Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tällainen riita parisuhteessa ratkaistaan?
29.11.2024 |
Tilanne on se, että minulla on tänään syntymäpäivä. Olen lapsuuteni elänyt alkoholistiperheessä, jossa tämä päivä oli usein tunnelmaltaan ahdistava ja erilainen varmaan kuin monella muulla.
Suhteen alkuaikoina molemmat muistettiin toisiamme lahjoin ja elein, vaikka mies on aina sanonut ettei hän niin välitä mistään erityisestä juhlimisesta. Minä taas en ole koskaan kokenut mitään erityistä juhlaa; tähän aikaan vuodesta kenelläkään ei ole aikaa ylimääräiselle juhlimiselle, kun on pikkujouluja ja lahjat hankittava yms.
Nyt kun avioliittoa on takana 14 vuotta, tilanne on se että minä leivon kakut lapsille ja miehelle synttäreinä, ja isänpäivänä ja usein äitienpäivänäkin. Muutama vuosi sitten meillä oli hankala vähän kaikessa ja tuolloin mies torppasi kaikki toiveeni synttäreistä sanomalla, ettei hänellä ole aikaa eikä rahaa mihinkään.
Nyt tilanne on se, että mies ahdistuu kun olisi aika muistaa minua ja ei ymmärrä, miksi minä en enää halua vastata mitään, kun toinen tulee selvästi valmiiksi turhautuneena kysymään että mitä minä nyt sitten haluan. Ei tee mieli vastata muuta kuin että "en tarvitse mitään". Ja se sitten taas ärsyttää miestä vielä enemmän.
Miten tämänkin ongelman ratkaisee muuten, kuin että minä lakkaan viettämästä synttäreitä? Eilen en jaksanut tehdä kakkua, joten tänään ei sitten ole edes synttärikakkua 😔 Mies ei sitä ole hankkinut koska sanoin leipovani sen (en halunnut pyytää leipomosta kallista kakkua).
Kommentit (69)
Lahjan ostamisen tulee aina olla vapaaehtoista ja tulee haluta ilahduttaa läheistä. Itse tykkään lahjoa läheisiä, mutta itse en saa lahjoja. En koe kuitenkaan asiaa ongelmaksi, kun ajattelen kuitenkin, että ihmiset tekevät mitä itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille pöytä koreaksi!
Kaupasta jäätelöä, keksejä, karkkia, suklaata - kaikkea mikä maistuu. Jos haluaa nähdä vähän vaivaa niin vaikka sievät jätskiannokset.
Suolaiseksi pikkupizzoja ja voileipiä.
Juhlajuomaksi mehua tai limpparia maun mukaan. Herkuttelu on lapsille tärkeä osa juhlaa. Aikuisten juhliin ei tarvita muuta ohjelmaa - laitat sulle ja miehelle kahviannokset siinä kun lapset vetää limppareitaan.
Jonkun elokuvan voitte yhdessä katsoa ja napostella karkit samalla.
Lähdetään siitä, että synttärit ovat aina tärkeä juhla lapsille, joten sen mukaan. Ei mitään syyllistämistä ja mulkoilua.
Pari kynttilää juhlistamaan pöytää.
Vierailija kirjoitti:
Marketeista saa suhteellisen edullisia valmiskakkuja, jos sulle kakku on tärkeä. Itse en juuri koskaan juhli synttäriäni kakulla, mutta makunsa kullakin. En ymmärrä miksi sinun pitää heittäytyä marttyyriksi, kun miehesi kysyy mitä haluat. Voisit sanoa vaikka, että haluat teatteriin ja ravintolaan illalliselle. Eihän lahjan tarvitse olla joku tavara, voi se olla mukavaa ajanviettoakin.
Pointti ei nyt varmasti ole se, että saa kakun ja toisen hampaat irvessä toteuttamaan jonkun lahjaidean minkä lahjan saaja on itse kertonut.
On ihan eri asia kysyä toiselta, että mitä kivaa haluaisi tehdä synttärien johdosta sen sijaan, että turhautuneena tivaa, että mitä sä nyt haluat. Veikkaanpa, että lahja ja kakku ovat aloittajalle ne toisarvoiset asiat ja pääpointti on se, että mies arvostaisi aloittajan samalla tasolle kuin aloittaja arvostaa miehensä, eli vilpittömästä ilahduttamisen halusta muistaa toista synymäpäivinä. Ei se ole marttyyriksi heittäittytymistä, että oman kumppanin välinpitämätön asenne satuttaa.
Itse en osaa sanoa miten tuollainen riita ratkaistaan, koska en olisi tuollaisessa suhteessa ylipäätään.
Jotenkin olet saanut itsesi uskomaan, että asiat jotka vaivaavat sinua, kuuluu vain kestää. Se ei ole mitenkään epätyypillistä alkoholistiperheessä kasvaneelle. Sinunkin tunteillasi on väliä ja asioiden ei kuulu olla niin vaikeita kuin miltä miehesi saa ne kuulostamaan.
Kyse on kuitenkin lähes aina valinnoista. Omaa käyttäytymistään on toisaalta helpompi muuttaa kuin toisten.
Onko ap:n miehen syy, että ap:n vanhemmat eivät huomioineet lastaan? Onko ap käynyt terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja onneksi olkoon, ap!
Toivoo äiti, joka tykkää, että juhlitaan, mutta jonka on pitänyt opetella olemaan loukkaantumatta ja nostamaan itse sen kissanhännän sekä myös lipun korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan ostamisen tulee aina olla vapaaehtoista ja tulee haluta ilahduttaa läheistä. Itse tykkään lahjoa läheisiä, mutta itse en saa lahjoja. En koe kuitenkaan asiaa ongelmaksi, kun ajattelen kuitenkin, että ihmiset tekevät mitä itse haluavat.
Erikoinen ajatus, jos puolison ilahduttaminen ei tule vapaaehtoisesti. Kyllä parisuhteessa kuuluu joskus ottaa itse se askel eteenpäin ja kehittyä ihmisenä, tehdä asioita jotka eivät tunnu kaikkein luontevimmalta. Lahjan ostamisen vaiva ei ole niin suuri, etteikö sitä viitsisi tehdä jos välittää kumppanistaan ja tietää asian olevan kumppanille merkityksellinen. Loppujen lopuksi siinä on koko vuosi aikaa. Pieni juhlistaminen on enemmän kuin paikallaan, jos se ilahduttaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa autistilta. Joku kompromissi pitäisi löytyä. Mutta ei se voi olla se, että sinun synttäreitä ei juhlita.
Kyllä me autistit osaamme olla tosi hyviäkin kumppaneita. Ei ole mitenkään autisteille ominaista olla ottamatta huomioon muita ja vihjata, ettei heillä ole merkitystä.
Ap kertoo puolisolleen todella sekavasti omista toiveistaan. Latautunutta ja piilomerkityksiä täynnä koko juhla.
Mies on varmaan vuosien aikana jo tottunut siihen, ettet halua ja tarvitse mitään. Tietää jo ennalta vastauksen kun kysyy ja turhautuu siitä? Ja onko siitä rahasta nyt oikeasti puute? Jos miehen mielestä kakku on kallis, sen voi ostaa itsekin. Jos nyt nauttii leipomisesta niin sitten sen voi tehdä, mutta jos se on pakkopullaa niin sitten ei. Itse leikkaan lehdestä kuvan, mitä haluan esim. Joululahjaksi. Ei mies muuten osaa mitään ostaa. Jos sanoo, että on liian kallis, voi kysyä minkä verran on valmis laittamaan minun lahjaani. Euron? Sitten voi kysyä miksei arvosta vaimoaan enempää. Muistuttaisin myös mitä mies on itse minulta saanut lahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se mes pitänyt leipomokakkua kalliina vaan ap itse?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n miehen syy, että ap:n vanhemmat eivät huomioineet lastaan? Onko ap käynyt terapiassa?
Ei se tietenkään ole miehen syy. Mutta miksei puoliso tahtoisi antaa rakkaalleen korjaavia kokemuksia, jos ne ovat helposti saatavilla? Kaikki me kaipaamme hellyyttä ja huomiointia joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa autistilta. Joku kompromissi pitäisi löytyä. Mutta ei se voi olla se, että sinun synttäreitä ei juhlita.
Kyllä me autistit osaamme olla tosi hyviäkin kumppaneita. Ei ole mitenkään autisteille ominaista olla ottamatta huomioon muita ja vihjata, ettei heillä ole merkitystä.
Ap kertoo puolisolleen todella sekavasti omista toiveistaan. Latautunutta ja piilomerkityksiä täynnä koko juhla.
Kommentissa haukuttiin miestä autistiksi ja sen perusteella huonoksi kumppaniksi, aloittaja on sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa autistilta. Joku kompromissi pitäisi löytyä. Mutta ei se voi olla se, että sinun synttäreitä ei juhlita.
Kyllä me autistit osaamme olla tosi hyviäkin kumppaneita. Ei ole mitenkään autisteille ominaista olla ottamatta huomioon muita ja vihjata, ettei heillä ole merkitystä.
Olen tuo, joka kirjoitti tuon ylläolevan viestin. Ja itsekin kirjolla ja parisuhteessa. Toki osataan ottaa huomioon, en sitä tarkoittanutkaan! Mutta kuormitusta on herkästi paljon, eikä aina jaksa samalla tavalla ns. hankalia asioita. Ja voi olla hankala joustaa jonku kakun hinnan kanssa. Yms. Siis itse koen useinkin hankalina monetkin juhlat, vaikka toki haluankin muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaikuttaa autistilta. Joku kompromissi pitäisi löytyä. Mutta ei se voi olla se, että sinun synttäreitä ei juhlita.
Kyllä me autistit osaamme olla tosi hyviäkin kumppaneita. Ei ole mitenkään autisteille ominaista olla ottamatta huomioon muita ja vihjata, ettei heillä ole merkitystä.
Ap kertoo puolisolleen todella sekavasti omista toiveistaan. Latautunutta ja piilomerkityksiä täynnä koko juhla.
Kommentissa haukuttiin miestä autistiksi ja sen perusteella huonoksi kumppaniksi, aloittaja on sitten asia erikseen.
Ketään ei haukuttu autistiksi. Ei se ole haukkumasana. Jotkut on oikeasti autisteja, minäkin, joka sen ekan viestin laitoin. Se oli olettava toteamus.
Lopeta nyt alkuun se miehen paapominen. Hän on sanonut, että juhlat ei kiinnosta, niin et enää tee hänelle kakkuja tai anna lahjoja.
Vietä omaa syntymäpäivääsi lasten kanssa ja kutsu omia läheisiä/sukulaisia. Lapset alkavat sinua muistamaan, kun ovat tarpeeksi isoja ja tietävät, että päivä on tärkeä äidille. Lapset eivät kuitenkaan ymmärrä sinun syntymäpäiväsi tärkeyttä ellet itse näytä mallia asiassa juhlimalla omaa syntymäpäivääsi.
Mieheltä voit pyytää suoraan asioita, olet sen arvoinen. Jos hän ei näihin tarpeisiin pysty vastaamaan, niin anna olla. Eroa, jos suhteessa ei ole tarpeeksi hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marketeista saa suhteellisen edullisia valmiskakkuja, jos sulle kakku on tärkeä. Itse en juuri koskaan juhli synttäriäni kakulla, mutta makunsa kullakin. En ymmärrä miksi sinun pitää heittäytyä marttyyriksi, kun miehesi kysyy mitä haluat. Voisit sanoa vaikka, että haluat teatteriin ja ravintolaan illalliselle. Eihän lahjan tarvitse olla joku tavara, voi se olla mukavaa ajanviettoakin.
Pointti ei nyt varmasti ole se, että saa kakun ja toisen hampaat irvessä toteuttamaan jonkun lahjaidean minkä lahjan saaja on itse kertonut.
On ihan eri asia kysyä toiselta, että mitä kivaa haluaisi tehdä synttärien johdosta sen sijaan, että turhautuneena tivaa, että mitä sä nyt haluat. Veikkaanpa, että lahja ja kakku ovat aloittajalle ne toisarvoiset asiat ja pääpointti on se, että mies arvostaisi aloittajan samalla tasolle kuin aloittaja arvostaa miehensä, eli vilpittömästä ilahdutt
Ap on omalla asenteella estänyt kaiken yhteisen kivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n miehen syy, että ap:n vanhemmat eivät huomioineet lastaan? Onko ap käynyt terapiassa?
Ei se tietenkään ole miehen syy. Mutta miksei puoliso tahtoisi antaa rakkaalleen korjaavia kokemuksia, jos ne ovat helposti saatavilla? Kaikki me kaipaamme hellyyttä ja huomiointia joskus.
Ap ei pysty sitä ottamaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies on varmaan vuosien aikana jo tottunut siihen, ettet halua ja tarvitse mitään. Tietää jo ennalta vastauksen kun kysyy ja turhautuu siitä? Ja onko siitä rahasta nyt oikeasti puute? Jos miehen mielestä kakku on kallis, sen voi ostaa itsekin. Jos nyt nauttii leipomisesta niin sitten sen voi tehdä, mutta jos se on pakkopullaa niin sitten ei. Itse leikkaan lehdestä kuvan, mitä haluan esim. Joululahjaksi. Ei mies muuten osaa mitään ostaa. Jos sanoo, että on liian kallis, voi kysyä minkä verran on valmis laittamaan minun lahjaani. Euron? Sitten voi kysyä miksei arvosta vaimoaan enempää. Muistuttaisin myös mitä mies on itse minulta saanut lahjaksi.
Ap koki kakun liian kalliiksi.
Olet sitten tehnyt synttäristäsi vaikean kaikille muillekin itsesi lisäksi. Kiitti vaan. Mitä jos lopettaisit.
Alue: Aihe vapaa
Jokin muu ahdistus on kyseessä. Mies ei voi sitä sinulta piuataa, teki hän mitä tahansa, se ei poista ahdistustasi eikä kelpaa sinulle.
Itsellä oli samaa oiretta. Nyt ei enää ole hja voin vaikka itse sen syntymäpäivämatkani, ravintolan tms suunnitella ja olen oikein tyytyväinen.