Krooninen jalkasilsa

Pojan (8v) kanssa ollaan kärsitty n. vuoden ajan iho-oireista jotka sopivat jalkasilsaan. Labratestit (pcr) näyttää kuitenkin toistuvasti negatiivista, vaikka näytteet otettu huolellisesti ja oltu hoidotta vaaditut ajat. Negatiivisten labratestien vuoksi lapselle ei anneta suun kautta lääkitystä, minulle kyllä suostutaan antamaan, mutta ei ole hyötyä kun sieni jää lapsen kautta kiertämään. 

Kaikki kotikonstit pihkoineen, etikkoineen, valkosipuleineen, teepuuöljyineen jne kokeiltu. Samoin apteekin käsikauppavoiteet. Kaikki auttaa hetkellisesti, mutta oireet palaavat lopulta aina. Siivottu on, desinfioitu kenkiä jne.

Miten te joilla silsa jäänyt krooniseksi, elätte asian kanssa? Olen välillä todella masentunut tämän vuoksi, erityisesti lapsen puolesta. Pelkään että siirtyy kynsiin mitä varmaan lopulta tekee. 

Ahdistaa että onko loppuelämä sellaista että pitää aina vaikkapa kylässä suihkussa käydessä kertoa että on silsa? Todella ahdistavaa. Lapsikin kun käy yökylässä... 

Niin ja tosiaan lääkärin mukaan, koska sieninäyte on neg, tämä olisi keratolysis exfoliativa. Mutta käsittääkseni kys. sairaus on hyvin ajoittainen, esim vain kesäisin, kun taas meillä oireita on miltei koko ajan. Lisäksi sienivoiteet (hetkellisesti) auttavat. Sekin ihmetyttää että miksi oltaisiin tuollainen tauti yhtäaikaa saatu lapsen kanssa.

Tuntuu ettei meitä vain haluta hoitaa julkisella, jokin diagnoosi vain papereihin ja seuraava potilas. 

Niin ja väsyneet ryöppäys- ja sienimuhennos-jutut on sitten nähty jo, antakaa olla niiden kanssa.