Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole enää sama ihminen psykiatrian suljetulla työskentelyn jälkeen
24.11.2024 |
Olen nähnyt, kuullut ja kohdannut ihan silmitöntä pahuutta, itsetuhoa, vinoutumia, väkivaltaa, hirveitä tapoja tehdä itsemurha. Vain muutamia mainitakseni.
En järkyty enää mistään. Sen vain sanon että suuri osa ihmisistä elää kuplassa jossa työssä kohtaamisni asioita ei edes uskottaisi.
Kaikesta huolimatta rakastan työtäni. Olen kuitenkin aika yksin, ja tuntuu että siviilielämässä löytyy harvoja ihmisiä jotka edes kestäisivät kuulla mitä teen työkseni. Siksi en yleensä edes vastaa kovin täsmällisesti jos sitä joku kysyy.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut vieraannuttamisesta, kun synnyttäjä pahoinpitelee omaa lastaan kostoksi ex-miehelleen. Siinä vasta oikeaa pahuutta.
Niin siis äiti suojelee poikastaan siittäjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työskennellyt 20 vuotta suljetulla osastolla eikä ole tuollaisia fiiliksiä koskaan tullut. Ihmiset käsittelevät kokemaansa niin eri tavoin. Mulla on myös paljon ystäviä samassa hommassa eikä kellään ole tuollaisia tuntemuksia työstään. Kovin herkkä ei tässä työssä voi olla, eikä viedä töitä kotiin päänuppinsa sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan kuullut vieraannuttamisesta, kun synnyttäjä pahoinpitelee omaa lastaan kostoksi ex-miehelleen. Siinä vasta oikeaa pahuutta.
Voimaannuttavaa ja siihen saa hyvän tuen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla ole myös vaitiolovelvollisuus joka rajoittaa myös sitä täsmällisten vastausten antamista.
Onhan se ja siksi koko ketju on turha, kun ei mistään voi puhua.
Palkkatyössä olevilla on rajoitteita enemmän vaitiolovelvollisuudessa. Sitä se on toki kolmannen sektorin vapaaehtoistenkin osalta, ellei ole asioista toisin sopinut eli anonyyminä (case) voi jotain kertoa, mistä ei ihmisiä tunnisteta. Ihmiset voi toki omista asioistaan käsitykseni mukaan avautua kertomaan, joten en näe tällaisia ketjuja tarpeettomina. Parempaan suuntaanhan asioita kannattaa rakentaa. Kaikkien etuhan se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole sama ihminen jouduttuani pakkohoitoon psyk.osastolle. Erittäin traumatisoivaa, koska en edes ollut tuollaisen hoidon tarpeessa.
Opin, että psykiatreilla on eniten valtaa tässä maassa. He voivat mielivaltaisesti sulkea kenet vaan lukkojen taakse ja pakottaa nielemään lääkkeitä.Otit lsd:tä ja jouduit pakkohoitoon? CIA ja SuPo vainoavat ikkunasi alla?
Ehei, vaan en suostunut viikonloppuloman jälkeen palaamaan nuorten avo-osastolle kuntoutukseen. Ensin minut huijattiin palaveriin muka keskustelemaan, ja pian siellä tuli ensihoitajat hakemaan ja vei suljetulle ambulanssilla(!).
Olin vain masentunut ja hiljainen 18-vuotias, en pakkohoidon tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vaitiolovelvollisuus, joten mitä vittua sinä kuvittelet, että voisit edes vastailla täsmällisesti. Normaali ihminen sanoo "terveydenhoitoalalla", kun kysytään työkuvioista, mutta tämä trollo rupeaa heti kertomaan potilastietoja. Mee muualle. En usko sinun höpinöistä sanaakaan. Herkkäuskoisemmat valitettavasti vaikuttaa uskovan.
No johan nyt tahdotaan väkisin ymmärtää väärin. Kyllä sen voi kertoa, millä polilla on töissä, ja työstä voi kertoa ympäripyöreästi esim juurikin että on suljetulla töissä ja jos joku kysyy jatkokysymyksen, vaikka että ai, sä tiedät miten ihminen saattaa joutua pakkohoitoon, niin näitä voi yleisellä tasolla kertoa. Ei siitä ketään tunnista. Kertoohan näitä monet lehtien palstoillakin.
Mutta ilmeisesti ap ei koe että voisi tällä tarkkuudella kertoa, kun ihmiset eivät ymmärtäisi.
Ymmärrän hyvin sen tunteen, ettei samaa työtä tehneet ihmiset ymmärtäisi (ethän sinäkään ymmärtänyt vaan pimahdit heti että potilastietoja aikoo kertoa) Sillä jos kohtaa sellaista mitä ei normi-ihmiset koskaan kohtaa, niin ne muut ei oikein osaa sitä käsitellä. Helpompi jättää kertomatta kokonaan, että on "suljetulla töissä". Kertoo vain ympäripyöreästi että mielenterveyspuolella töissä. Se ei ole vielä liian rankkaa.
Kukaan normaali ei muuten vastaa "terveydenhoitoalalla" sillä se kenttä on ihan hemmetin laaja. On ihan eri asia, oletko hoitaja, lääkäri, välinehuoltaja, vanhuspuolella, röntgenissä, onkologiassa, mt-puolella, lasten parissa....
Vähän kuin että mitä söit tänään, "no ruokaa".
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt 20 vuotta suljetulla osastolla eikä ole tuollaisia fiiliksiä koskaan tullut. Ihmiset käsittelevät kokemaansa niin eri tavoin. Mulla on myös paljon ystäviä samassa hommassa eikä kellään ole tuollaisia tuntemuksia työstään. Kovin herkkä ei tässä työssä voi olla, eikä viedä töitä kotiin päänuppinsa sisällä.
Herkkyys, juu. Minkähän takia hoitajaopinnoissa haetaan vain mahdollisimman herkkiä ja empaattisia? Siis persoonallisuustesteissä.
No lääkäreiltähän tätä ei testatakaan, ehkä olet sitten lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella taidat olla Jorvin psykkan osastolla töissä, pitääkö paikkansa?
On tullut ihan käsittämätöntä pahuutta vastaan työntekijäpuolelta. Kaikenlaisia Mengeleitä, Ratchetteja ja Randyja.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se ja siksi koko ketju on turha, kun ei mistään voi puhua.