Elämän vaikeat valinnat ja onnellisuus- keskustelu

Up 

Ei onnellisuuteen tarvita mitään valintoja. Onnellisuus on olotila ja asenne, ei siihen vaikuta mikään ulkoisten asioiden valinta. Kukaan ihminen/asia/esine ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se voi tehdä sinut tyytyväiseksi vähän aikaa mutta se ei ole onnellisuutta.

En ole tahallisesti satuttanut kyllä muita oman onneni takia. Elämä on enemmän muiden eteen uhrautumista, ja niin sen kuuluukin olla. Ainoa jossa olen ajatellut omaa etuani, on työnteko. Teen vähemmän töitä että voin olla enemmän kotona. Lapset varmasti tykkäisivät kun voisin ostaa heille enemmän kaikkea kivaa, mutta itselleni hinta olisi liian kova. Mutta uskon että myös arvostavat myöhemmin, että äiti oli kotona.

Et halua kertoa mitään omasta tilanteestasi, täällä, anonyymisti edes ei avautuminen onnistu. 

Siitä lähtee onnellisuuden avaimet. Ole avoin, älä haudo asioita yksin päässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei onnellisuuteen tarvita mitään valintoja. Onnellisuus on olotila ja asenne, ei siihen vaikuta mikään ulkoisten asioiden valinta. Kukaan ihminen/asia/esine ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se voi tehdä sinut tyytyväiseksi vähän aikaa mutta se ei ole onnellisuutta.

Jossain määrin totta, mutta voi mennä liian pitkällekin. Esim. itse jouduin lopettamaan avioliittoni vain 4 vuoden jälkeen, koska mies osoittautui kirjaimellisesti mielisairaaksi (bipolaarihäiriö, paranoidi skitsofrenia) ja sen lisäksi sekakäyttäjäksi joka varsinkin maniassa käytti kaikkea mitä sai ja käyttäytyi väkivaltaisesti ja pelottavasti. Kyllä se mun onnellisuuttani kummasti lisäsi poistua suhteessa, jossa kirjaimellisesti pelkäsin suurimman osan aikaa. Mitään lasten tekemistähän siihen suhteeseen ei olisi voinut harkita, joten olisin jäänyt myös lapsettomaksi, jos olisin jäänyt vaan siihen ajatellen että ei ukoinen todellisuus vaikuta onnellisuuteeni joten jään. 

Eikä sellainenkaan elämä oikein useimmille järkevää ole, jossa vaan olla möllötetään tavoittelematta mitään, koska ulkoinen ei tuo onnea. Ehkä se voi jonkun harvan vuoren huipulla valaistumista tavoittelevan tie olla, mutta useimpien elämään kuuluu mm. ammatin, parisuhteen, sopivan asumismuodon, sopivan työpaikan, sopivan asuinpaikan yms. tavoittelua eikä olisi onnellisuutta lisäävää luopua siitä. Siitä tulee ongelma vasta, jos se on pakkomielteistä, niin että kieltäydytään olemasta onnellinen, ellei maailmaa saada järjestettyä juuri täysin omien mieltymysten mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole tahallisesti satuttanut kyllä muita oman onneni takia. Elämä on enemmän muiden eteen uhrautumista, ja niin sen kuuluukin olla. Ainoa jossa olen ajatellut omaa etuani, on työnteko. Teen vähemmän töitä että voin olla enemmän kotona. Lapset varmasti tykkäisivät kun voisin ostaa heille enemmän kaikkea kivaa, mutta itselleni hinta olisi liian kova. Mutta uskon että myös arvostavat myöhemmin, että äiti oli kotona.

Kiitos kun kerroit <3 ap 

Nämä jotkut ohjeet täällä on kyllä aika toksisia jos sattuu olemaan ihminen joka harkitsee lähteä oikeasti pahasta tilanteesta, tyyliin vaikka ihmissuhde narsistin tai väkivaltaisen kanssa. Ja ohjeet on, elämä on muiden eteen uhrautumista ja kuuluukin olla, onni ei tule ulkopuolelta joten muuta asennettasi. Ei, aina ei ole hyvä vaan uhrautua ja säätää päätään. Joskus tosiaan pitää tehdä valintoja elämässään pelastaakseen itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnellisuuteen tarvita mitään valintoja. Onnellisuus on olotila ja asenne, ei siihen vaikuta mikään ulkoisten asioiden valinta. Kukaan ihminen/asia/esine ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se voi tehdä sinut tyytyväiseksi vähän aikaa mutta se ei ole onnellisuutta.

Minä näen asian eri tavoin. Harva ihminen on henkisesti niin vahva, että voi olla onnellinen olosuhteista huolimatta. Se on ihailtavaa, mutta aika ylevä tavoite, ainakin itselleni. Elämänsä olosuhteisiin kun ihminen voi vähän vaikuttaa, vaikka toki asenne myös ratkaisee paljon.

Ihailen kyllä ihmisiä,  jotka pystyy siihen mitä kuvaat, että se onnellisuus on vain itsessä sisällä, huolimatta ulkoisista tekijöistä tai siitä ketä ihmisiä on elämässä ympärillä. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnellisuuteen tarvita mitään valintoja. Onnellisuus on olotila ja asenne, ei siihen vaikuta mikään ulkoisten asioiden valinta. Kukaan ihminen/asia/esine ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se voi tehdä sinut tyytyväiseksi vähän aikaa mutta se ei ole onnellisuutta.

 

Jossain määrin totta, mutta voi mennä liian pitkällekin. Esim. itse jouduin lopettamaan avioliittoni vain 4 vuoden jälkeen, koska mies osoittautui kirjaimellisesti mielisairaaksi (bipolaarihäiriö, paranoidi skitsofrenia) ja sen lisäksi sekakäyttäjäksi joka varsinkin maniassa käytti kaikkea mitä sai ja käyttäytyi väkivaltaisesti ja pelottavasti. Kyllä se mun onnellisuuttani kummasti lisäsi poistua suhteessa, jossa kirjaimellisesti pelkäsin suurimman osan aikaa. Mitään lasten tekemistähän siihen suhteeseen ei olisi voinut harkita, joten olisin jäänyt myös lapsettomaksi, jos olisin jäänyt vaan si

Missä kohtaa sanoin että onnellinen vain olla möllöttää? Onnellisuus antaa paljon energiaa koska turha epäily, pelko ja negatiivisuus on poissa. Onnellinen voi hyvin poistua epämiellyttävästä elämäntilanteesta mutta ei löydä siihen syyllisiä, hän käyttää vain omaa oikeuttaan valikoida olosuhteensa.

Vierailija kirjoitti:

En ole tahallisesti satuttanut kyllä muita oman onneni takia. Elämä on enemmän muiden eteen uhrautumista, ja niin sen kuuluukin olla. Ainoa jossa olen ajatellut omaa etuani, on työnteko. Teen vähemmän töitä että voin olla enemmän kotona. Lapset varmasti tykkäisivät kun voisin ostaa heille enemmän kaikkea kivaa, mutta itselleni hinta olisi liian kova. Mutta uskon että myös arvostavat myöhemmin, että äiti oli kotona.

Itse olin työssä, jossa ei voinut tehdä vähemmän töitä, kun henkilöstöresurssit olivat rajalliset. Onneksi en ole enää.

"Missä kohtaa sanoin että onnellinen vain olla möllöttää? Onnellisuus antaa paljon energiaa koska turha epäily, pelko ja negatiivisuus on poissa. Onnellinen voi hyvin poistua epämiellyttävästä elämäntilanteesta mutta ei löydä siihen syyllisiä, hän käyttää vain omaa oikeuttaan valikoida olosuhteensa."

Eli siinä tapauksessa vastaus ap:n kysymykseen näyttäisi kuitenkin olevan, että välillä joutuu tekemään niitä valintoja, jotka joskus voi satuttaa toisiakin. Ja kommentti ei oikeastaan ollut vastaus ap:n kysymykseen lainkaan, vaan pohdiskelua valintojen teon sisäisestä motivaatiosta, että tehdäänkö valinnat jotta tavoitellaan suurempaa onnellisuutta, vai käytetäänkö vain oikeutta valikoida olosuhteet. Lähinnä semanttista pyörittelyä.

Älä tavoittele onnellisuutta, se on kuin orgasmi, jos sitä liikaa ajattelee se karkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnellisuuteen tarvita mitään valintoja. Onnellisuus on olotila ja asenne, ei siihen vaikuta mikään ulkoisten asioiden valinta. Kukaan ihminen/asia/esine ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se voi tehdä sinut tyytyväiseksi vähän aikaa mutta se ei ole onnellisuutta.

 

Jossain määrin totta, mutta voi mennä liian pitkällekin. Esim. itse jouduin lopettamaan avioliittoni vain 4 vuoden jälkeen, koska mies osoittautui kirjaimellisesti mielisairaaksi (bipolaarihäiriö, paranoidi skitsofrenia) ja sen lisäksi sekakäyttäjäksi joka varsinkin maniassa käytti kaikkea mitä sai ja käyttäytyi väkivaltaisesti ja pelottavasti. Kyllä se mun onnellisuuttani kummasti lisäsi poistua suhteessa, jossa kirjaimellisesti pelkäsin suurimman osan aikaa. Mitään lasten tekemistähän siihen suhteeseen ei olisi voinut harkita, joten olisin jää

Missä kohtaa sanoin että onnellinen vain olla möllöttää? Onnellisuus antaa paljon energiaa koska turha epäily, pelko ja negatiivisuus on poissa. Onnellinen voi hyvin poistua epämiellyttävästä elämäntilanteesta mutta ei löydä siihen syyllisiä, hän käyttää vain omaa oikeuttaan valikoida olosuhteensa.

 

Voi kun olisi päätökset niin helppoja tehdä käytännössä.. itselleni ei ole. Ap