Miten tällainen riita parisuhteessa ratkaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Marketeista saa suhteellisen edullisia valmiskakkuja, jos sulle kakku on tärkeä. Itse en juuri koskaan juhli synttäriäni kakulla, mutta makunsa kullakin. En ymmärrä miksi sinun pitää heittäytyä marttyyriksi, kun miehesi kysyy mitä haluat. Voisit sanoa vaikka, että haluat teatteriin ja ravintolaan illalliselle. Eihän lahjan tarvitse olla joku tavara, voi se olla mukavaa ajanviettoakin.

Tämä.

Mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin marttyyri, joka "ei halua mitään" ja murjottaa naama rullalla riippumatta siitä tuoko hänelle lahjan vai ei.

Nämä samat marttyyrit raivosiivoavat kaikkiin juhliin ja ovat väsyneitä ja loukkaantuneita, mutta eivät ota apua vastaan sillä kukaan ei osaa auttaa oikein. Tämä tapa periytyy harmillisen monessa perheessä äidiltä tyttärelle.

Kannattaa oikeasti sanoa mitä haluaa, eikä tiuskia kun toinen kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistiperheen lapsena:

Avaa se suusi ja sano miehelle, että hänen tulee hankkia sinulle kakku ja asia X lahjaksi ja että odotat vastaavaa käytöstä jokaisena seuraavana syntymäpäivänäsi hamaan tappiin asti. 

Jos itse sanot tekeväsi itse itsellesi kakun ja ettet halua mitään lahjaksi ja odotat silti saavasi mieheltä kakun ja lahjan, niin olet kyllä itse aiheuttanut tilanteen.

Olet tottunut siihen jo lapsena ettei sinulla saa olla tarpeita ja haluja, nyt on korkea aika kasvaa aikuiseksi ja todeta, että sinulla on tarpeita ja haluja joita muut eivät voi päästään keksiä, jos et niitä kerro. 

 

Olen avannut suuni, monta kertaa ennen kuin tästä on tullut tällainen ongelma. Olen sanonut että yksi tietty kakku olisi kiva, ja saanut vastauksen että ne on kalliita. 

Mitä siihen sitten enää voi sanoa? :(

 

No erotkaa jos mikään ei muutu tai sitten molemmat tyytyy että tilanne pysyy samanlaisena.

Miehesi ajattelee itseään ei sinua tai perhettä. Minulla oli synttärit toukokuussa ja mies teki minulle synttärikakun ja suklaaneliöitä. Mieheni kumma ja kyllä osaa leipoa ja olen sitä aina ihmetellyt miten hyvän miehen sain koska edelliset mieheni eivät tehneet mitään eivätkä osanneet leipoa.

unohda vanhat kaunat ja marttyyrin asenne, ihan vaan sanot mitä toivot lahjaksi, suurin osa miehistä ei ole ajatuksenlukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistiperheen lapsena:

Avaa se suusi ja sano miehelle, että hänen tulee hankkia sinulle kakku ja asia X lahjaksi ja että odotat vastaavaa käytöstä jokaisena seuraavana syntymäpäivänäsi hamaan tappiin asti. 

Jos itse sanot tekeväsi itse itsellesi kakun ja ettet halua mitään lahjaksi ja odotat silti saavasi mieheltä kakun ja lahjan, niin olet kyllä itse aiheuttanut tilanteen.

Olet tottunut siihen jo lapsena ettei sinulla saa olla tarpeita ja haluja, nyt on korkea aika kasvaa aikuiseksi ja todeta, että sinulla on tarpeita ja haluja joita muut eivät voi päästään keksiä, jos et niitä kerro. 

Halusin vain tulla sanomaan että just näin! Itsekin alkoholistiperheen lapsena en voisi olla enempää samaa mieltä. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella ja myötätunnolla. Rupea itsesi puolustajaksi, parhaaksi kaveriksi ja turvalliseksi aikuiseksi. :) 

Eikö nuo ongelmat olisi pitänyt keskustella läpi ja puhki jo ennen kuin edes sanoitte toisillenne "Tahdon". Ihan turha alkaa nillittää nyt, kun olette olleet yksissä jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Teillä lienee aika erilaiset tausta, mutta siinä mielessä samanlaiset, että kumpikaan ei ole kai tottunut saamaan huomionosoituksia syntymäpäivänä. Mies ei siitä piittaa, koska on kasvanut sen yli aikuiseksi, mutta sinä sinä vingut, koska se kasvaminen on jäänyt kesken ja odotat, että mies huomioi sinua toisin kuin alkisvanhemmat. 

Lukematta juuri muuta kuin aloituksen vastaisin, että mene terapiaan. Mene suoraan terapiaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Jos mies on tuollainen lapanen, ostaisin itse kakun ja kukat itselleni. Ja jonkun lahjan. Jos toisella ei ole tilannetajua niin sitä ei ole.

No, miten kävi synttärien vieton?

Lapset on varmaan jo nukkumassa, joten ap voi kertoa.