkin (ap.) Itse olin aloitteellinen tuossa yhdessä keskustelutuokiossa, siis otin itse yhteyttä ja pyysin apua. Mutta en minä jaksa mitään syvällistä asioihin kaivautumista, kun ei se mitään auta. Lähinnä vain pahentaa oloa, koska en minä saa esimerkiksi lapsuudenaikaisia asioita korjattua yhtään mitenkään. En saa ikinä toisenlaista lapsuutta, en toisenlaista teini-ikää. Miksi minun pitäisi väkisin kaivella vanhoja ja itkeä itselleni migreeni. Sitten kun riskinä on vielä jokin virheellinen diagnoosi, joka voi vaikuttaa kaikkeen. En vain tahdo. Toki haluaisin, että se keskusteluapu on siellä valmiina, jos minulle tulee tunne, että haluaisin kokeilla. Mutta painostuksen alla en mene mihinkään. Ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroit, että asia oli tullut esille sairauslomaa hakiessa. Jos sinulle kirjoitetaan sairauslomaa mt-syistä (etenkin pidemmälle ajalle), on velvollisuus tarjota myös jonkinlaista hoitoa, ettet jatkossa tarvitsisi sairauslomaa. Yleisimmät hoitomuodot lienevät lääkehoito ja keskusteluapu. Jos sairauslomasi pitkittyy, mietitään myös kuntoutusvaihtoehtoja. Ihan normaali käytäntö, eikä tarjottuun hoitoon ole pakko suostua, mutta jos ei osallistu hoitoon tai kuntoutukseen, Kela voi alkaa hylätä sairauspäivärahoja tai kuntoutustukia, jos sellaista sattuu hakemaan.
No sitten vaan työttömytspäivärahaa hakemaan. Se on joko tai. Mihinkään ei ole henkilön pakko suostua.
Se on hempeää ja hilpeää jos suuri joukko ihmisiä osallistuu johonkin terapiaan ja kuntouttamiseen ja perustunut ihan johonkin höpinöihin koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap:n auttaminen tuntuu lähinnä häiritsemiseltä kun luin pakkoauttamisesta?
Se on se naisten yleinen vastaus ihan jokaiseen vaivaan ja ongelmaan. Juttelu ja juoruilu sillä aikaa kun miehet korjaa ongelmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuulostat loogisesti ajattelevalta ja pärjäävältä ihmiseltä.
Toisten pitäisi pystyä kunnioittamaan päätöksiäsi, jos niin ei tapahdu, niin ei auta kun toistaa vain ystävällisesti, mitä on aiemmin sanonut.
Alue: Aihe vapaa
Älä välitä noista ketjuista kommenteista, niitä on nykyään joka ketju täynnä. Minua ainakin kiinnostaa kuulla ajatuksiasi asian tiimoilta.