Vihaan yksinhuoltajia!!!!

Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta suhteemme on aivan varmasti yhtä vakaalla pohjalla kuin heillä, jotka ovat aloittaneet seurustelun vasta aikusena.

Itse tunnen meidän lisäksi muutaman parin, jotka ovat aloittaneet seurustelun alaikäisinä ja ovat edelleen yhdessä keski-ikäisinä, mm. ovat vanhempani,

seurustelun tyyliin 15 v.! Sehän on ihan selvä, että tällainen liito purautuu, koska eihän kukaan ole samanlainen pentuna kuin aikuisena.

arjenyksinhuoltaja. Vaikka olen näennäisesti onnellisessa avioliitossa, miehen työ on sen luonteinen että häntä ei kotona juuri silloin näy kun muu perhe on. Itse roudaan lapset päiväkotiin ja kouluun, menen töihin, haen lapset, käyn kaupassa, hoidan ilta härdellin ja sitten kun perhe on nukkumassa miehen on hyvä tulla kotiin vain lähteäkseen ennen kuin kukaan muu on kerinnyt heräämään.



Kyllä, viestissäni on katkera sävy. Sillä raskasta on se, että on muka joku jonka kanssa pitäisi pystyä jakamaan, mutta todellisuudessa ei ole ketään. Itse saan huolehtia ihan kaiken. Mies on toki rakastava ja ns. hyvä isä. No, kyllähän mäkin olisin hyvä äiti jos kerran viikossa näkisin lapsiani vuorokauden ja koti olisi siisti ja jääkaapissa ruokaa. Miksi en silloin tekeisi lasteni kanssa kaikkea kivaa? Tietenkin tekisin!! Nyt olen se karjuva natsi joka on ihan hermoraunion partaalla kun yrittää saada arjen pyörimään. Pahinta on se että odottaa että toinenkin tekisi jotain, mutta eihän se tee kun ei ole koskaan himassa... Ja silloin sitä katkeroituu kun odottaa eikä saa. Välillä olen miettinyt että yhna olisi helpompaa (voi olla että harhaa, vaikkakin äitini jäi nuorena leskeksi ja siis olen läheltä seurannut yhn arkea) eipähän odottais kenenkään tekevän yhtään mitään. Ei tarvitsisi pettyä aina uudestaan ja uudestaan.



Niin, ja miehelleni voi yrittää soittaa töihin. Tuskin pystyy vastaamaan. Toki jos joku paniikki perheessä niin saan kiinni.



nimim. ai vähänkö katkera :-)

Hänestäkin on juuri tullut yksinhuoltaja.

Olet varmaan ap tosi hyvä ihminen. Oikein kadehdittava.

Minä vihaan sinua.

t. ei-yh

En ikinä tekisi lapsia yksin ja kun olen naimisissa teen oman (ja vähän ylikin) osuuteni, ettei minusta tulisi yh. Minusta yh-status on edelleen ainakin joiltakin osin itse tuotettua.

Olen nimittäin ent. yh, nykyään naimisissa. Entisessä liitossani hoidin lapset täysin yksin. Jäin yh:ksi, pärjäsin muutes taloudellisestikin paremmin kuin koskaan aiemmin. Eikä tarvinnut miettiä puolison edesottamuksia enää. Nyt olen uudestaan naimisissa, ja ihan yhtä "rankkaa" tämä arki on, kun yh:na, koska mieheni työn paljouden takia hoidan edelleen lapseni/lapsemme lähes yksin. Ei se aina niin mene kuulkaas, että yh:t ovat jotain arjen sankareita, ja naimissa olevilla on vaan luksusta ja helppoa.

Meidän suhteen tuollainen tuhosi ja olen nyt yh. Mieluummin näin. Kaikki on paljon helpompaa kun ei tarvi olla katkera jatkuvasti. Nyt vuoden eron jälkeen ex on herännyt todellisuuteen ja on huomannut et hällä on kaksi lasta. Nyt jopa kuvittelee et muksut voisivat muuttaa hänen luokseen.