Järjestyykö aina asiat lopulta?

Lopulta kuolema korjaa kaikki ongelmat. Sitä ennen asiat järjestyvät joko hyvin, huonosti tai hyvin huonosti tai unohtuvat.

Omalla kohdallani voin sanoa että kyllä on järjestyneet. Nekin milloin on tuntunut etä tästä ei enää selviä, kuilun pohjalla. 

Itselläni on luonne etten anna periksi. Voin pudota hyvin syvälle  mutta mieli vain ei anna luovuttaa.  Aina se sisu nousee ja joka ikinen kerta ratkaisu on löytynyt.  Ei aina sellainen kuin olen odottanut, mutta hyvin usein vielä parempi.  Sen huomaa sitten kun se pahin on ylitetty. 

Mutta jos on sellainen joka haluaa vain ruikuttaa ja tuijottaa pimeyteen ja hokee mantraa että eisekuitenkaankoskaan niin siihen kyllä tuppaa sitten jämähtämään.

Itse olen selvinnyt erittäin vaikeista asioista ja välillä joutunut hakemaan tukea matkaani mutta lopulta taas valkenee. Joskus ajattelen että erittäin rankka lapsuus ja nuoruus on kääntyneet voimavaraksi.  Minusta on kasvanut sisukas eteenpäin pyrkivä enkä jää tuijottelemaan taakseni. Joten ei se vaikea kasvu aina suinkaan paha asia ole sitten elämän varrella vaikka ilman sellaistakin kyllä olisi hyvin mielellään selviytynyt.

Karsin elämästäni pois kaikki minulle vahingolliset ja myrkylliset ihmissuhteet ja elän ihan omaa elämääni heidän kanssaan jotka minulle hyvää tahtovat.  Muita en tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Tavalla tai toisella, kyllä. 

Olen oppinut fatalistiksi monen kokemuksen kautta. Olen saattanut puoliväkisin yrittää jotain mikä ei ole onnistunut ja pian onkin tullut joku uusi parempi asia eteen minkä olisin menettänyt jos olisin saanut ap ajatukseni toteutettua. Aina parempaan menty

Ei pidä paikkaansa