Lue keskustelun säännöt.
Miten päästää henkisesti irti ystävästä, joka jätti minut sairastuttuani?
25.11.2024 |
Sairastuin vakavasti. Ensin ihmettelin, kun sairastumiseni jälkeen ystävä ei kysellyt kuulumisiani. Kun minä kysyin hänen kuulumisiaan, niin hän vastaili hyvin ylimalkaisesti. Ei halunnut kertoa kuulumisistaan oikeastaan mitään. Ystävä pitkitti viesteihini vastaamista, saattoi vastata viestini muutaman viikon viiveellä, jos silloinkaan. Kun yritin sopia tapaamista, niin venytti aina näkemistä mahdollisimman kauas. Syyksi sanoi sen, että on kiireitä töissä tai vapaapäivinä muuta menoa. Nähtiin loppuvaiheessa enää 2-3 kertaa vuodessa, vaikka välimatka on lyhyt ja ennen nähtiin useammin.
Tavatessamme keskittyi puhumaan vain pintapuolisista asioista, eikä kertonut syvempiä kuulumisia elämästään, vaikka kysyin. Lähinnä keskittyi kertomaan, miten on paljon töitä ja mitä kaikkea uutta design-sisustusta oli kotiinsa hankkinut. Ylipäätään hän oli tavatessamme välttelevä, ei kysellyt minulta mitään ja keskittyi lähinnä selailemaan puhelintaan. Ihmettelin tätä, sillä aikoinaan hän ei käyttäytynyt noin. Minä kerroin lähinnä arkisista kuulumisistani (mitä kirjoja olen lukenut, mitä tv-sarjoja olen katsonut ja olenko jaksanut käydä jossain). Kerroin myös, mikä on tilanne hoitojeni osalta ja että viime aikoina on ollut paljon kipuja. Ystävän luona käydessäkin oli kovia kipuja (ystävä ei reagoinut näihin kipuihin mitenkään, kun niistä kerroin), mutta en halunnut perua sovittua käyntiä viime tipassa. Kotiin päästyäni laitoin vielä illalla viestin ja kiitin näkemisestä. Tähän hän vastasi, että sanoo nyt suoraan ettei jaksa enää olla tekemisissä kanssani, kun kokee minun syövän hänen positiivisen energiansa.
Olin tuosta ystävän kommentista järkyttynyt. Tuollainen kommentointi ei ole yhtään hänen tapaistaan. Ihmettelen myös, miksi ystävä jätti minut sairastuttuani? Olen ollut hänen tukenaan monissa vaikeissa tilanteissa ja auttanut, kun hän on apua tarvinnut. En myöskään mielestäni ole kaatanut ystäväni niskaan sairastumiseen liittyneitä tunteitani, vaan olen käsitellyt niitä terapiassa. Miten päästää henkisesti irti ystävästä, joka jätti minut sairastuttuani? Tuntuu pahalta, miten ystävä häviää elämästäni tällaisessa tilanteessa.
Kommentit (23)
Otan osaa, miten ikävästi ystävän kanssa on käynyt.
Toivottavasti löydät parempia ystäviä tilalle. Ehkä jostain vertaistukitoiminnasta voisi löytyä sinua paremmin ymmärtävä ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että tuo ihminen on aidosti ollut ystäväsi koskaan. Olet ollut hänelle tarpeen niin kauan, kun pystyit olemaan se tuki ja kuunteleva korva. Kun nyt itse tarvitsisit samaa, joudat mennä.
Ystäväsi käytöksen takana voi olla pelko oman terveyden menettämisestä, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Näin usein on, jos ystävän tai kumppanin sairastumista ei kykene käsittelemään.
Sinulle tilanne on todella epäreilu. Varmastikin ystäväsi tämän myös ymmärtää, mutta ei vain nyt pysty ajattelemaan asiaa sinun kantiltasi.
Mitään kovin poikkeuksellista tämä ei valitettavasti ole. Hädässä ystävä tunnetaan on jo vanha lausahdus, joka todella pitää paikkaansa.
Puolisoni sairastui syöpään, jota ei voitu parantaa. Kotioloissa pyrimme elämään aivan kuten ennenkin asiaa vatvomatta. Edelleen olen sitä mieltä että se oli paras ratkaisu.
Näin se monesti on, ikävä kyllä. Jos sairastuu eikä esimerkiksi voi olla enää avuksi samalla tavalla kuin ennen niin ystäviä jää myös silloin. Ymmärrän jos kuormittaa kohtuuttomasti sairastumisella mutta en tuollaista. Jollain ihmisillä on ilmeisesti todella huonot sosiaaliset taidot ja ovat niin pumpulissa eläneet etteivät kestä normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset muuttuvat. Ystävät muuttuvat. He eivät pysy ikuisesti samoina ja samanlaisina kuin olivat tavatessanne. Tuo ystäväsi ajattelutavan muutos on niin suuri, että sinäkin sitä hämmästyit. Siitä jää avuton olo, kun haluaisi vielä tavoittaa sen tutun ihmisen, mutta hän on kuin kadonnut tai siirtynyt tavoittamattomiin.
Minulla on kokemusta tuollaisesta muutoksesta. Ja sinun tavoin minun on ollut hyvin vaikea päästä yli siitä, että sitä minun tuntemaani ihmistä ei enää ole olemassa. Hän on muuttunut joksikin aivan muuksi.
En siis osaa sinua neuvoa, kun en itsekään ole päässyt henkisesti irti siitä vanhasta, ja aina vain yritän tavoittaa sitä vanhaa ystävää, ja koen avuttomuutta, kun en siinä tietenkään onnistu, kun sitä vanhaa ihmistä ei ole enää olemassa, vaan hän on muuttunut muuksi, minulle tuntemattomaksi ihmiseksi.
Vastaava kokemus itsellä. Ei auttanut muu, kuin pitkään surin ystävän menettämistä. En tuntenut sitä ihmistä, jollaiseksi hän muuttui. Ystävällisestä ja mukavasta ihmisestä kuoriutui itsekeskeinen, ilkeä ja omaa paremmuuttaan korostanut ihminen. En usko, että minäkään olisin loputtomiin jaksanut hänen käytöstään, joten välien katkeaminen hänen aloitteestaan oli oikeastaan helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystäväsi" ei selvästi ole välittänyt sinusta.
Ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että ystävältä joskus kysyisi, mitä kuuluu.
Etteikö johtuisi siitä, että et muusta halunnut enää puhua kuin sairaudestasi ja ystäväsi sai tarpeekseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etteikö johtuisi siitä, että et muusta halunnut enää puhua kuin sairaudestasi ja ystäväsi sai tarpeekseen
Ei se varmaan niin ollut. Joillekin tuntuu olevan ylivoimaista olla edes vähän tukena mutta itselle kyllä apu kelpaa.
Olen itse monta vuotta kuunnellut mielenterveysasioita. Niihin olen alkanut osittain ottamaan etäisyyttä kun mikään määrä tukea ei vähennä puhumista eikä ratkaise ongelmia. Tuollaista en ymmärrä. Ei kaikki ihmiset ole kuormittavia sairaanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän tärkeitä opetuksia on antaa ihmisten mennä. Muuten ollaan jatkuvasti sielu vereslihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etteikö johtuisi siitä, että et muusta halunnut enää puhua kuin sairaudestasi ja ystäväsi sai tarpeekseen
Ei se varmaan niin ollut. Joillekin tuntuu olevan ylivoimaista olla edes vähän tukena mutta itselle kyllä apu kelpaa.
Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa!
- vaasalainen sananlasku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuo ihminen on aidosti ollut ystäväsi koskaan. Olet ollut hänelle tarpeen niin kauan, kun pystyit olemaan se tuki ja kuunteleva korva. Kun nyt itse tarvitsisit samaa, joudat mennä.
Sama fiilis. Et ole enää hyödyksi millään tasolla - joudat mennä. Narsistisen ihmisen toimintapakin perustyökaluja,
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sairastui syöpään, jota ei voitu parantaa. Kotioloissa pyrimme elämään aivan kuten ennenkin asiaa vatvomatta. Edelleen olen sitä mieltä että se oli paras ratkaisu.
Oletko varma, ettei puolusollasi ole tarvetta puhua, ja sinä vain kiellät tilannetta päättämällä ettei teillä vatvota? Monesti on näin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuvat. Ystävät muuttuvat. He eivät pysy ikuisesti samoina ja samanlaisina kuin olivat tavatessanne. Tuo ystäväsi ajattelutavan muutos on niin suuri, että sinäkin sitä hämmästyit. Siitä jää avuton olo, kun haluaisi vielä tavoittaa sen tutun ihmisen, mutta hän on kuin kadonnut tai siirtynyt tavoittamattomiin.
Minulla on kokemusta tuollaisesta muutoksesta. Ja sinun tavoin minun on ollut hyvin vaikea päästä yli siitä, että sitä minun tuntemaani ihmistä ei enää ole olemassa. Hän on muuttunut joksikin aivan muuksi.
En siis osaa sinua neuvoa, kun en itsekään ole päässyt henkisesti irti siitä vanhasta, ja aina vain yritän tavoittaa sitä vanhaa ystävää, ja koen avuttomuutta, kun en siinä tietenkään onnistu, kun sitä vanhaa ihmistä ei ole enää olemassa, vaan hän on muuttunut muuksi, minulle tuntemattomaksi ihmiseksi.
Tunnistan tämän, tosin minun tuntemani ihminen muuttui demoniksi ja ihmishirviöksi - ja todella tarkoitan tätä. Agnostikkona(kin) minua on jotenkin helpottanut *rukoilla* hänen puolestaan, että ne valopisarat, joita hänessä oli, löytäisivät joskus vielä kaiken sen kauhistuttavan ja sieluttoman varjoisuuden ja pimeyden takaa näkyviin. Voimistuisivat. Ei minun vuokseni - meille ei ole missään olosuhteissa enää mitään keskusteltavaa - vaan ihan itsensä tähden.
Vierailija kirjoitti:
Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa!
- vaasalainen sananlasku
Ihan kuin vassareiden ja kokkareiden suusta
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sairastui syöpään, jota ei voitu parantaa. Kotioloissa pyrimme elämään aivan kuten ennenkin asiaa vatvomatta. Edelleen olen sitä mieltä että se oli paras ratkaisu.
Miten tämä auttaa ap? Tai tekeekö teidän ratkaisunne ap:n ystävän käytöksestä oikeaa? Ainakin looginen johtopäätös viestistäsi olisi, että sanot ap:lle, ettei hän saisi "rasittaa" muita.
Itse en näe ap:n käytöksessä mitään rasittavaa "ystäväänsä" kohtaan, vaan on omasta rankasta tilanteesta huolimatta puhunut ystävällee kevyistä aiheista, jotta ystävällä olisi helppo olla. Vaikka eihän ap:n vastuulla ole tuleeko toiselle tukala olo toisen vakavasta sairaudesta. Toisen terapeuttinakäyttö on eri asia.
Joku jo oli nostanut esille vanhan sananlaskun "hädässä ystävä tunnetaan". Usein sairastumis tai kuolemistapauksissa tulee koeteltua ihmissuhteet. Jotkut pelkäävät kohdata omaa kuolevaisuutta, joka nousisi esille toisen ihmisen sairauden kautta, joten hylkäävät toisen, jotteivat joudu kohtaamaan pelkojaan.
En tiedä lohduttaako sinua ajatus, että tämä ihminen tekee saman kaikille muillekin. Kyse ei ole sinusta vaan hänen kyvyttömyydestä kohdata omia tunteitaan ja pelkojaan ja toimii myös muita kohtaan samoin. Kuulostaa myös itsekkäältä ihmiseltä, joka otti kaiken hyödyn sinusta, mutta ei halunnut olla muuta kuin ottamassa.
Toivottavasti löytäisit oikean/oikeita ystäviä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa!
- vaasalainen sananlasku
Ihan kuin vassareiden ja kokkareiden suusta
Tämä on kepulainen sananlasku alunperin.
Oletko kuitenkin puhunut liikaa siitä, miten huonosti voit? Monien on vaikea suhtautua tuollaisiin puheisiin. Monilla on tarve ratkaisukeskeisesti keksiä joku ratkaisu ja jos sitä ei voi tehdä, niin turhautuvat.