Millä päästä yli epäsopivasta parisuhteesta?

Ollaan monta kuukautta sitten erottu. Aluksi entinen mies antoi olla rauhassa kuten olin pyytänyt. Kävin hakemassa tavarani ja sen jälkeen on oikeastaan helvetti ollut irti. Ei mene viikkoakaan etteikö ole yhteydessä, ilmoittaa ettei olla erottu ja edelleen olen tilivelvollinen hänelle. Tiedän, että ihan itse vastaan puhelimeen. Viimeksi soitti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä videopuhelun ja vaatimalla vaati saada tietoonsa mitä teen ja mitä käyn läpi mielessä. Olin aluksi unen pöpperössä ja en ymmärtänyt, että puhun hänelle. Kun heräsin kunnolla oli hän taas huutamassa kuinka minun pitää antaa hänelle vastaus jatkanko hänen kanssaan vai en. Sanoin suoraan, en ole hänen kanssaan parisuhteessa, enkä ole ole ollut hänen kanssaan kuukausiin. Minulla ei ole mitään asiaa hänelle. Kävi, kuten aina: hän saa omien sanojensa mukaan paniikkikohtauksen ja yrittää itkeä puhelimessa. Valitettavasti näen videon yhteydessä ettei siellä mitään paniikkikohtausta tai itkua ole. Suljen puhelun ja jatkan uniani. Aamulla herään 10 vastaamattomaan puheluun ja raivoviesteihin ja tämän jälkeen anelu viesteuhin. 

 

En pääse jatkaman elämääni, vaikka en mitään omastani kerro. Olen hänen vuoksi joutunut jättämään sosiaalisen median, sanomaan perheelleni ettei kerro minun voinnista mitään ja vähentämään omia menojani. Vaikka osittain koen olevani vapaa niin silti tuntuu, että en ole. Jos lähtisin treffeille niin tuntuu kuin tekisin jotain todella väärin. Kun tapaan ystäviäni tuntuu kuin teen jotain todella väärin. Tuntuu kuin jatkuvasti olisin tilivelvollinen. Jatkuvasti saan viestiä kuinka rakastaa ja on ymmärtänyt kuinka hän oli kamala mies minua kohtaan ja on nyt muuttunut. Minun vain pitää antaa hänelle toinen mahdollisuus ja hän ei näe tulevaisuutta ilman minua. Itseä häiritsee, kuinka toinen ei ota kuuleviin korviinsa kun sanon, että olen eronnut hänestä ja en halua häntä. Silti jatkaa soittamista, itsensä kuvaamista ja viestien laittelua. 

 

olen alkanut miettimään, että pitäisikö tässä nyt vain antaa periksi ja palata. Hän on jo kuukausia odotellut ja pitänyt yhteyttä. Jos toinen olisikin kaikkien näiden vuosien jälkeen muuttunut kun sen kerran oikeasti pakkasin ja lähdin. Hän on sanonut jo, että sitten olemme loppuelämän yhdessä ja vain kuolema meidät erottaa. Ja se on ollut se, mitä olen häneltä toivonut jo ennen ensimmäistä seurusteluamme. Samalla kuitenkin jokin sanoo sisälläni, että ei ikinä takaisin. Jokin kalvaa aivan käsittämättömästi ja en pääse siitä tunteesta eroon. Nyt vain haluaisin eroon kaikista näistä tunteista. 

Onko joku ollut joskus samankaltaisessa tilanteessa? Kuinka olet päässyt yli?