Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tulen aina kaverieni/ystävieni hylkäämäksi?
24.11.2024 |
Olen perusluonteeltani suht sosiaalinen ja otan uusiin ihmisiin kontaktia melko helposti. Olen ystävällinen, kuuntelen paljon toisia ja olen tukena niin iloissa kuin suruissa. Minulla ei ole mt-ongelmia ja elämä on monilta osin kunnossa. Minulla on elämäni aikana ollut lukuisia kaveri/ystävyyssuhteita, jotka ovat katkenneet toisen osapuolen toiveesta:
-Nuoruudessa oli kaveriporukka, joka jätti minut yksin. Syyksi kerrottiin se, etten veisi pojilta huomiota (en edes ollut mikään suosittu poikien keskuudessa ja tilanteen tapahtuessa en ollut koskaan seurustellut).
-Pitkäaikainen lapsuuden ja nuoruuden ystävä jätti minut päälle parikymppisenä, kun alkoi seurustella ja hänen arvomaailmansa muuttui täysin.
-Yksi aikuisena saamani ystävä oli kanssani niin kauan, kun olin sinkku ja juhlimme baareissa. Kun aloimme seurustella ja minua ei enää juominen kiinnostanut, sain mennä.
-Yksi ystävä jätti minut, kun sai kuulla minun olevan raskaana. Suoraan sanoi, että ei halua yhtään lasta elämäänsä.
-Yksi ystävä jätti minut, kun sai kuulla minun saavan lapsen ja hän itse kärsi lapsettomuudesta.
-Useampikin ystävä jätti minut, kun sairastuin vakavasti ja olin pari vuotta todella huonossa kunnossa. Kun kerroin sairastumisestani, niin reaktio oli luokkaa "aijaa" ja heistä ei koskaan kuulunut. Eivät kysyneet, miten voin.
Kertokaa minulle, mitä teen väärin, kun ystävät ovat jääneet matkan varrelle ja se ei ole ollut oma toiveeni?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai toivottavasti oikeasti haluaisi olla aloituksessa kuvailemiesi ihmisten ystävä?
No jaa, voihan se olla huonoa onneakin. Toisaalta ehkä ystävyydet merkitsevät sinulle enemmän kuin monelle muulle. Itseltäkin on jäänyt kavereita vuosien varrelle, mutta osan kanssa ollaan palattu yhteyksiin vielä 10 vuoden tauonkin jälkeen, kun elämäntilanteet on muuttuneet, osa on jäänyt pysyvästi. Itse en ole aktiivisesti katkonut välejäni kehenkään, mutta en vaan ole ottanut yhteyttä ihmisiin, joita ei näytä erityisesti kiinnostavan eli ovat olleet liian kiireisiä tai joilta en ole saanut mitään (ihan henkisesti, en ole mikään lokki).
En usko, että yhteydenpito aina jää tarkoituksella ja harkiten, niin että ihmiset päättävät, että nyt riitti jumprahuiti, ikinä en enää tuon ääliön kanssa lähde mihinkään! Mieluummin suhteet katkeavat pikkuhiljaa ja melkein huomaamatta, ja yhtäkkiä on mennyt vuosi, ja sitten ei enää viitsi olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Et kai toivottavasti oikeasti haluaisi olla aloituksessa kuvailemiesi ihmisten ystävä?
Eikun en haluaisi, että tulisin ystävieni hylkäämäksi. Toivoisin, että ystävät pysyisivät.
Kysy kuulumisia entisiltä ystäviltä. Ehkä elämäntilanne on heillä muuttunut?
Tosi outoa jos lapseton ei halua tulevaa lasta elämäänsä. Päinvastoin pitäisi kokea iloa.
Höpö höpö että haluaisi mielistellä ihmisiä jotka eivät halua enää nähdä jos elämässä tapahtuu jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotatkohan hieman liikaa ystäviltä?
Jotenkin veikkaan, että nämä "hylkäämiset" eivät ole olleet mitään suorasanaisia välienkatkaisuja, vaan ennemminkin sitä että henkilöllä on ollut jokin intensiivisempi elämänvaihe meneillään eikä jaksamista tiiviiseen yhteydenpitoon ja olet itse tulkinnut sen hylkäämiseksi ja thenyt omat päätelmäsi syistä. Vaikka todellisuudessa kyseiset henkilöt eivät välttämättä edes tiedä, että sun mielestäsi "välit on poikki".
Aikuisena on ihan normaalia, että yhteydenpito ystävien kesken on joskus hiljaisempaa, joskus aktiivisempaa. Yllättäen aktiivisinta on sellaisten kanssa joiden kanssa elämäntilanteet on samanlaista.
itse näin kesällä yhtä ystävääni ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, välissä ollaan seurailtu toisiamme somessa ja ehkä parin vuoden välein viesteillä vaihdettu kuulumisia. Silti kun nähtiin niin kaikki oli kuin ennen ja kyllä me molemmat pidetään toisiamme läheisinä ystävinä edelleen vaikka elämä vie ja heittelee.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämäntilanne muuttuu niin muuttuu sekin, mitä ystävältä kaipaa. Ei ole henkilökohtaista.
Tämä. Oma kokemus on ollut, että ainoastaan hyvin harvalla säilyy ystävyyssuhteet halki elämän. Näissä on jo lähtökohtaisesti ollut hyvä onni, kun kohdalle on jo lapsena/nuorena osunut hyvin samanhenkinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosi: sinulla on hylkäyksen henki. Se kannattaa ajaa ulos, minulla on ollut sama, tai niitä on usein monia, koska niin on kokemuksiakin ja kiroukset pitää myös rikkoa alta pois, esim. aviottoman lapsen kirous. Eli kysymys on demoneista, sinun ja muiden. Ai niin, mutta aihehan on jopa kirkoissa kielletty, eikä tässä maassa kukaan osaa ajaa niitä ulos, paitsi allekirjoittanut. Toiv myös joku muu Herran oma. Amen.
Lisäys diagnoosiin: on myös mahdollista että Herra on halunnut erottaa sinut näistä ihmisistä, eli asettanut sinut erilleen tai ehkä eivät todellisuudessa olleet sinulle hyväksi. Voi olla että sinulla on ollut joku hengellinen kutsumus odottamassa ja Herra on yrittänyt kutsua sinua luokseen. Eri asia sitten oletko ottanut Hänet vastaan. Mutta kyseessä voi silti olla molemmat, minulla ainakin on ollut.
Alue: Aihe vapaa
Kun elämäntilanne muuttuu niin muuttuu sekin, mitä ystävältä kaipaa. Ei ole henkilökohtaista.