Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tällaista työpäivien jälkeen?
27.11.2024 |
Teen 2-vuorotyötä sairaalassa. Työpäivien jälkeen olen niin uupunut, että en jaksa edes puhua puolison kanssa. En jaksa katsoa puhelimesta viestejä. Bussissa tuijotan van eteenpäin kuin zombi. Jalkoihin ja selkään särkee ihan tajuttomasti. Iltavuorosta tullessa en saa unta ja kierin levottomasti sängyssä.
Tuntuu, että elämä valuu ohi. Menen autopilotilla eteenpäin ja on vaikea nauttia oikein mistään. Mietin työasioita koko ajan.
Kommentit (19)
Ei ole tuollaista, eikä pitäisi sinullakaan olla. Ei ihminen ole kone.
Etsi ratkaisuja, noin ei ole pakko elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Teen päivävuoroa joka on 9-12h pitkää. Työt alkaa klo 6:00 En jaksa mitään vapaa-ajan elämää. Sohvalla makaan ja katson tv tä tai kuuntelen, kun en jaksa katsoa illalla ja juon pari kaljaa. m39
Ei ole. Tulen kotiin viimeistään viideltä, jos olen työpaikalla enkä etätöissä. Syön välipalaa, sitten lähden johonkin harrastukseen tai ulkoilemaan. Tulen kotiin, teen ruokaa, alan iltalöhöilyt netin ja kirjojen kanssa.
Oli just tollasta, kun tein töitä hoitoalalla. Se jatkuva uupumus oli ihan kamalaa ja töissä jatkuva riittämättömyyden tunne. Kouluttauduin uudelleen taloushallinnon alalle enkä ole katunut päivääkään. Energiaa on töidenkin jälkeen mielenrauhasta puhumattakaan.
On se surullista kun ihminen menee tähän jamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli vastaavaa, kun olin vuorotyössä sairaalassa. Vaihdoin alaa ja olen nyt paremmin palkatussa työssä virka-aikaan ja energiaa riittää työpäivän jälkeen vaikka mihin.
Minä olen myös virka-aikaan töissä ja silti väsyttää. Aamulla kun lähtee kuuden aikaan ja illalla palaa kuuden aikaan kotiin, ei paljon jää aikaa tai jaksamista muulle elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei toi ole normaalia.kannattaisi vaikka kuntoilla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää naiset näännyttäkö itseänne hoitotyössä. Toimistohommat on kuin lepokoteja siihen verrattuna.
Minä olen täysin autopilotilla. Reagoin ja teen asioita vain kun eteen tulee esteitä eli joku pakottava tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO onneksi ei todellakaan ole tuollaista. Tsemppiä sulle sinne.
Jos et inhoaisi omaa rupsahtanutta ruumistasi niin paljon, pystyisit rentoutumaan esim seksin avulla. Kuten miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei kyllä tulis mieleenkään harrastaa mitään vaikka työajat sen mahdollistaisikin.
Ja mitä tapahtuu jos otat vähän rennommin? Ei mitään kauheaa. Naisena et osaa olla suorittamatta hampaat irvessä.
On. Olen hoitoalalla päivätyössä. Juuri tänäänkin mietin kun en päässyt sohvalta ylös moneen tuntiin työpäivän jälkeen, että ei tässä ole mitään järkeä. Elämä vaan lipuu ohi ja tää oravanpyörä jatkuu. Lapset kysyy ruokaa ja pakotan itseni nousemaan ja teen jonkun helpon ja nopean ruuan ja odotan vaan, et kun pääsisi jo nukkumaan ja seuraavana päivänä sama. Työasiat pyörii mielessä koko ajan.
Mulla oli töissä kans ihan kauheeta, monena yönä viikossa en saanut edes nukuttua. Sitten rohkeasti irtisanouduin ja vaikka rahaa on ny tietty vähemmän niin saan nukuttua ja voin hyvin. Suosittelen.
Kun siirryin etään, tätä se oli.
Tein muutoksen, liikun aamulla ennen töihin menoa ja työpäivän jälkeen.
Puljaan kirppistavaroita ja kollegani toi mulle minipakullisen tavaraa.
Ovat nyt pari yötä parvekkeella, sitten lajittelen ja pakkaan valmiiksi kirppikselle. Menee 2-3 iltaa
Minullakin oli vastaavaa, kun olin vuorotyössä sairaalassa. Vaihdoin alaa ja olen nyt paremmin palkatussa työssä virka-aikaan ja energiaa riittää työpäivän jälkeen vaikka mihin.