Mika Lintilä pimpottaa ovikelloasi - molemmissa käsissään konjakkipullo. Mitä teet?

Kurkkaan ikkunasta kuka oven takana on, ja jätän avaamatta, kuten aina, jos ei ole naapuri tai joku muu minulle tuttu.

Kuka hän on? En avaa tuntemattomille.

Käsken mennä salarakastaan köyrimään.

Teetä

Avaan oven, mutta kun tunne, sanon hänen erehtyneen ovesta. Sitten laitan oven kiinni toivottaen hyvää illanjatkoa.

Totean olevan väärää merkkiä ja käsken häipyä muualle juomaan litkujaan.

Otan konjakit ja laitan oven kiinni. Millään oudolla hiipparilla ei ole tänne tulemista.

Käsken siirtymään naapurin oven taakse ja kerron soittavani poliisit jos alkavat yhtään mekkaloitsemaan.

Otan viinat ja käsken suksia uittuun.

Avaan pullon ja kaadan pois. 

Potkaisen haaroväliin.

Pyydän sisään ja laitan kuuman kaakaon tulemaan. Sitten ryypätään Lumumbaa 🤤

Pyydän hakemaan lisää, eihän kaksi pulloa mihinkään riitä!

Kynnyksellä lyön oven kaksi kertaa kiinni

Kysyn että minne piilotit sen kolmannen käden?vai kulliako käytit ovikellon pimputukseen.

Tarjoan kylkeen Bandan juhlan pöytä konevehtia 👴 🥳 🍫 

Avaan toki oven ja pyydän sisälle. Mika saa ottaa jos on ottaakseen, mutta itse alkoholiongelmaisena pitäydyn vesilinjalla. Jaa - ja mistäkö puhuisimme - varmaankin ruoasta, sisustamisesta maalaisromanttisilla esineillä sekä Keiteleen alueen kehittämisestä - päivän politiikkaan en ottaisi mitään kantaa. 

Mikäli vierasta sattuisi väsyttämään lämmittäisin saunan ja sijaisin pedin tuohon laverille. Ruoaksi taikoisin savupotkasta ja perunista lihakeittoa. Nisupullaa sekä pannukahvia siihen päälle.

Mika ineen viskien kanssa, sitten kaivetaan whatsupit tulille ja aletaan tykittää paskaa & vittuilua ihan tuelta demaripirujen luureihin. Otetaan viskiä molemmille jaloille ja huutistellaan kun vassariapinat menee full apeshit-moodiin.

Olin juuri kääriytynyt lämpimään vilttiin, kun ovikello yllättäen soi. Kurkistin ovisilmästä ja siinä hän seisoi. Mika Lintilä, Suomen politiikan hillitty herrasmies, molemmissa käsissään konjakkipullo. Hänen ilmeessään oli poikamainen pilke, kuin tämä olisi ollut vain yksi monista seikkailuista hänen elämässään.

Avasin oven, ja lämmin tuulahdus hänen tuomastaan ulkomaailmasta täytti eteisen. "Ajattelin, että konjakki sopisi tähän iltaan," hän sanoi matalalla, rauhallisella äänellä. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Siinä oli jotain pehmeää ja rohkaisevaa kuin hän olisi tiennyt, että olin kaivannut jotakin odottamatonta.

"Et voi olla tosissasi," nauroin ja astuin syrjään. "Tule sisään."

Hän astui eteiseen, ja hetken tunnelma oli kuin vanhasta elokuvasta lämmin, aavistuksen vaarallinen. Laskin huovan hartioiltani ja ohjasin hänet olohuoneeseen, jossa kynttilät lepattivat hiljaa. Hän asetti pullot pöydälle ja ryhtyi avaamaan toista ketterillä käsillään.

"En tiedä mitään täydellisemmästä illasta kuin hyvä konjakki ja hyvä seura," hän totesi. Kaadoin meille molemmille lasit ja istuimme vierekkäin sohvalle. Hänen läsnäolonsa täytti huoneen ei vain fyysisesti, vaan tavalla, joka sai minut tuntemaan oloni erityiseksi.

Kun lasit tyhjenivät, keskustelu syveni. Hän puhui matkoistaan, politiikan kiemuroista, ja minä kerroin omia tarinoitani. Mutta ilta ei jäänyt vain sanoihin. Hänen kätensä liukui kevyesti kädelleni, sormenpäät lämpiminä ja varmoina. Katseemme kohtasivat uudelleen, ja tällä kertaa hiljaisuus kertoi kaiken.

Siinä hetkessä marraskuun kylmyys tuntui kaukaiselta. Konjakin lämmössä ja hänen läsnäolonsa voimassa oli kaikki, mitä tarvitsin.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kääriytynyt lämpimään vilttiin, kun ovikello yllättäen soi. Kurkistin ovisilmästä ja siinä hän seisoi. Mika Lintilä, Suomen politiikan hillitty herrasmies, molemmissa käsissään konjakkipullo. Hänen ilmeessään oli poikamainen pilke, kuin tämä olisi ollut vain yksi monista seikkailuista hänen elämässään.

Avasin oven, ja lämmin tuulahdus hänen tuomastaan ulkomaailmasta täytti eteisen. "Ajattelin, että konjakki sopisi tähän iltaan," hän sanoi matalalla, rauhallisella äänellä. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Siinä oli jotain pehmeää ja rohkaisevaa kuin hän olisi tiennyt, että olin kaivannut jotakin odottamatonta.

"Et voi olla tosissasi," nauroin ja astuin syrjään. "Tule sisään."

Hän astui eteiseen, ja hetken tunnelma oli kuin vanhasta elokuvasta lämmin, aavistuksen vaarallinen. Laskin huovan hartioiltani ja ohjasin hänet olohuoneeseen, jossa kynttilät lepattivat hiljaa. Hän asetti pullot pöydäll

Sä näin ihan vaivaa 😂